Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Tapahtui viikolla

Alkuviikko sujui lastenvahtina ja töissä. Kävin kampaajalla ja huomasin tukkani olevan lähes yhtä keltainen, kuin hoidossa oleva koiramme. Soitin kampaajalleni ja pyysin häntä tulevaisuudessa pysymään hyväksi toteamissamme vaaleissa sävyissä. Hän lupasi testailla uusia värejä muilla asiakkailla.


Aloitin joogan reilut 10 vuotta sitten Helsingin Astangajoogakoululla. Se loppui silloin aika
 lyhyeen, koska en kestänyt sitä "hihhulipuolta". Monesti minulle tuli tunne, kuin olisin ollut jossakin vääräuskoisten kokouksessa. Reilu vuosi sitten yritin uudelleen eri joogakoululla. 
Silloinkin osuin ohjaajan tunnille, jolle tämä Intian henkisyys oli ehkä suurempi asia kuin joogan fyysisyys, jota minä olin tullut hakemaan. Kesällä yritin lähestyä lajia jälleen Merijoogan tunnilla Hangossa ulkona meren rannalla. Tunnista jäi hyvä mieli. 
Olen käynyt nyt muutaman kerran Merijoogan tunneilla Haukilahdessa. Olen pitänyt tunneista kovasti. Niissä on yhdistynyt sopivalla tavalla rauhallinen tunnelma fyysiseen harjoitukseen. Lisäksi sali on aika pieni, joten oppilaita ei ole tunneilla paljon ja toistaiseksi en ole kuullut siellä yhtäkään om -mantraa. Kerran kuulin tunnin päätteeksi sanan Namaste, siinä se. Sopii juuri minulle. 


Olen istutellut ulos syysistutuksia ja sytytellyt lähes joka ilta lyhtyjä ulos ja paljon kynttilöitä sisään. Takan ääressäkin on istuskeltu ja lämmitelty. 


Olin seuraamassa taas tyttäreni ratsastustuntia. Hän jäi vielä harjaamaan tätä ihanaa kaverian tunnin jälkeen. Minäkin olen aivan ihastunut tähän tyyppiin. Yritti kaivella takkini taskusta makupaloja, vaikka siellä ei edes niitä ollut. Kyllä eläimet ovat ihania! 

 
Yhtenä päivänä menin toimistollemme kokoukseen. Eräs työtoverini toi meille suoraan leipomosta herkulliset viinerit kahvin seuraksi. Voi miten näinkin pieni asia voi pelastaa koko tylsän päivän! 


Autoni pitäisi vaihtaa uuteen. Kun yhden viikon aikana on koeajanut viisi erilaista autoa on muuten saanut asioida aika monta tuntia autokaupoissa. Vapaa-ajan ohjelmasta ei ole ollut puutetta. Yhdenkin auton koeajoin työpäiväni ja tennistuntini välissä suunnilleen tennishallin parkkipaikalla. Ilokseni olen huomannut, että automyyjien asenne naisasiakasta kohtaan on parantunut merkittävästi. Olen kerran elämässäni ostanut Volvon, juuri siitä syystä, että siellä minut naisasiakkaana otettiin todesta. Uskon, että tämä autojen testiajelu ja iltaisin heidän tarjoustensa ja esitteidensä vertailu olisi jollekin hauskaa hupia. Valitettavasti en kuulu siihen joukkoon. Päätöskin on vieläkin tekemättä ja se rassaa minua aikatavalla, etenkin, kun muutaman auton erittäin hyvä tarjous päättyy huomenna. 


Eilen illalla olimme hyvien ystäviemme luona syömässä. Unohdin ottaa heillä kuvia, kun keskityin niin innoissani seurustelemaan heidän kanssaan ja ihastelin heidän upeaa Faaraon kissaansa. Ilta loppui aivan kesken, kun jouduimme lähtemään viemään lapsiamme nukkumaan. Lapsilla jatkui tänään taas purjehduskisat aamulla. Nuorin lapseni jäi seurakseni. Teimme herkulliset avocadoleivät ja joimme aamukahvit Dancing on ice ohjelmaa tallennukselta seuraten. Ohjelmassa on tuttuja, joka lisää luonnollisesti kiinnostusta ohjelmaa kohtaan. Hienoja luisteluesityksiä katsottuani lähdin juoksulenkille.

