Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Päivä Lumikuningattarena

Olen täällä aiemminkin kirjoitellut siitä, että valokuvaus on vanhimman tyttäreni ja minun yhteinen harrastus. Nuorimman tyttären kanssa meillä on yhdistävänä tekijänä talli ja hevoset. Poikani löytää useimmin mieheni kanssa yhteistä tekemistä, kuten kauko-ohjattavalla autolla ajelu ja sen jälkeen sen korjailu. 

Toissaviikon lauantaina oli kaunis ja keväisen aurinkoinen sää. Lähdimme vanhimman tyttäreni kanssa kamerat olalla talvipuutarhaan. 




Olin totaalisesti unohtanut miten upea paikka se onkaan! Tyttäreni ei ollut käynyt siellä koskaan aiemmin ja sovimmekin, että tulemme tänne pian uudelleen koko perheen voimin ja eväiden kanssa. Paikalla oli paljon ihmisiä sushilaatikoiden ja termospullojen sekä viinereiden kanssa. Se näytti mukavalta.


Paikalla oli myös orkideayhdistys kertomassa orkideoiden kasvatuksesta. Upeita ne olivatkin. Tässä kuvassa siis Lumikuningatar orkidea. 








 Mieluusti ottaisin tällaisen talvipuutarhan kotinikin takapihalle ;-) 

Käynnin jälkeen meillä oli jo hieman nälkä. Piipahdimme lounaalle Relove kahvilaan / kirpparille. Relove on kivalla tavalla toteutettu kirppis. Bataattipiiraat maistuivat oikein hyvälle ja pidän paikan tunnelmasta, joka on sopivan rento ja kodikas. 




Kun kotimatkalla poikkesimme vielä kukkakaupan kautta voi päivän todenneen olleen aika onnistunut. 


 

Kivaa sunnuntaita! 
   
 
 

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Ottaako vai ei ottaa?

Se päivä, kun tajusit, että järkevällä käyttäytymisellä ja ikuisella työnsankarilla on eroa. Se päivä, kun lääkäri oli kirjottanut eilisen työpäivän päätteeksi kolme päivää sairaslomaa ja olit päättänyt pitää niistä yhden vain siksi, että lentokoneeseen ei tässä nuhassa kannata pyrkiä. Se päivä, kun löydät tyttäresi huoneen lattialta kirjan Hevosvoimia -Hyvää oloa hevosharrastuksesta. Se päivä, kun mietit, että pitäisikö aloittaa antibioottikuuri vai ei. Se päivä, kun haet antibioottikuurin apteekista, mutta jätät kaikki muut nenäsuihkeet ja sumutteet hakematta. Kotona kuitenkin mietit, että ottaako vai ei ottaa? 


Vältän kaikin keinoin turhia antibioottikuureja. Olisipa kyky nähdä muutama päivä eteenpäin. Lääkärin diagnoosi; poskiontelo- ja korvatulehdus. Kuumetta ei ole pätkän vertaa eikä ole koko taudin aikana ollut, mutta nuhaa ja räkää senkin edestä. Korvia ei särje, ei edes vihlo eikä myöskään poskionteloita. Eikös uusimpien tutkimusten mukaan suurin osa lastenkin korvatulehduksista parane itsekseen? Eikös juuri ole todettu, että niihin määrätään turhaan kuureja? En myöskään haluaisi turhaan vaivata vatsaani, joka ei noista kuureista pidä, vaan on yleensä pitkään kipeä niiden jälkeen. En toisaalta haluaisi taudin pahenevan ainakaan juuri viikonlopuksi, koska sinne on kaikkea kivaa suunnitteilla.


Jatkaako vitamiineilla, inkiväärillä, valkosipulilla, sitruunalla ja hunajalla vai ottaako kuuri? Siinä vasta pulma. 




Onko täällä muista yhtä lääkevastaisia? 

Hyviä vointeja kaikille! 

 
 
 
 

maanantai 27. helmikuuta 2017

Tapahtui viikolla

Sunnuntai meni jälleen rauhaisissa merkeissä aamun osalta, kun söimme perheen yhteisen myöhäisen aamiaisen. Tarjolla oli kotona leivottuja sämpylöitä ja tuorepuristettua appelsiinimehua. 


Sunnuntain ratsastustunnilleni sain minulle täysin uuden hevosen Kyllien. Yhteisen rytmin löytäminen hyvin pompottavassa ja vaikeassa ravissa vaati hieman totuttelua, mutta voi pojat mikä täydellisen keinuttava ja pehmeä laukka tällä entisellä estehevosella olikaan. Olisin voinut jatkaa sitä loputtomiin! Tämä oli ensimmäinen kerta Kyllien kanssa, mutta toivottavasti ei viimeinen.


Maanantaista ei paljon jäänyt muuta mieleeni, kuin se, että pehmittääkseni maanantain ankeutta hain töihin mennessäni meille korvapuustit. Lounaalla kävimme syömässä sushia. 

 
Tiistaina söimme tyttäreni kanssa lounasta Milanossa. Kiva päivä, joka tappoi pahimman matkakuumeen. 


Keskiviikkona ajokeli oli yksi talven kehnoimpia. Kotimatka meni todellakin kieli keskellä suuta. Kotimatkalla poikkesin ostamaan kaupasta hieman vitamiineja eli marjoja. 


Eilinen kurkkukipuni oli jo yltynyt pahaksi nuhaksi, joten ilta meni niistäessä.
Mieheni oli tuonut kukkia -väriä elämään näköjään. 


Tostaina piipahdin Dublinissa. Perillä oli todella kova tuuli. Koneemme heilui jopa maassa, kuin laivassa olisi ollut.

Perjantai ilta meni niistäessä ja TVOF ohjelmaa perheen kanssa katsellessa. 

Lauantaina lähdimme mieheni kanssa kaupungille. Hän vei minut lounaalle  Kallion Döner Harjuun. En ole mikään kebabin suuri ystävä, mutta täytyy myöntää, että tämä oli hyvää.


Jälkiruokakahvit nautimme Strindbergin alakerrassa, jossa on kiva seurata ohikulkevia ihmisiä. Nauratti heidän seinällään oleva teksti: "Life is uncertain eat dessert first".



Kävimme vielä Telakkarannassa, jossa on todella paljon potentiaalia kehittyä tulevaisuuden Kaapelitehtaaksi tai vaikka miksi.Telakkarantaan on muuttanut Roomage, kiva huonekaluliike.


Telakkarannan vieressä aivan Tehtaankadun päässä on BasBas Staff Wine bar, jonne poikkesimme yhdelle lasilliselle lämmittelemään. Baaria vetää lastemme pikkuserkku, joten pakkohan siellä oli käydä häntä moikkaamassa. Mennessämme pöytiä oli hyvin vapaana, mutta lähtiessämme paikka oli jo tupaten täynnä. Enkä ihmettele lainkaan, niin hyvä meininki siellä oli ja tunnelma oli aivan kuin suoraan Köpiksestä. Wau mikä miljöö! Tännekin pitää tulla uudelleen! 



Aamulla heräsin jälleen aivan tukkoisena ja päätäkin jyhmi tämä flunssa. Sain kunnostettua itseni illan ratsastustunnille, sillä sitä en millään tahdo jättää väliin. 
Työparinani jälleen tämä kiltti suomenhevonen Pulla. 

  

                   Tuokoon alkava viikko mukanaan paljon onnea ja iloa itse kullekin!
 

lauantai 25. helmikuuta 2017

Ensiapua matkakuumeeseen

Se hiipii hiljalleen ja lopulta valtaa sielun ja sydämen, näin siinä ainakin minulla tuppaa käymään. Ensin mietin, että olisi kiva lähteä johonkin ja lopulta enää mikään ei pidättele. 
Tulee polttava tarve nähdä aurinkoa, halu eksyä uusissa kaupungeissa, maistaa uusia makuja ja kokea uuden paikan syke. Tulee halu herätellä kaikki aistit kokemaan ja näkemään jotakin arjesta poikkeavaa. Tulee halu elää tässä ja nyt. 

Robert Mapplethorpen sanoin: "I want to see something i've never seen before".


Minulla ei ole pitämättömiä lomia, joten otin töistä tiistai päivän vapaata ja matkaseurakseni vanhimman tyttäreni, joka tuntui perheenjäsenistämme eniten olevan vaihtelun tarpeessa ja lisäksi hän oli hiihtolomalla. Lähdimme aamulennolla Milanoon ja olimme perillä paikallista aikaa jo klo 10. Lentokentältä kulkee juna Milano Cadorna asemalle eli aivan keskustaan. Matka kestää noin 35-40min.

Kaupungin kuuluisimmat nähtävyydet on helppo katsastaa kävelemällä keskusta-alueella. 


Duomo di Milano goottilaistyylinen katedraali on Euroopan toiseksi suurin katedraali Sevillan jälkeen.

 

Galleria Vittorio Emanuele on yksi maailman vanhimmista ostoskeskuksista. Sen rakentaminen alkoi v. 1865. Se koostuu kahdesta pitkästä lasikatosta, jotka yhdistyvät keskellä lasikupolilla. 

  

 

Teatro alla Scala on kuuluisa oopperatalo Milanossa. Se on avattu jo vuonna 1778. 






Ihastelimme tuohon (kuva alla) oikealle jäävää suurta rakennusta, kunnes huomasimme sen olevan Milanon yliopiston päärakennus (Ospedale Maggiore)
Tähän yliopistoon on kirjautunut tällä hetkellä 62801 opiskelijaa. 
 












Kaupungissa tuli käveltyä aikamoinen lenkki, mutta ainakaan ei ollut liukasta.  

Välillä piti tietysti pysähtyä aurinkoiselle terassille juomaan kahvit ja smoothiet. 
Pitihän meidän tietysti maistaa myös Venchi jäätelöt. En ole mikään erityinen jäätelön ystävä, mutta täytyy sanoa, että tämä oli jäätelö parhaasta päästä. 
 
 


Ennen kotimatkaa poikkesimme vielä kuppilaan, jossa oli nämä tekstit. Aika osuvia siihen tilanteeseen. 
 

Lentomme Helsinkiin lähti vähän ennen seitsemää. Pitkä päivä, joten kotiin tultuamme olin fyysisesti aivan poikki, mutta ah, henkisesti niin virkistynyt. 



En tiedä onko tällaiset päivän retket jonkin sortin kaipuuta edelliseen työtehtävääni (elämääni) vai mitä, mutta nämä ovat mielestäni tehokkaita arjen tappajia ja tappaahan nämä matkakuumeenkin -ainakin hetkeksi.

Hyvää viikonloppua!