Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Purjehduksen ihanuus?

Olemme purjehtineet monen monta kesää saaristomerellä. Jokainen loma on ollut omalla tavallaan unohtumaton. Olen kirjoittanut näistä aiemmin tässä blogissakin. 
Nuorimmainen on saanut uskoakseni lapsena yliannostuksen purjeveneilyä, lisäksi hän on joutunut kuuntelemaan viimeiset reilut kymmenen vuotta purjehdusjuttuja ruokapöytäkeskusteluna lähes päivittäin. Hän on muuttanut talliin ;-) 



Keskustelumme perheen yhteisestä kesäpurjehduksesta meni jotenkin siihen malliin, että nuorin vastasi, että voisi hän lähteäkin, mikäli siellä pääsee ratsastamaan. Minulle kesälomapurjehduksen tavoite oli viettää aikaa perheen kanssa, olla Hangossa, päästä idylliseen Helsingholmeniin ja tietysti käydä Högsårassa ja Farmors Caféssa. Lisäksi olin haaveillut, että olisi ihana nähdä jokin meille uusi kohde. Perheemme kolme muuta halusi vain purjehtia. Näillä mittareilla lomamme onnistui tosi hyvin.

Innokkaimmat perheemme purjehtijat olivat luvanneet siirtää veneen Espoosta Hankoon, jotta nuorimmaisen ei tarvisi aloittaa purjehdusretkeä kahden pitkän päivän kryssiosuuksilla. 

Saavuin siis nuorimman kanssa autolla  Hankoon. Vettä satoi ja veneessä roikkui kaikkialla puolimärkiä vaatteita, mieheni oli vessaremontin (vaihdettu tänä vuonna uusi wc) parissa ja itse istuin tämän kaaoksen keskellä miettien, että mitähän tästäkin tulee. Blogeja kritisoidaan paljon arjen siloittelusta (kuka sitä todellista arkea haluaisi nähdä), joten päätin tällä kertaa julkaista kuvan, joka kertoo todellisuutta sapuessani veneelle. Ei ollut kynttilät palamassa pöydällä eikä sisustustyynyt järjestyksessä (kuten hetkeä myöhemmin). Lämmityslaite pöhisi epätoivoisesti yrittäessään kuivattaa tätä tropiikkia, jota viisi ihmistä ja kissa asuttivat.



Luin juuri Endorfiininmetsästäjän kirjoituksen joka oli hyvä kuvaus lajista http://endorfiininmetsastaja.fi/purjehdus-ja-elitismi/. Jälkikirjoituksen allekirjoitan täysin. 
Yleensä ihmiset postailevat somen täyteen täydellisiä purjehduskuvia ja lajia tuntemattomat voivat näin harhautua luulemaan, että laji olisi vain pelkkää auringonpaisteessa purjein lillumista. Sitä se ei ole. Luulenpa, että tuo kirjoituksessa kuvattu wc-pöntön nupin väärään asentoon jättäminen ja sen seuraukset ovat myös kovin tuttuja kaikille pidempään lajia harrastaneille. Se siitä elitistisestä lajista. Suomen oloissa jokaiselle on varmasti tullut tutuksi myös olosuhteet, joissa saa kärsiä niin vilua kuin nälkää, toiset jopa merisairautta. (Onneksi itse olen tältä taudilta välttynyt, olisiko vuodet lentokoneessa kehittäneet tasapainoelimen). Niin, että jos ei perse kestä merivettä...


Meri on siitä jännä ympäristö, että se monesti puhaltaa pilvet mantereelle ja merellä paistaa aurinko. Niin kävi tässäkin, hetki myöhemmin saimme jo purjehtia aurinkoisessa säässä. 
Saavuimme siis Högsåraan aurinkoisissa tunnelmissa ja söimme veneellä. Minä hain kupin kahvia Rumpan baarista ja jälkiruuat kävimme nauttimassa aina yhtä viehättävässä Farmors Caféssa.

Rantautumisjuomat katettiin kannelle hyvän purjehduspäivän päätteeksi. 


Tuohon aiempaan tekstiini viitaten, aika erikoinen baarin nimi. Rumpan on sisältä todella viihtyisä, elävä tuli nurkassa loimottaen. Toimisi siis hyvin myös sadesäällä. 





