No niin, taas se on tehty. On käyty ostamassa joulukuusi, kannettu se yksin autoon, kuskattu se kotiin, sahattu siihen uusi imupinta, juotettu sitä ulkona ja lopulta rahdattu sisälle. Tänä vuonna sahassa oli sellainen vika, että se liikkui vain yhteen suuntaan, eikä edestakaisin, kuten ennen. Siihen se on nyt asennettu kuusenjalkaan jotenkuten suoraan ja todettu, että viime vuonna hankitut joulukuusen valot eivät toimi. Ei auta lampunvaihto ei mikään. Kissapoika katseli toimiani sen näköisenä, että nyt tuo muori on lopullisesti vinksahtanut, tuo nyt puun sisälle.
Tullessani mies tyhjensi astianpesukonetta eikä tainnut huomata koko kuusta. Lapset onneksi hihkuivat innosta (ainakin kaksi nuorinta) nähtyään kuusen. Poika olisi kuulemma halunnut olla mukanani kuusenhaku reissulla, kuten viime vuonna. Minulla on siis toivoa, mikäli kuusisavottaa haluan vielä monta vuotta jatkaa, poikani tulee jatkossa avukseni.
Niin turhalta kuin tuokin homma toisaalta tuntuu, niin onhan se kuusen tuoksu aika jouluinen -vesisateesta huolimatta.
Hyvää loppuviikkoa!
