Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Viikonlopusta viikonloppuun eli tapahtui viikolla

Hei pitkästä aikaa, 

Mieheni on ollut Toscanan matkamme jälkeeen viikot työmatkalla Euroopassa ja minä olen pyöritellyt yh-äitinä tätä kolmen teinin taloutta. Eipä siinä paljon jää työni, työmatkojen, tuskaisten ruokakauppareissujen, harrastekuskina toimimisen (lue sivutyönä taksiespoona toimiminen), ruuan laittamisen, siivoamisen, pyykkihuollon ja omien harrastusten jälkeen aikaa ja / tai energiaa tänne kirjoitella. 

Toinen ongelma on tietokoneeni, vanha Mac on alkanut yskiä, että käynnistyslevy on täynnä. Tämä tarkoittaa usean tunnin painiskelua, ennen kuin saan kuvat ladattua puhelimelta tai kamerasta koneelle, jotta voisin niitä täällä käyttää. Erilaiset IT-ongelmat on mun inhokkitekemistä. 

Eräs asia on se, että olen hetkittäin taas pysähtynyt miettimään miksi me teemme niitä asioita mitä me teemme. Tämä blogin kirjoittaminen nyt on yksi asia, josta en aio stressiä itselleni rakentaa. Jos tuntuu siltä, että muut asiat ovat tärkeämpiä tai kiinnostavampia juuri sillä hetkellä niin tämä ja moni muu asia saa jäädä. Elämähän on jatkuvaa valintojen tekemistä. Valintoja siitä, että mihin me aikamme käytämme. 

Ajankäytömme tulisi vastata arvojamme. Juuri nyt ei omassa elämässäni niin ole. 


Onneksi miehen kotiinpaluun viikonlopuksi huomaa muustakin, kuin lisääntyneistä tavarapinoista ja -kasoista. Onhan Hollannin suuri vientituote kukat, joten tuliaiset olivat sen mukaisia. 


Lauantai aamuna kävimme vanhimman tyttäreni kanssa Tapiolassa. Yritimme löytää hänelle kevytuntuvatakkia, koska hän on ottanut haltuunsa minun takin. Yrityksistä huolimatta ei takkia löytynyt, eikä edes vaihtoehto b eli minä hankkisin itselleni uuden takin onnistunut, joten päädyimme kahville. Löysin kuitenkin itselleni uuden pipon, kun edellisen suosikkipiponi on ottanut nuorimmainen käyttöönsä. 

Viime viikonloppuna olimme kutsuneet ystävämme meille kylään. Tämä pariskunta on yksi meidän rakkaimmista ystävistämme, olemmehan kasvaneet heidän kanssaan vanhemmiksi yhdessä. Heitä on aina yhtä ihana nähdä. Jouluna he muuttavat Sveitsiin miehen työn perässä. Kylämatka siis hieman pitenee. 


Sunnuntaina aloitimme aamun vanhimman tyttären syntymäpäivä onnitteluilla. Kissapoika oli tietysti onnittelemassa aivan etunenässä, kun kannoimme aamiaista sankarille sänkyyn. Poikani oli Tukholmassa purjehduskisoissa. 


Muuten sunnuntai kului taas hevostallilla; nuorimman tyttären kouluratsastuskisat ja oma ratsastustunti. Tytär sijoittui kolmanneksi ja omakin tunti sujui hyvin. 



Töissä on ollut poikkeuksellisen kiireistä, koska käynnissä on ollut rekrytointi, jonka vetäminen on vastuullani. Onneksi sentään yhtenä päivänä ehdimme työkaverini kanssa tyttöjen lounaalle (lue sushille). 


 Sateisen viikon illat vietimme takan ääressä kotona ja iltaisin yritin rauhoittua lukemalla sängyssä. 


Viikolla kävin tennisvalmennuksessani ja perjantaina starategiapäivämme jälkeen tein pitkän lenkin luonnossa. 



Eilen kävin aamulla kahvilla Granissa ihanan vanhan kolleegani kanssa, halusin kuulla hänen kokemuksiaan uudesta työpaikastaan. Tullessani kotiin kukkakimpun kanssa odotti tämä tyyppi minua jo ovella. 


Illalla kävimme erään ystäväpariskuntamme kanssa syömässä Shelterissa Katajanokalla. 
Olipa hauska ilta! 


Tänään vuorossa illalla taas oma ratsastustunti ja päivä on sujunut pihassa pensaita leikatessa. 


Hyvää alkavaa viikkoa! 
 








 

lauantai 16. syyskuuta 2017

Terveisiä Toscanasta

 
Matkasimme pidennetyksi viikonlopuksi Toscanaan syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Halusin olla merkkipäivänäni Matkoilla. Olemme matkailleet Italiassa aiemmin Rivieralla, Roomassa, Gardajärvellä ja Italian alpeilla, mutta Toscanaan tutustuminen oli aina jäänyt. Tällä kertaa suuntasimme siis Roomasta autolla Firenzen lähelle Artiminon kylään. Matkalla pysähdyimme Sienassa. 



Asuimme Artimino nimisessä pienessä kylässä, joka sijaitsee 300 metriä Firenzen yläpuolella noin 20 km Firenzestä. Talomme nimi oli Paggeria Medicea. Matkan olin järjestänyt yllätyksenä perheellemme. Matkalla lentokentälle he vielä arvailivat, että mihin mahdamme olla matkalla.



Talomme sijaitsi keskellä kaunista oliivilehtoa. 


Auringon laskiessa mailleen kuului vain heinäsirkkojen äänet ja alhaalla laaksossa loistivat Firenzen kaupungin valot.