   
Tänään minua alkoi uuvuttamaan keskeneräisyyksien sekasotku. Päässä pyöri erilaiset autovaihtoehdot, keskeneräiset matkajärjestelyt, ruuanlaitto, talvikenkien lankkaus, kaikenlainen aikomusroju ja kasat. Järjestin siis kaikki irrallaan kuljeksivat paperit mappeihin ja siististi kaappeihin. 
No, tällainen viikko tällä kertaa. Nyt taidan kömpiä teekuppini kanssa sänkyyn katsomaan mieheni kanssa jonkun hyvän tv-ohjelman. Toivottavasti olen aamulla viisaampi auton suhteen! 

Kivaa viikkoa! 
   
 

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Oi, ihana syyspäivä!

Vihdoinkin kirpeä raikas aurinkoinen syyspäivä! Päivän parhaat hetket olivat:
Kävely rannalla tyttäreni ja hoitokoiran kanssa. 







 
Illan päätteeksi perheen taas kokoonnuttua purjehdustreeneistä, autohuoltamo keikalta ja ratsastustunnilta kotiin sytytin kynttilät ja laitoin takkaan tulen. Poikani jopa nukahti takan ääreen, siihen pehmeään lämpöön. 
Söimme päivällistä yhdessä ja leivoin omenapiirakan. Pimenevä ilta, takkatulen lämpö ja omenapiirakan tuoksu ovat syksyä parhaimmillaan.



Nautinnollisia syyspäiviä! 
  
 

tiistai 24. syyskuuta 2013

Babysitting

Koiraihanuus on meillä hoidossa. Yöllä tulin yövuorosta kotiin ja sänky oli täynnä karvaisia ja hieman vähemmän karvaisia poikia.  Aamulla kahvitellessa minua killittää kaksi silmää enemmän. Onnistui tämä kaveri huijaamaan meiltä tänään toisen aamiaisenkin. Tytär oli antanut yhden aamiaisen ja miehelleni tämä karvakuono esitti maailman nälkäisintä kaveria, joten sai sitten toisen aamiaisen. Illalla se sitten katseli kummissaan, kun sai normaalia pienemmän ruoka-annoksen. Ihanaa tuhinaa, tohinaa, koirankarvoja ja elämää on talossamme entistä enemmän. 






Kävin tänään kampaajalla. Omaan päähäni laitettiin taas vaaleita raitoja. Hieman blondimpi pää vaikutti välittömästi. Unohdin hakea nuorimman tyttäreni kaverin luota. Blondi mikä blondi. P.S. Huomasin tätä kuvaa katsellessani, että oma "turkkini" on nyt aivan saman värinen kuin tämä koiran takamus. 

Kivaa ja rauhallista iltaa! 
  

lauantai 21. syyskuuta 2013

Kirppuja vai ei?

Pitkästä aikaa vanhimmalla tyttärelläni oli purjehduksesta vapaa viikonloppu. Tiedossa ei siis ollut kisoja eikä treenejä. Kysyin häneltä, että miten hän haluaisi päivän viettää. Hän halusi herätä aamulla aikaisin ja mennä kirpputorille myymään. (Olisi luullut, että hän olisi halunnut esim. nukkua pitkään.) Niinpä me perheen naisväki sitten pakkasimme auton täyteen vanhoja vaatteita, lasten leluja sekä kirjoja ja suuntasimme Hietalahden kirpputorille. Aamulla sumussa heräilevä kaupunki ja torin myyntikojujaan availevat myyjät luovat kyllä kieltämättä aika ihanan tunnelman. Tunnelma on jotenkin odottavan jännittävä. Harmikseni tästä minulla ei ole kuvia, sillä olin jättänyt kameran kotiin, koska kannettavaa oli aika paljon. 

