Muita muistoja kesälomasta

Kesälomani aikana ehdin tehdä paljon muitakin kivoja asioita, kun viikon purjehdusloman. 
Tässä niistä muutamia: 

Teimme mieheni kanssa päiväpurjehduksen Isosaareen. Tämä saari oli kiva uusi tuttavuus. Lounasta söimme saaren Upseerikerholla. Saarella olisi ollut myös golfkenttä. 
Muuten onnistuneen päiväretken tappioksi koitui mereen pudonneet aurinkolasini, jotka sukelsivat pohjaan aivan saman tien.  

 

Vietin yhden lomapäiväni tanskalaiseen tapaan kotilaiturissa veneellämme. Mukaani ostin uuden Lantliv -lehden ja nipun porkkanoita, lohileipiä ja tietysti tuoreen croissantin ja viikunahilloa cappuccinon seuraksi. Oikeastaan todella rentouttavaa vain viettää aikaa veneellä eli meidän "kesämökillä". Tanskalaiset viettävät kuulemma tällä tavalla aikaa veneillään useinkin ja kutsuvat jopa ystäviä veneelle kotisatamaan. Miksipä ei?

 

Kesälomalla on kiva laittaa ruokaa, kun kerrankin on aikaa kokeilla uusia reseptejä. 

 

Nautin myös siitä, että sai istua kotiterassilla ja lukea kirjoja tai siitä, että kerrankin on aikaa järjestää ne pöydille kerääntyneet paperipinot tai käydä läpi ne vaatekaapin käyttämättömät vaatteet. 

Urheilin lomallani päivittäin, sillä liikunta tuottaa niin paljon hyvää mieltä. 

Ratsastin, lenkkeilin, pelasin tennistä ja fillaroin. 

Kävin yhtenä päivänä melomassa Moisön ympäri tyttäreni kanssa. 

Päiväretki Hankoon oli hauska päivä. Seurasimme Sea Horse GP-tason estekilpailuja, söimme sushia ja tapasin ystävääni. 

Kävin yhden ystäväni kanssa Pavenilla syömässä ja juomassa lasilliset. Toisen ystäväni kanssa vietimme aamupäivän kahvitellen Larun Paseossa ja kävimme Kauniaisten Hali-liikkeessä. 

 

Osallistuimme pursiseuramme rapujuhliin ja tanssimme aamuun asti. Nukuimme yötä veneellämme. 

Tein päiväretken Lahteen maailman parhaan optikkomme Optiminäön Eevan luokse hankkimaan uudet silmälasit ja aurinkolasit. 

 Näin se kolme viikon loma meni. Koen aina loman jälkeen loma-ahdistusta ja ensimmäiset työviikot ovat kovin tahmeita (olipa työ kuinka kivaa tahansa). 

Luin hiljattain artikkelin siitä, miten ihmiselle tekisi hyvää sellainen lyhyempien lomien pitäminen useammin, sillä silloin työhön palaaminen ei olisi niin ahdistavaa, kun pian olisi taas uusi miniloman tulossa. Silloin ihmiselle ei kuulemma myöskään kertyisi niin suurta väsymystä ja lomantarvetta, kun lomaa olisi vähän väliä. En tiedä toimisiko? 

Tässä vielä yksi kuva viimeiseltä kesälomapäivältäni. (Se paniikki, kun kaikkea kivaa haluaisi vielä ehtiä tehdä). Fillaroimme mieheni kanssa hakemaan kumivenettä Espoon Pursiseuralta, joten paluumatka taittui veneellä. Tykkään kovasti ajella kumiveneillä, joten sain ajaa kotimatkan :-) 

 

 Iloista arkea kaikille teille, jotka olette kesälomanne jo pitäneet! Eiköhän se tästä. 

Täytyy alkaa suunnittelemaan, jotakin mitä odottaa. No, tänään olen jännittänyt kämmenet hiessä poikani SM-purjehdustuloksia Espoon Pursiseuralta ja illalla on taas ratsastustuntini, kämmenet hiessä heppalistaa odotellen.  

  

Tapahtui viikolla

Maanantaista ei ole edes muistikuvaa, taisi mennä aika tohinassa. Oslossa kävin toteamassa, että siellä on lunta maassa vielä ihan reilusti. Messukodin suunnittelussa on hyvin hektinen vaihe, joten sen parissa tein töitä pitkin viikkoa.  

Toisinaan siirtämällä asioiden hoitoa luon itselleni hyvin stressaavia tilanteita ja jännitystä elämään. Olen siirtänyt nuorimman passin uusimista monta päivää. Seuraksena se, että kaikkien uusien nettihakemusten ja valokuvaamon sähköisesti siirtyvien kuvien lisäksi tyttären kanssa pitää käydä poliisilaitoksella. Tätä hänen allekirjoitustaan varten poliisilaitokselta löytyisi seuraava vapaa aika 22.4. (tyttäreni matkan jälkeen). 

Ei siis auttanut, kuin ottaa eväät mukaan ja lähteä jonottelemaan asemalle. 

Jono menikin vartissa, koska olin varautunut pahimpaan ja saimme syödä eväät autossa kotimatkalla. Nyt vain jännitetään, että milloin se passi suvaitsee saapua. Väliin osuu luonnollisesti monia pyhäpäiviä pääsiäisen vuoksi. Posti (passin toimittaja)ei ole vakuuttanut minua tehokkuudellaan. En vielä edes uskalla ajatella mikä on meidän plan B. 

Tiistaina sain kuulla kauheita uutisia ranskan alpeilta. Lähetän lämpimän osanottoni kaikille koneessa olleiden omaisille. Olette ajatuksissani. 
Elämässä ei voi koskaan tietää miten se menee, voimme vain toivoa, että se menee hyvin.   

Vein nuorimman tyttäreni hevostalleille tällä viikolla tiistaina ja sunnuntaina. Tallilla on aina niin ihanan rentouttava tunnelma. Odotan jo jännittyneenä ja samalla innoissani omaa kesäkurssiani. Siihen saakka tyydyn halailemaan tyttäreni poneja ja nauttimaan tallin tunnelmasta ja tästä päivästä. 

Saattaessani seuraavana päivänä kahta muuta lastamme purjehdustreeneihin, näytti ilma aika toiselta. Jotenkin tuntui, että kesään on vielä hyvin pitkä matka. Piipahdin treenien aikana Aletta Oy:ssä valitsemassa asiakkaalleni verhoja ja markiiseja. Aletta on kerrassaan mahtava ostopaikka näille tuotteille. Ilahdun aina suunnattomasti, kun voin asioida yritysten kanssa, jotka ovat perheyrityksiä. Tämäkin jo kolmannessa polvessa ja palvelu pelaa. Lähdin sieltä hymyillen kotiin. 

  
Olin päättänyt, että urheilua / ulkoilua pitää tähän viikkoon saada mahtumaan satoi tai paistoi. Oli aikaa tai ei. (Aikaa ei olisi ollut ja satoi). Vanhoissa lenkkareissa oli hyvä lenkkeillä. Tennistunnilleni sain mennä uusissa tossuissa.  Olin ylpeä siitä, että vanhat tennistossuni olivat kuluneet pohjasta puhki. Harvoin urheilukenkäni kuluvat puhki.  

Perjantaina kävin kahteen kertaan Kööpenhaminassa ja join hyvin ansaitun piccolo pullon sampanjaa lentojen jälkeen päästyäni kotiin. Mies oli tehnyt maukasta pizzaa, joka sekin tuli tarpeeseen. 

Lauantaina vietimme lasten ehdotuksesta pimeän tunnin WWF:n Earth Hour. Sitä ennen he olivat katselleet jännittävää ohjelmaa, joten tunnista tuli enemmänkin horror hour. Pelottelivat toisiaan. Kävimme saunassa ja istuimme kynttilänvalossa. Lapset ehdottivat, että tällaista voisi viettää joka ilta. Niin kai, kunhan wifi- yhteys ei katkea. 

Aamulla havahduin, että lapset olivat syöneet kaikki virpojille varaamani munat. Hyppäsin fillarin selkään ja hain nopeasti uusia pääsiäismunia Alepasta. Ehdin kotiin juuri ennen ensimmäisiä virpojia. Iltapäivällä olin taas tallilla. Yritin rentoutua siellä, sillä ensi viikon aikataulusuunnittelu aiheuttaa harmaita hiuksia.

                                  Kaikesta huolimatta, hyvää pääsiäisviikkoa!     

Ruusuja ja croissant eli tapahtui viikolla

Maanantai meni vapaapäivän merkeissä. Lenkkeilin, nautin syyssäästä ja paistoin meille ulkona vohveleita retropannullani. 

Illalla innostuimme mieheni kanssa tekemään vielä aikamoista risusavottaa pihassa. Seurauksena: heräisin seuraavana aamuna toinen puoli kasvoistani tunnottomana ja ylähuulen toinen puoli turvoksissa. Näytin siltä, kuin botox hoitoni olisi epäonnistunut. Lääkärin diagnoosi: jokin eläin oli minua pistänyt ja seurauksena tällainen allerginen reaktio. Onneksi turvotus ja puutuminen hälvenivät iltapäiväksi ja saatoin lähteä töihin. 

