Vaihdoin työpaikkaa marraskuussa 2015, joten viime kesänä lomaa oli vain viikon verran. Voin siis sanoa, että tämä onkin ensimmäinen kunnon loma reiluun puoleentoista vuoteen.
En malta istua koko iltaa koneen ääressä, joten kerron tänään vaikka siitä millainen upea fiilis on herätä kesäisenä aamuna saaristomereltä eräästä suosikkikohteestani, kun näkymät ovat tällaiset. Tämä olikin loman ensimmäinen aamu, kun alkoi oikeasti tuntua lomalle. Tiedättehän se muutaman päivän siirtymävaiheen hektisestä työmoodista lomaan. Aluksi ei edes osaa lomailla. Rytmi on vielä liian kiireinen ja työasiat pyörivät päässä. Sitten eräänä aamuna huomaa, että hartioita ei kiristä, hengitys hidastuu ja hymy leviää hieman normaalia leveämmäksi.
Heräillä aamuun kaikessa rauhassa. Kuunnella luontoa ja omaa itseään. Ymmärtää, että nyt ei ole kiire mihinkään. Tänä kyseisinä aamuna muu perhe taisi olla vielä peittojen välissä, kunnes yksi heräsi ja yllätti minut haaveilemasta tuolta kannelta. Tiedättehän teinit ja heidän aamuiset unenlahjansa.
Eikä kylmä kesäkään ole menoa haitannut, kun suurimmilta sateilta on vältytty. Aina voi kääriytyä untuvatakkiin ja vetää jalkaan villasukat.
Tässä satamassa sain innokkaan ihailijan naapuriveneestä ;-)
Ihania kesäpäiviä kaikille -toivottavasti saatte olla lomalla!
P.S. Luin hiljattain tuon alla olevan aforismin. Se taidan olla minä.
"We all have that one friend who always finds the horse (or the dog, or whatever furry happens to be running around within mile). If you don´t know who it is, it´s you."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti