Tapahtui viikolla

Alkuviikon työvuoroni olivat kuin minulle räätälöityjä. En nimittäin ole millään tavalla "aamuihminen". En ole sellainen aamuvirkku, joka nousee aamulla aikaisin täynnä virtaa  sängystä hypähtäen ja lähtee samantien liikkeelle. Onkohan sellaisia muuten muualla kuin Kellogg´s mainoksissa? Sain siis nauttia aamiaistani täysin ilman kelloa. Terassikauteni on alkanut eli syön aamiaista aina ulkona, mikäli ei sada vettä. Toisinaan puen päälleni untuvatakin, toisinaan laitan jalkaani Uggit tai kääriydyn lämpöiseen karvapeittooni. Useimmiten teen nämä kaikki. Minusta on silti ihana haistella raitista ulkoilmaa ja hörppiä kuumaa kahvia. Kuuntelen lintujen laulua ja tuulen huminaa. Useimmiten luen kirjaa. Tämä on yksi päivän parhaista hetkistä. Hetki itselleni. Tapani ladata akkuja. 

Paljon on mietitty ja käytetty aikaa myös miettiessä erilaisia koteja. Miten ihminen tiettyyn aikaan elämästään kaipaa tietynlaista elinympäristöä. Miten se sama ihminen muutamien vuosien päästä saattaa kaivata ympärilleen täysin erilaista ympäristöä. Onko hänen makunsa muuttunut vai kehittynyt vai onko koko ihmisestä tullut toinen? Onko hänen arvomaailmansa muuttunut ja onko niin, että koti ilmentää kehittynyttä uuttaa persoonaa vai onko yksinkertaisesti vain kyse vaihtelunhalusta?Halusta seikkailla ja kokea uutta.   

Oletteko muuten miettineet, että aina kun sulkee elämässään yhden oven, se avaa uuden oven toisaalla. Mikäli ovia ei sulje, ei koskaan saa selville, mitä uusia ovia aukeaisi. Mitä kaikkea ne toisivatkaan tullessaan? Johdattaako elämä meitä toisinaan sulkemalla ovia edessämme, jotta löytäisimme uudelle ovelle? 

Lastemme veneet on jo laskettu kotivesille ja treenit ovat täydessä käynnissä. Köliveneemme odottelee vielä keväthuoltoa ja vesille laskua. Piipahtaessani rannassa näytti siellä olevan vielä joukko muitakin veneitä kuivilla. 

Vanhin tyttäreni oli Kulosaaressa BS:n purjehdusleirillä viikonlopun. Hän ei ehtinyt tulla kotiin, ennen kuin minun piti lähteä töihin, joten jätin hänen sängylleen viestin. 

Piti napata kuva tästä Muumimukista pojalleni, sillä hän vie tämän tuliaiseksi vaihto-oppilas perheen tytölle. Kuvan nähtyään hän tietää, sitten mitä on itse "valinnut" tytölle viemiseksi. Poikani on vaihto-oppilaana Ranskassa reilun viikon. 

Vapun jälkeen olikin taas aika pakata matkalaukku ja suunnata työmatkalle. 

En ehtinyt kuin siirtää laukun pakkauspaikalle ja se olikin jo pakattu. Ainakin kissapojan mielestä. Kaikki tärkein on hänen mielestään jo laukussa. 

Kissapoika teki pienen kepposen tässä viikolla. Hän piilotti pyydystämänsä hiiren (tässä vaiheessa kuollut) poikani kaverin tennareihin, jotka olivat terassilla. Ehdin onneksi nähdä tapahtuman, joten saatoin varoittaa kaveria yllätyksestä.  

Työmatka on sujunut taas kevein matkatavaroin. Olen vaihtanut uniformua urheiluvaatteisiin ja yöpaitaan ja takaisin uniformuun. 

Tänään kävin pikaisesti työn jälkeen kollegani kanssa kentällä sushilla (uniformussa). Hotellille päästyäni lähdin taas urheilemaan. Tänään olin fillaroimassa ja salilla. 

Leppoisaa sunnuntaita. Minulla se menee työn merkeissä. 

We think we like looking at the sky because it´s beautiful. But in reality we just miss home.

Olen miettinyt lähiaikoina paljon kodin merkitystä ja sitä, että millainen kodin tulisi olla. Olen miettinyt sitä mitkä asiat ovat minulle kodissa tärkeitä. Tärkeintä lienee se, että perheemme on saman katon alla. Muistan, kun rakensimme taloamme, miten työstin samalla identiteettiäni. Mietin kuka minä olen ja mitä minä haluan? Kodin värit ovat olleet minulle aina hyvin selvät. Ne ovat samoja hillittyjä, maanläheisiä ja rauhallisia sävyjä, joita käytän myös pukeutuessani. Pääasiassa ne ovat valkoinen, beige, ruskea ja nykyisin myös musta. Luonto on minulle hyvin tärkeä, samoin meri. Näiden asioiden tulisi olla läsnä kodissani. Hyvin sosiaalisen työni vuoksi kaipaan kodissani vastapainoksi yksityisyyttä ja rauhaa. En voisi asua kodissa, joka vaatisi minulta esim. naapureiden kanssa jatkuvaa seurustelua. Naapureiden tulee olla mukavia, jotta heistä ei synny mielipahaa. Rakastan rauhallisia hiljaisia hetkiäni aurinkoisella terassilla aamukahvia juoden ja kirjaa lukien. Rakastan takkatulen ääressä istumista perheen kanssa syysmyrskyllä. Tilaakin suuri perheemme tarvitsee suhteellisen paljon, jotta jokaiselle löytyy oma pesänsä ja harrastus- yms. tavaramme mahtuvat luontevasti paikoilleen. (Niitä on todella paljon). Lastemme kaverit ovat meille aina tervetulleita.  Meillä on välillä lasten kavereita myös yökylässä. Talossa voi siis olla kuusikin lasta yhtäaikaa. 

Tässä lainaus wikipediasta sanasta koti: "Koti on paikka, jota ihminen käyttää vakituiseen asumiseen, jossa säilytetään henkilökohtaisia tavaroita, jossa vietetään vapaa-aikaa ja paikka jossa perheen jäsenet asuvat.

Kodiksi voi kutsua myös jotain tiettyä kaupunkia, seutua, valtiota tai muuta paikkaa jossa viihtyy erityisen hyvin. Kodin rajat eivät siis ole tarkat ja täsmälliset vaan suhteelliset. Vakituinen asuinpaikka ei aina tunnu kodilta, ja kodilta voivat tuntua myös paikat, joissa ihminen ei asu. 

Jos minun pitäisi valita maailmasta henkinen kotimaani. Se olisi empimättä Ranska. Pidän sen rappioromantiikasta, boheemista elämän nautinnon kulttuurista ja luonnollisesti koen kodikseni maan, josta löytyvät sekä meri, että alpit. 

Esimerkiksi lapsuudenkotia pidetään usein aikuisenakin kotina, vaikkei siellä enää asutakaan. Ihmisellä voi siis olla useita koteja, ja koti onkin sekä paikka että mielentila. Kodin tunne jotakin paikkaa kohtaan alkaa kehittyä jo, kun kodista haaveillaan tai sitä suunnitellaan.

Kotona viihtymiseen vaikuttaa erilaisten virikkeiden ja sosiaalisten energioiden lisäksi elämäntilanne ja tulevaisuuden näkymät työn, seurustelun ja / tai opintojen saralla. Epäonnistumisen tunne edellä mainittujen asioiden saralla tai mielenhäiriöt saattavat ajaa ihmisen tilanteeseen, josta seurauksena on kodittomuus. Kodittomuus on subjektiivisempi hyvinvointiin liittyvä käsite kuin asunnottomuus.

Koti merkitsee turvallisuutta, rauhallisuutta, menneisyyden muistoja ja tulevaisuuden suunnitelmia, se on paikka jossa ihminen kokee olevansa oma itsensä ja jossa hän voi tehdä itselleen tärkeitä asioita. Kodilla on siis yhteys ihmisen identiteettiin. Kodiksi voidaan sanoa myös muita kuin paikkoja. Ihminen voi kokea löytäneensä kodin vaikkapa uskonnosta, taiteesta tai hän voi kokea toisen ihmisen läheisyyden kotona olemisen tunteena."

Mikäli lapsiltani kysyisi kodin määritelmää se olisi varmasti seuraava: Home is where the wi-fi connects automatically. 

Tämä kuva on otettu erään ystäväni kodista keittiön pöydän äärestä. Talo on pieni vanha puutalo tervalla mustaksi käsiteltyä puuta. Se sijaitsee meren rannalla. Talo on hyvin aito ja lämminhenkinen. Sellainen kodikas pieni talo, jossa on kaikki olennainen eikä mitään turhaa. Tällainen talo on minulle ainakin aivan unelma. 

  

Hyvää aurinkoista pitkäperjantaita teille koteihinne tai missä ikinä olettekin!