Amsterdamin kentällä ihmettelimme näitä jättilaisamarylliksen XXL-kokoisia sipuleja. Valitettavasti koko ei tule esille tässä kuvassa. Ne olivat halkaisijaltaan ehkä noin 20-25cm. Mietimme, että kasvaako niistä sellaisia alakoululaisen kokoisia amarylliksia. Tarjolla olisi ollut myös ihania isoja tulppaanikimppuja vain muutamalla eurolla. Harmi, että emme olleet vielä matkalla kotiin. 

Toisinaan sää sotkee työpäiviäni. Näin kävi tällä kerralla Östersundin sään ollessa vielä sumuisempi, kuin se oli Tukholmassa. Sellaisina päivinä suunniteltu 8h työpäivä voi kevyesti muuttua kaikelaisen epävarman odottelun lopputuloksena esim. 17h pitkäksi päiväksi. Tähän työpäivään ei sisältynyt suihkumahdollisuutta, sänkyä, eikä liioin kunnollista ruokailua pöydän ääressä. Voisin suositella tällaiseen "ihmiskokeeseen" osallistumista kaikille, jotka alasta haaveilevat. Tällä kerralla meillä oli kokenut ja hyvähermoinen miehistö, jolta ei mustahuumori loppunut, eikä hymy hyytynyt. Kiitos kaverit! Ei tätä työtä jaksaisi ilman teitä! 

Palattuani tältä kolmen päivän työmatkalta ja nukuttuani neljän tunnin päiväunet terassilla olin enemmän kuin onnellinen, että syyslomani alkoi nyt. Matkasuunnittelu on aina yhtä aikaavievää, mutta hauskaa. 

Ensimmäinen lomapäivä meni kiireettömissä merkeissä, pitkällä lenkillä ja valmistaen hyvää ruokaa. Illalla saunoimme ja katsoimme "Vain elämää" -sarjaa. Oj, Samuli Edelmann -aina minun suosikkini!  

Mieheni tietää, että mistä narusta vetää, jos haluaa minut iloiseksi; ruusuja ja croissant. 

Kissapoikakin tietää, että  mistä narusta vetää, jos ei halua tulla kuvatuksi ;-) 

Lauantai meni kumiveneessä seuraten kahden lapsemme optimistirankingkilpailuja NJK:lla. 

Ilma oli vuodenaikaan nähden lämmin ja päivä oli ihanan aurinkoinen. 

Sunnuntaina en lähtenyt vesille vaan keskityin "minä en sinne paattiin mene istumaan"-tyttäreni ratsastusharrastukseen. 

Viikko päättyi hauskoihin tunnelmiin, kun kutsuimme ex-tempore purjehtijavanhempia purjehtijalapsineen meille päivälliselle kisojen jälkeen. 

Ihanaa alkanutta viikkoa! Minulla on nyt hyvinansaittu loma!  

Loppuviikosta alkuviikkoon

Vapaapäiväni menevät yleensä a) sosiaalisia suhteita hoitaessa tai b) urheillessa ja terveellisen ja hyvän ruuan hankinnassa ja valmistamisessa. Näin kovasti vaivaa ja vaihdoin loppuviikon työvuoroni, jotta pääsin torstain tennisvalmennustunnilleni. Loppuviikko painottui muilta osin sosiaalisuuden puolelle. Kävin erään ystäväni kanssa lounaalla Prestossa. Ruoka oli hyvää, mutta palvelussa oli vielä hieman toivottavaa. Onneksi seura oli mitä parhainta! 

Kun sitä kerta oltiin keskustassa niin pitihän sitä poiketa kauppahallissa ja kauppatorilla hankkimassa muutamia hyviä raaka-aineita. Tulipa ihmeteltyä myös hotelliksi muuttunutta Havis Amandaa. Tatzu Nishin ideaan verhottu Amanda. 

Lauantaina saimme hyvän ystäväperheemme meille kylään. 

Emäntäkin sai pukea päällensä hiattoman beigen juhlavan kotelomekkonsa, enimmäisen kerran tänä kesänä (vielä ehti).  Jalkaani sain laittaa nämä kengät. Kengillä on hauska tarina. Ostin ne kerran matkoilta. Menin sisään kauppaan ostaakseni kunnon kävelykengät. Mies jäi odottamaan kaupan ulkopuolelle. Tulin kaupasta onnellisesti hymyillen. Mies kyseli löysinkö kävelykengät? Löysinhän minä.  

Ystävämme ovat ihania kulinaristeja ja tarjoavat meille aina jotakin uutta ja jännää. Halusin keksiä jotakin normaalista poikkevaa heille. 