Högsåra on kehittynyt näiden kahdenkymmenen vuoden aikana mitä me olemme saarella käyneet, mutta kehityksestä huolimatta saaren idyllinen tunnelma on onnistuttu säilyttämään ennallaan. 




 


Idyllinen tunnelma on säilynyt myös Farmors Caféssa, vaikka paikka on moninkertaistunut kooltaan siitä mitä se alunperin oli. 










Sitten kun päivä illaksi hiljaa hiipii sitä on unohtanut kaikki sotkuiset sisätilat ja purjehduksen vastoinkäymiset ja on vakuuttunut siitä, että parempaa tapaa viettää kesälomaa ei ole kuin purjehdusloma saaristomerellä. Etenkin silloin kun ympärillä on ne kaikkein rakkaimmat. 


  

Kesäiltaa myös sinne!


  




maanantai 24. heinäkuuta 2017

Tervehdys kesälomalta

Olen ollut muutaman viikon nyt lomalla ja vielä on onneksi lomaa jäljellä. Ei voi muuta sanoa, kuin ihanaa! Voisin kertoa teille siitä, miten kissastamme tuli tuosta vain skönäri tai miten vietimme perheen kesken ikimuistoisen loman Saaristomerellä. Voisin kertoa miten ihmiselle tekee ihmeitä, kun voi urheilla päivittäin, nukkua pitkiä yöunia, syödä paljon marjoja, hortoilla kaupungilla päämäärättömästi, tavata ystäviä, hoitaa puutarhaa ja laittaa järjestykseen ne  ainaisesti mieltä painavat asiat (kuten tavaraa pursuavat kaapit ja epämääräisten paperipinojen purkaminen). Millaista on viettää tanskalaisittain aikaa veneellä tai miten mieheni kanssa valloitimme uuden saaren. Voisin kertoa unelmista ja ideoista, joita alkaa syntyä, kun aivot pääsevät vapaalle ja on aikaa vain istua ja ihmetellä. Jokainen lomapäivä ansaitsisi tulla kerrotuksi, niin rentouttavaa ja ihanaa on ollut lomailla.


Vaihdoin työpaikkaa marraskuussa 2015, joten viime kesänä lomaa oli vain viikon verran. Voin siis sanoa, että tämä onkin ensimmäinen kunnon loma reiluun puoleentoista vuoteen. 

En malta istua koko iltaa koneen ääressä, joten kerron tänään vaikka siitä millainen upea fiilis on herätä kesäisenä aamuna saaristomereltä eräästä suosikkikohteestani, kun näkymät ovat tällaiset. Tämä olikin loman ensimmäinen aamu, kun alkoi oikeasti tuntua lomalle. Tiedättehän se muutaman päivän siirtymävaiheen hektisestä työmoodista lomaan. Aluksi ei edes osaa lomailla. Rytmi on vielä liian kiireinen ja työasiat pyörivät päässä. Sitten eräänä aamuna huomaa, että hartioita ei kiristä, hengitys hidastuu ja hymy leviää hieman normaalia leveämmäksi.



Heräillä aamuun kaikessa rauhassa. Kuunnella luontoa ja omaa itseään. Ymmärtää, että nyt ei ole kiire mihinkään. Tänä kyseisinä aamuna muu perhe taisi olla vielä peittojen välissä, kunnes yksi heräsi ja yllätti minut haaveilemasta tuolta kannelta. Tiedättehän teinit ja heidän aamuiset unenlahjansa.



Eikä kylmä kesäkään ole menoa haitannut, kun suurimmilta sateilta on vältytty. Aina voi kääriytyä untuvatakkiin ja vetää jalkaan villasukat. 
 

Tässä satamassa sain innokkaan ihailijan naapuriveneestä ;-) 


Ihania kesäpäiviä kaikille -toivottavasti saatte olla lomalla! 

P.S. Luin hiljattain tuon alla olevan aforismin. Se taidan olla minä.  

"We all have that one friend who always finds the horse (or the dog, or whatever furry happens to be running around within mile). If you don´t know who it is, it´s you."