Huh huh, täytyy sanoa. Ei vanha jaksa. Viimeiset kaksi viikonloppua on mennyt rapujuhlien tuiskeessa ja kylläpä on ollut hauskaa, mutta tilauksessa on tälle viikonlopulle kaikkea muuta kuin juhlahumua ja valvomista. Viime viikonloppuna juhlimme oikein pitkän kaavan mukaan ystäviemme 50v. purjevenettä ja sen 200-vuotiasta miehistöä. Juhlat järjestettiin Särkänlinnassa ja rapujen, peurapaistin, kakkujen, snapsien ja juomalaulujen jälkeen tanssimme kello kolmeen. Tämän jälkeen siirryimme venekyydillä Espooseen. Olipa huikea ilta!
Edellisen viikonlopun aloitin istumalla perjantai-iltaa ystäväni kanssa Löylyssä. Lauantaina suuntasimme pursiseuramme rapujuhliin Pavenille. Tanssimme sielläkin bändin soittaessa aina kello kolmeen. Yöksi kömmimme veneeseemme. Aamiaisen jälkeen oli vuorossa leikkimielinen Pentala Runt purjehduskilpailu, johon mieheni oli ilmoittanut minut veneemme kippariksi. Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin ajaa kisa läpi. Sijoituksemme oli viides. Iltapäivä kului vielä saaressa aurinkoisessa säässä.
Tuloksena kahdelta viikonlopulta paljon naururyppyjä silmäkulmissa, kohonnut itsetunto imartelevista sanoista, yksi hirveä kankkunen, yksi kadonnut Balmuir -villahuivi, ilo siitä, että osaamme vielä pitää hauskaa ja tanssia aamutunneille. Niin ja luonnollisesti toteamus, että meillä on ihania ystäviä! Elämä on aika ihanaa.
Hyvää ja rauhaisaa viikonloppua!
