Mieheni on ollut Toscanan matkamme jälkeeen viikot työmatkalla Euroopassa ja minä olen pyöritellyt yh-äitinä tätä kolmen teinin taloutta. Eipä siinä paljon jää työni, työmatkojen, tuskaisten ruokakauppareissujen, harrastekuskina toimimisen (lue sivutyönä taksiespoona toimiminen), ruuan laittamisen, siivoamisen, pyykkihuollon ja omien harrastusten jälkeen aikaa ja / tai energiaa tänne kirjoitella.
Toinen ongelma on tietokoneeni, vanha Mac on alkanut yskiä, että käynnistyslevy on täynnä. Tämä tarkoittaa usean tunnin painiskelua, ennen kuin saan kuvat ladattua puhelimelta tai kamerasta koneelle, jotta voisin niitä täällä käyttää. Erilaiset IT-ongelmat on mun inhokkitekemistä.
Eräs asia on se, että olen hetkittäin taas pysähtynyt miettimään miksi me teemme niitä asioita mitä me teemme. Tämä blogin kirjoittaminen nyt on yksi asia, josta en aio stressiä itselleni rakentaa. Jos tuntuu siltä, että muut asiat ovat tärkeämpiä tai kiinnostavampia juuri sillä hetkellä niin tämä ja moni muu asia saa jäädä. Elämähän on jatkuvaa valintojen tekemistä. Valintoja siitä, että mihin me aikamme käytämme.
Ajankäytömme tulisi vastata arvojamme. Juuri nyt ei omassa elämässäni niin ole.
Onneksi miehen kotiinpaluun viikonlopuksi huomaa muustakin, kuin lisääntyneistä tavarapinoista ja -kasoista. Onhan Hollannin suuri vientituote kukat, joten tuliaiset olivat sen mukaisia.
Lauantai aamuna kävimme vanhimman tyttäreni kanssa Tapiolassa. Yritimme löytää hänelle kevytuntuvatakkia, koska hän on ottanut haltuunsa minun takin. Yrityksistä huolimatta ei takkia löytynyt, eikä edes vaihtoehto b eli minä hankkisin itselleni uuden takin onnistunut, joten päädyimme kahville. Löysin kuitenkin itselleni uuden pipon, kun edellisen suosikkipiponi on ottanut nuorimmainen käyttöönsä.
Viime viikonloppuna olimme kutsuneet ystävämme meille kylään. Tämä pariskunta on yksi meidän rakkaimmista ystävistämme, olemmehan kasvaneet heidän kanssaan vanhemmiksi yhdessä. Heitä on aina yhtä ihana nähdä. Jouluna he muuttavat Sveitsiin miehen työn perässä. Kylämatka siis hieman pitenee.
Sunnuntaina aloitimme aamun vanhimman tyttären syntymäpäivä onnitteluilla. Kissapoika oli tietysti onnittelemassa aivan etunenässä, kun kannoimme aamiaista sankarille sänkyyn. Poikani oli Tukholmassa purjehduskisoissa.
Muuten sunnuntai kului taas hevostallilla; nuorimman tyttären kouluratsastuskisat ja oma ratsastustunti. Tytär sijoittui kolmanneksi ja omakin tunti sujui hyvin.
Viikolla kävin tennisvalmennuksessani ja perjantaina starategiapäivämme jälkeen tein pitkän lenkin luonnossa.
Eilen kävin aamulla kahvilla Granissa ihanan vanhan kolleegani kanssa, halusin kuulla hänen kokemuksiaan uudesta työpaikastaan. Tullessani kotiin kukkakimpun kanssa odotti tämä tyyppi minua jo ovella.
Illalla kävimme erään ystäväpariskuntamme kanssa syömässä Shelterissa Katajanokalla.
Olipa hauska ilta!
Tänään vuorossa illalla taas oma ratsastustunti ja päivä on sujunut pihassa pensaita leikatessa.
Hyvää alkavaa viikkoa!
Ihania kuvia ja tunnelmia <3! Ja niin totta tuo, mitä kerroit, että esim. blogin kirjoittamisesta ei pidä ottaa urakkaa. Minulla on itselläni tällä hetkellä vähän sama, kutoisin vain sukkia =D. Mutta aika aikaa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin. Elämästä pitää nauttia ja tehdä niitä asioita joita just tällä hetkellä haluaa =D. Ihanaa syksyä teidän koko perheelle.
VastaaPoistaVoi olisipa ihana osata kutoa sukkia. :-) Ihanaa syksyä myös teille!
PoistaYH -äitinä toimiminen kuulostaa tutulta.
VastaaPoistaMukavaa alkanutta viikkao!
Kivaa alkavaa viikkoa myös sinne! ;-)
Poista"Tuskaiset ruokakauppareissut" osuivat! Ensin: mietit, valitset, lastaat, maksat, kuskaat autoon, kannat kotona sisälle, sijoittelet jääkaappiin jne. Kammottavaa. Miksi enää ei ole palvelijoita?
VastaaPoistaÄlä muuta sano. Ajattele miten moneen kertaan tuotteen nostelet; ostoskoriin, hihnalle, kassiin, autoon, kotiin, jääkaappiin. Ja kaikki tämä kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja vuodessa.
PoistaVoin niin samaistua tuohon yh-äidin tilaan, meillä isäntä lähti 3 viikoksi työreissuun, minä koitan tässä kuskata, ruokkia, huoltaa, siivot jne. minkä ehdin, mutta omasta salilla käymisestä en haluaisi tinkiä, saas nähdä miten käy. Meilläkin neiti harrastaa ratsastusta, minä sen sijaan en ole tainnut ikinä elämässäni ratsastaa.
VastaaPoistaKivaa viikkoa sinne!
Voimia yh-arkeen! Ainakin itselleni nuo pienet omat hetket ovat välttämättömiä jaksamisen kannalta. Toinen on riittävä yöuni, jota yritän valvoa tarkkaan.
PoistaAs claimed by Stanford Medical, It's really the SINGLE reason this country's women live 10 years longer and weigh on average 42 lbs lighter than we do.
VastaaPoista(And really, it has absoloutely NOTHING to do with genetics or some hard exercise and really, EVERYTHING to related to "how" they eat.)
P.S, What I said is "HOW", not "WHAT"...
CLICK on this link to find out if this little test can help you unlock your true weight loss possibility