Kirpputorilla myymisessä on aivan oma hohtonsa! Pidän siitä, että siellä tulee juteltua ihmislle, joita et muuten koskaan tapaisi. Kuulee monia hienoja tarinoita ihmisten elämästä. 
On myös ihana nähdä miten esim. lasten jo hylkäämä lelu löytää uuden lelusta innostuneen leikkijän. On ilo nähdä ne riemunkiljahdukset ja onnesta kiiltävät silmät, kun joku lapsi löytää uuden lelun. Yleensä annoimme lelunostajille kaupan päälle vielä jonkun toisen pienen lelun. Välillä annoimme lelun myös niille lapsille, jotka syystä tai toisesta eivät lelua ostaneet, vaikka sitä kovasti kädessä pitelivätkin. Eräskin pehmoeläin lehmä lähti reippaasti potkulaudan sarvessa ajelulle! Kuulimme myös hienoja tarinoita ihmisiltä, jotka ostivat lastenkirjoja. Monet muistelivat omaa lapsuuttaan. Kirpputorilla myyminen tuo monella tavalla hyvää mieltä. Ihmisten kohtaamisten lisäksi tulee hyvä mieli, kun saa omasta kodista tarpeetonta tavaraa kierrätykseen. Lisäksi minulla oli kiva päivä ulkona kahden huipputyttäreni kanssa, sillä aikaa kun perheen miesväki oli varattu purjehduskuvioissa. P.S. Kasvatusmielessä pidän kirpputorilla myymistä myös varsin antoisana.



Vanhin tyttäreni löysi itselleen kauniin kaulahuivin neljällä eurolla. 
Minä löysin yhden pienen savisen käyttöesineen kotiin viidellä eurolla.
Muuten taisimme ostaa vain kaakota, kahvia ja vähän syötävää.

Hyvää viikonloppua! 
 
    

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Vain puoli tuntia

Ihmismieli on uskomaton (tai ainakin minä olen), voin keksiä päiväkausia tekosyitä olla tekemättä jotakin hommaa, jonka tekemiseen menee alle puoli tuntia. Sitten voivottelen, että voi tuokin pitäisi tehdä. Sen harmittelu vie paljon energiaa ja se vaivaa mieltäni. Harmittelen siis sitä päivästä toiseen. Aivan käsittämätöntä! Tänään vihdoin ryhdyin toimeen. Älkää naurako, kyseessä oli siis pihanäkymä, jonka näen joka päivä. Olen harmitellut männyn juurelle kasvanutta vesaikkoa. Olen jopa puhunut asiasta mieheni ja naapureiden kanssa, mutta en ole saanut sitä kitkettyä pois. Onneksi pihassamme ei ole nurmikkoa, sillä jos sen hoito olisi yhtä tarmokasta, niin asuisimme keskellä heinikkoa. 


Ennen hommaan ryhtymistä ei kiveä näkynyt lainkaan, sillä koivuvesaikko oli kasvanut noin puolenmetrin korkuiseksi.

Tässä kuvassa kitketty alue. Ilta alkoi hämärtyä ja kuvasin ilman jalusta, joten anteeksi kuvan epätarkkuus. Jalustan hakemiseen ja virittelyyn olisi saattanut mennä jopa viisi minuuttia. Heh heh. 

Luin tänään loppuun kirjan nimeltään Onnellisuusprojekti. Se on todella hyvä kirja! Saatan jopa aloittaa oman onnellisuusprojektini kirjan innoittamana. Tämän päiväinen toimintani oli jonkinlainen koe aiheesta. Sen perusteella voin todeta, että saatuani tekemättömän homman tehtyä olin iloinen ja suorastaan onnellinen nähdessäni vesaikon häipyneen. Kaikki tämä siis puolessa tunnissa.
Sain niin paljon intoa tehtyäni tuon päiviä minua vaivaneen pikkuhomman, että poimin samalla pihastamme puolukoita ja tein lapsille illaksi vispipuuroa. Tähän meni toinen puoli tuntia.