Oliivilehdot vaihtuivat välillä viiniviljelmiksi. 



Näimme paljon täydellisiä viiinirypäleterttuja, mutta kuvana tämä on mielestäni mielenkiintoisempi. Matkamme ei kaikilta osin ollut täydellinen eikä se takuulla mennyt suunnitelmien mukaan, mutta fatalistina haluan uskoa, että ikimuistoisuudessaan se opetti meille paljon tulevaisuutta ajatellen. Ehkä epätäydellisyys tekee niin kuvasta kuin elämästä mielenkiintoista. Opimme ainakin, että mikään ei ole pysyvää ja milloin tahansa kaikki voi muuttua. Tärkeää on elää hetkessä, tässä ja nyt. 

 
Tällä lomalla pelasimme tennistä, fillaroimme ja tietysti uimme joka päivä. 


 Kotiterassilla söimme lounasta. 
 


Nautinnollista oli syödä aamiaista hotellin terassilla. 



Onneksi me emme koskaan elämässä tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Ikä on tuonut tulleessaan rauhaa ja kykyä nauttia elämästä tässä ja nyt -olen vähitellen oppinut elämään hetkessä! Olen oppinut ymmärtämään elämän ainutkertaisuuden ja hetkien merkityksen.  




 

Merkkipäiväni sujui täysin erilaisissa merkeissä, kuin olisi ikinä osannut ajatella. Ehkä elämä halusi opettaa meille kaikille uusia asioita ja viitoittaa tulevaa. 

Kepein askelin kohti seuraavaa etappia. 
 

Onnellista viikonloppua! 

 



 


 


 






 

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Muita muistoja kesälomasta

Kesälomani aikana ehdin tehdä paljon muitakin kivoja asioita, kun viikon purjehdusloman. 
Tässä niistä muutamia: 

Teimme mieheni kanssa päiväpurjehduksen Isosaareen. Tämä saari oli kiva uusi tuttavuus. Lounasta söimme saaren Upseerikerholla. Saarella olisi ollut myös golfkenttä. 
Muuten onnistuneen päiväretken tappioksi koitui mereen pudonneet aurinkolasini, jotka sukelsivat pohjaan aivan saman tien.  


Vietin yhden lomapäiväni tanskalaiseen tapaan kotilaiturissa veneellämme. Mukaani ostin uuden Lantliv -lehden ja nipun porkkanoita, lohileipiä ja tietysti tuoreen croissantin ja viikunahilloa cappuccinon seuraksi. Oikeastaan todella rentouttavaa vain viettää aikaa veneellä eli meidän "kesämökillä". Tanskalaiset viettävät kuulemma tällä tavalla aikaa veneillään useinkin ja kutsuvat jopa ystäviä veneelle kotisatamaan. Miksipä ei?



Kesälomalla on kiva laittaa ruokaa, kun kerrankin on aikaa kokeilla uusia reseptejä. 


 
Nautin myös siitä, että sai istua kotiterassilla ja lukea kirjoja tai siitä, että kerrankin on aikaa järjestää ne pöydille kerääntyneet paperipinot tai käydä läpi ne vaatekaapin käyttämättömät vaatteet. 

Urheilin lomallani päivittäin, sillä liikunta tuottaa niin paljon hyvää mieltä. 
Ratsastin, lenkkeilin, pelasin tennistä ja fillaroin
Kävin yhtenä päivänä melomassa Moisön ympäri tyttäreni kanssa. 



Päiväretki Hankoon oli hauska päivä. Seurasimme Sea Horse GP-tason estekilpailuja, söimme sushia ja tapasin ystävääni. 




Kävin yhden ystäväni kanssa Pavenilla syömässä ja juomassa lasilliset. Toisen ystäväni kanssa vietimme aamupäivän kahvitellen Larun Paseossa ja kävimme Kauniaisten Hali-liikkeessä. 

 
Osallistuimme pursiseuramme rapujuhliin ja tanssimme aamuun asti. Nukuimme yötä veneellämme. 



Tein päiväretken Lahteen maailman parhaan optikkomme Optiminäön Eevan luokse hankkimaan uudet silmälasit ja aurinkolasit. 


 Näin se kolme viikon loma meni. Koen aina loman jälkeen loma-ahdistusta ja ensimmäiset työviikot ovat kovin tahmeita (olipa työ kuinka kivaa tahansa). 

Luin hiljattain artikkelin siitä, miten ihmiselle tekisi hyvää sellainen lyhyempien lomien pitäminen useammin, sillä silloin työhön palaaminen ei olisi niin ahdistavaa, kun pian olisi taas uusi miniloman tulossa. Silloin ihmiselle ei kuulemma myöskään kertyisi niin suurta väsymystä ja lomantarvetta, kun lomaa olisi vähän väliä. En tiedä toimisiko? 

Tässä vielä yksi kuva viimeiseltä kesälomapäivältäni. (Se paniikki, kun kaikkea kivaa haluaisi vielä ehtiä tehdä). Fillaroimme mieheni kanssa hakemaan kumivenettä Espoon Pursiseuralta, joten paluumatka taittui veneellä. Tykkään kovasti ajella kumiveneillä, joten sain ajaa kotimatkan :-) 

 
 Iloista arkea kaikille teille, jotka olette kesälomanne jo pitäneet! Eiköhän se tästä. 
Täytyy alkaa suunnittelemaan, jotakin mitä odottaa. No, tänään olen jännittänyt kämmenet hiessä poikani SM-purjehdustuloksia Espoon Pursiseuralta ja illalla on taas ratsastustuntini, kämmenet hiessä heppalistaa odotellen.