Menu oli seuraava: 

lohitartar

kanttarellitoast

hunaja-rosmariini glaseerattu saksanhirvi yrttisalaatin ja chilimajoneesin kanssa

Brownies kakkua vadelmien ja kermavaahdon kera

Saksanhirveä en ollut aiemmin valmistanut itse, mutta siitä tuli oikein onnistunut. Aion tehdä sitä toistekin. Se maistui myös herkkusuille ystävillemme.  

Sunnuntaina teimme mieheni kanssa fillarilenkin ympäri Suvisaaristoa. Sää oli kerrassaan upea! Illalla saunan jälkeen mennessäni nukkumaan mietin, että kaikki on hyvin juuri nyt! Olen kiitollinen siitä, että minulla on näin ihana perhe ja hyviä ystäviä. 

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille teille! 

Tapahtui viikolla

Alkuviikon työvuoroni olivat kuin minulle räätälöityjä. En nimittäin ole millään tavalla "aamuihminen". En ole sellainen aamuvirkku, joka nousee aamulla aikaisin täynnä virtaa  sängystä hypähtäen ja lähtee samantien liikkeelle. Onkohan sellaisia muuten muualla kuin Kellogg´s mainoksissa? Sain siis nauttia aamiaistani täysin ilman kelloa. Terassikauteni on alkanut eli syön aamiaista aina ulkona, mikäli ei sada vettä. Toisinaan puen päälleni untuvatakin, toisinaan laitan jalkaani Uggit tai kääriydyn lämpöiseen karvapeittooni. Useimmiten teen nämä kaikki. Minusta on silti ihana haistella raitista ulkoilmaa ja hörppiä kuumaa kahvia. Kuuntelen lintujen laulua ja tuulen huminaa. Useimmiten luen kirjaa. Tämä on yksi päivän parhaista hetkistä. Hetki itselleni. Tapani ladata akkuja. 

Paljon on mietitty ja käytetty aikaa myös miettiessä erilaisia koteja. Miten ihminen tiettyyn aikaan elämästään kaipaa tietynlaista elinympäristöä. Miten se sama ihminen muutamien vuosien päästä saattaa kaivata ympärilleen täysin erilaista ympäristöä. Onko hänen makunsa muuttunut vai kehittynyt vai onko koko ihmisestä tullut toinen? Onko hänen arvomaailmansa muuttunut ja onko niin, että koti ilmentää kehittynyttä uuttaa persoonaa vai onko yksinkertaisesti vain kyse vaihtelunhalusta?Halusta seikkailla ja kokea uutta.   

Oletteko muuten miettineet, että aina kun sulkee elämässään yhden oven, se avaa uuden oven toisaalla. Mikäli ovia ei sulje, ei koskaan saa selville, mitä uusia ovia aukeaisi. Mitä kaikkea ne toisivatkaan tullessaan? Johdattaako elämä meitä toisinaan sulkemalla ovia edessämme, jotta löytäisimme uudelle ovelle? 

Lastemme veneet on jo laskettu kotivesille ja treenit ovat täydessä käynnissä. Köliveneemme odottelee vielä keväthuoltoa ja vesille laskua. Piipahtaessani rannassa näytti siellä olevan vielä joukko muitakin veneitä kuivilla. 

Vanhin tyttäreni oli Kulosaaressa BS:n purjehdusleirillä viikonlopun. Hän ei ehtinyt tulla kotiin, ennen kuin minun piti lähteä töihin, joten jätin hänen sängylleen viestin. 

Piti napata kuva tästä Muumimukista pojalleni, sillä hän vie tämän tuliaiseksi vaihto-oppilas perheen tytölle. Kuvan nähtyään hän tietää, sitten mitä on itse "valinnut" tytölle viemiseksi. Poikani on vaihto-oppilaana Ranskassa reilun viikon. 

Vapun jälkeen olikin taas aika pakata matkalaukku ja suunnata työmatkalle. 

En ehtinyt kuin siirtää laukun pakkauspaikalle ja se olikin jo pakattu. Ainakin kissapojan mielestä. Kaikki tärkein on hänen mielestään jo laukussa. 

Kissapoika teki pienen kepposen tässä viikolla. Hän piilotti pyydystämänsä hiiren (tässä vaiheessa kuollut) poikani kaverin tennareihin, jotka olivat terassilla. Ehdin onneksi nähdä tapahtuman, joten saatoin varoittaa kaveria yllätyksestä.  

Työmatka on sujunut taas kevein matkatavaroin. Olen vaihtanut uniformua urheiluvaatteisiin ja yöpaitaan ja takaisin uniformuun. 

Tänään kävin pikaisesti työn jälkeen kollegani kanssa kentällä sushilla (uniformussa). Hotellille päästyäni lähdin taas urheilemaan. Tänään olin fillaroimassa ja salilla. 

Leppoisaa sunnuntaita. Minulla se menee työn merkeissä.