Otatko haasteen vastaan? Mitä sinä teet vielä tänään? 

 

tiistai 17. syyskuuta 2013

Kaksi ruusua kiitos!

Minulla oli aikoinaan lempikukkakauppa Krunikassa. Sen nimi oli Metsätähti. Espooseen muutettuamme löysin erään kukkakioskin, joka ei ollut Metsätähden veroinen ei sitten mitenkään, mutta omistaja oppi kuitenkin tietämään, että pidän etupäässä valkoisista kukista. Sittemmin se kioski lopetti. Olen ollut epätoivoinen. Tänään asioidessani  Munkkivuoressa löysin ystäväni suosituksesta ihanan kukkakaupan nimeltään Laurent. Se oli juuri sellainen pieni sympaattinen kauppa, jossa on muutamia ihania hieman uudella tavalla sidottuja kukkakimppuja, hyvin valittuja leikkokukkia hillityissä sävyissä ja ystävällinen palvelu. Laurent on toiminut Munkkivuoressa jo 30 vuotta. Tässä tarina siitä miten kaksi pientä ruusua voivat tuoda päivään paljon iloa:

Minulla on yleensä aina kylpyhuoneessa kukka / kukkia. Se luo hyvää mieltä ja piristää. Tuntuu, että aamu alkaa hyvin, jos ensimmäiseksi näkee jotakin kaunista. Lisäksi monet kukat tuoksuvat hyvälle. Ostamani toinen ruusu meni tänään saunaosastollemme mieliämme sulostuttamaan. Lapset kommentoivat suihkusta tullessaan, että ihana kukka siellä.





Toinen ihanuus löysi paikkansa yöpöydältäni. Taidankin ottaa kirjan kainaloon ja siirtyä iltateeni kanssa ruusua nuuhkimaan. Laitan kynttilän palamaan, vedän villasukat jalkaan ja kääriydyn untuvapeittoon.  





Rauhaisaa iltaa! 


    

maanantai 16. syyskuuta 2013

Maanantaina aamukahvilla

Yksi elämän suuria nautintoja on juoda aamukahvia kiireettömästi. Erityisen nautinnollista se on maanantai aamuna. Rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että heitin aamulla ensin kasan lapsia kouluun ja palasin sitten kotiin kiireettömälle aamukahvilleni. 




Aamun kun aloittaa terveellisellä müslillä voi toisen kupillisen kahvia nauttia täyteläisen mutakakun kanssa. Maanantai aamuna on aihetta juhlaan, because I can! 












 

Vapaapäivä jatkui tästä juoksulenkillä ja inspiroivan kirjani lukemisella. Illan vietimme pursiseuramme saaressa purjehdusvanhempien illanistujaisissa. Tutustuin muutamaan uuteen mukavaan optivanhempaan. Saaresta saavuimme kotiin pimeässä ja syksyisessä myrskysäässä. Voi miten tunnelmallisia pimeät myrskyiset illat ovatkaan! 

Yksi ihmisten onnellisuutta lisäävä seikka on kiitollisuus. Yritän monesti illalla miettiä päivän varrellla tapahtuneita asioita, jotka ovat tuottaneet minulle iloa ja onnellisuutta, joista olen kiitollinen. Yllä niitä on lueteltu tästä päivästä jo aika monta. Listaan voisin lisätä vielä nuorimman tyttäreni upean  luonnontieteen kokeen, josta hän oli saanut täydet pisteet ja johon opettaja oli kirjoittanut kommentin fantastinen! Mukava juttutuokio oli myös kävely vanhimman tyttäreni kanssa yhdessä bussipysäkiltä kotiin, jonne kävelin häntä vastaan. 

Onnellista tiistaita kaikille! 
  

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Tapahtui viikolla

Nyt on ylpeän äidin palattava viime viikon sunnuntaihin ja aloitettava viikokatsaus sieltä. Olin viime viikon sunnuntainakin töissä, mutta ehdin juuri ja juuri pursiseuramme saareen palkintojenjako tilaisuuteen. Viikonloppuna oli purjehdittu optimistijollien SM-joukkuekilpailut. Tyttäreni oli joukkueessa, joka voitti hopeaa! 



Saaressa oli iloinen tunnelma, oli musiikkia, tanssia, iso höyryävä paellapannu, aurinkoa ja tuulta. 
Oli ilo nähdä näin paljon punaposkisia ja nauravia lapsia ja nuoria! Seurassamme (ESF) on myös aikuisten kesken aina hyvin rento, auttavainen ja toisiamme tukeva, lämmin ja kannustava ilmapiiri. 


Maanantaina osallistuin yrityksemme järjestämään golftapahtumaan. Olen suorittanut green cardin vuonna 1990. Muutin silloin Helsingin keskustaan ja minulla ei ollut autoa, joten golfharrastus jäi. Sitten syntyivät kolme lastamme, joten golfille ei jäänyt aikaa. Nyt olen yrittänyt elvyttää golfharrastustani vähitellen. Kesällä purjehdus vie paljon aikaamme, mutta mielestäni golf olisi hyvä laji alkukeväälle ja loppusyksylle. Sitä voisi harrastaa talvilajien ja kesälajien välisenä aikana. Lisäksi sitä voisi pelata matkoilla. 



 
Juon aamukahvini aina terassilla. Aloitan suunnilleen huhtikuussa ja terassikauteni päättyy lokakuun puolenvälin tienoilla. Kylmällä säällä otan päälleni untuvatakin ja puen Uggit jalkaan. Nautin siitä, että saan katsella ja kuunnella luonnon ääniä aamulla ja saan hengittää raikasta ilmaa. Yleensä aamurutiineihini kuuluu myös kahvikupin ja aamiaisen lisäksi jokin hyvä kirja. Tällä kerralla luen erästä todella inspiroivaa kirjaa, jonka nappasin mukaani yhtenä päivänä Akateemisesta lapsia odotellessani Tapiolassa. Kerron tästä kirjasta myöhemmin täällä lisää.  


Tiistai iltapäiväni meni töissä, jonne päivystykseltäni tulin kutsutuksi. 


Keskiviikkona ehdin syödä aamiaisen rauhassa ja käydä aamulenkillä sekä kerätä kimpun kukkia. Sitten pääsin taas päivystysvuoroltani töihin. 

 
Torstaina olin taas aamukahvin jälkeen työpaikan kahviautomaatilla ja lähdössä töihin. 
Yöllä tullessani töistä oikaisimme kollegani kanssa parkkipaikalle. Hypimme kapeissa hameissamme korkeiden aitojen yli kuun valossa. Nauroimme, kun meidän asiallinen työimagomme oli hetkessä taivaan tuulissa ja käyttäydyimme kuin pikkutytöt. Mietimme kauhuissamme, että jos joku näkee meidät nyt. Toisaalta uskoimme, että näky saisi myös katsojan hymyn huulille. Tiedättekö mitä, olen vakuuttunut siitä, että ihmiselle tekee hyvää antaa itsensä leikkiä, leikitellä ja iloita! 
Elämä muuttuu helposti liian tylsäksi ja asialliseksi.    


Perjantaina suunnittelimme nuorimman tyttäreni kaverisynttäreitä. Mietimme huomisten juhlien ohjelmaa, leivoimme ja valmistelimme ruokia ja siistimme nurkkia.     




Lauantain juhlat sujuivat hyvin. Oli aarteenetsintää, vettä kengässä, askelta ja lahjojen avaamista. Oli mutakakkua, kynttilöiden puhaltelua, onnittelulauluja suomeksi ja ranskaksi ja ilmapalloja.
Kaikesta huolimatta huokaan syvään, kun nämä juhlat ovat taas vuodeksi juhlittu!

Lähden tänään piipahtamaan Pariisissa ja nyt pitäisi päättää pitäisikö kynsissä olla ranskalainen manikyyri vai viininpunaista lakkaa ;-) 

Hyvää sunnuntaita kaikille!