Meillä on tuhansia ja tuhansia ajatuksia päivittäin mielessämme. Harvoin niitä tulee kirjanneeksi ylös. En ajatellut väsyttää niillä kaikilla teitä nytkään.Tässä siis joitakin lähiaikojen aatoksia.
Olen nukkunut pari yötä huonosti. Diagnoosi kuuhullu. Vanhin tytär ja anoppi liittyvät joukkoon. Mies kuorsaa yönsä tyytyväsenä oli kuu tai ei.
Valmistamme koko perheen sunnuntai brunssin. Tämä on säännöllisen työn parhaita puolia. Kaipaan kuitenkin arkivapaita ja viikottaisia pikavisiittejä uusissa kaupungeissa maailmalla. Kaikkea ei kai voi saada.
Keskustelemme brunssilla perheen kanssa, että minne haluaisit matkustaa juuri nyt?
Yhteistä kohdetta ei löydy, yksi matkaisi hevosten perässä, muutama aaltojen ja kolmas kaipaisi alppimaisemiin yksi kai realistisesti ei mihinkään. Ollaan kotona. Töihin pitäisi ilmoittaa milloin haluan lomani. En tiedä.
Aamulla lietson henkeä ylle: "tästä tulee hyvä päivä". Mies toteaa lakonisesti, että kyllä huomaa, että sinulla on tänään ratsastus. Tyttärien mielestä olen ärsyttävän positiivinen.
Katselen tunnin esteratsastusta talilla ja vien anopin puutarhalle. Saan kynttilän kiitokseksi.
Tykkään työstäni, mutta pitääkö siellä käydä niin monta päivää viikossa? Vähempikin riittäisi, kolme neljä päivää viikossa töitä ja muut vapaata. Elämä on liian lyhyt käytettäväksi työntekoon.
Eilen aloitin aamun ratsastustunnilla. Ylitin muutamia esteitä ja siinä samalla itseni. Olin onnellinen.
Selaan työpaikkoja maailmalla, päädyn hevosfarmeille.
Ostin kissalle joulukalenterin samalla reissulla, kun hankimme nuorimmalle uudet chapsit hevostarvikeliikkeestä. Aamulla löydän kalenterin mystisesti keittiön lattialta nurinpäin. Takakannessa on teräviä reikiä. Taisi olla sekundaa koko kalenteri. Hymyillyttää.
Isänpäivälahja odottaa sohvapöydällä. Ei kuulemma tavata isänpäivänä. Eivät jaksa ajella tänne eikä mekään kuulemma sinne. En muista milloin olemme tavanneet viimeksi. Ovathan tavanneet kissapoikaa syyskuussa. Hyvä niin.
Vaatteeni katoavat. Vanhin tytär kulkee untuvatakissani, poikani on ottanut lenkkarini käyttöönsä, nuorin pukeutuu takkiini ja pipooni. Yhdet lenkkarini saattavat olla kuulemma tallin ylisellä. Ostan itselleni uuden pipon. Asetan sen takaraivolle keikkumaan. Näytän hassulta, mutta se on kuulemma hyvä juuri noin.
Arki-iltaisin poltan takkaa. Se on hyvä keino saada seuraa. Aina tulee joku viereen, ellei lapset tai mies niin ainakin kissa. Kynttilöitä palaa kaikkialla, muuten syksystä ei selviä.
Hankin kauniita teepaketteja ja keitän iltaisin teetä. Kääriydyn untuvapeittoon ja villasukkiin. Vanhan talon lattiat ovat kylmät.
Luen johtajuus kirjaa, katselen tanskalaista poliisisarjaa Dicte ja kuuntelen positiivisen psykologian podcastejä "positiv psykologi med Benjamin och Emelie".
Hankin heijastimia ja kiinnittelen niitä salaa lasten reppuihin. Halpa henkivakuutus.
Kelloja siirretään. Kuka hemmetin aamuvirkku tämänkin on keksinyt? Pimeys on iltaisin uuvuttavaa ilman tätä kellojen vääntelyäkin. En kannata.
Kutsuimme anopin eilen pyhäinpäivän illalliselle. Söimme aasialaista ruokaa, kuuntelimme tarinoita mieheni lapsuudesta, joimme viiniä ja pelasimme Aliasta.
Jäi hyvä maku suuhun.
Mies toi kimpun kauniita ruusuja; valkoisia, keltaisia, oransseja ja tummanpunaisia. Kuulemma väriä elämään. Kimppu jäi ruokapöydälle ilahduttamaan. Tummanpunaiset ruusut siirtyivät sohvapöydälle. Hassu minä.
Viikolla nauroin tälle seinätaululle:
1. Going to bed early
2. Not leaving my house
3. Not going to a party
My childhood punishments have become my adult goals.
Nyt menen leipomaan iltapäivä kahvin kanssa jotakin hyvää ja sitten lähden illan ratsastustunnille.
Rauhallista pyhää ja valoa uuteen viikkoon!
