Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

maanantai 22. syyskuuta 2014

Ruusuja ja croissant eli tapahtui viikolla

Maanantai meni vapaapäivän merkeissä. Lenkkeilin, nautin syyssäästä ja paistoin meille ulkona vohveleita retropannullani. 




Illalla innostuimme mieheni kanssa tekemään vielä aikamoista risusavottaa pihassa. Seurauksena: heräisin seuraavana aamuna toinen puoli kasvoistani tunnottomana ja ylähuulen toinen puoli turvoksissa. Näytin siltä, kuin botox hoitoni olisi epäonnistunut. Lääkärin diagnoosi: jokin eläin oli minua pistänyt ja seurauksena tällainen allerginen reaktio. Onneksi turvotus ja puutuminen hälvenivät iltapäiväksi ja saatoin lähteä töihin. 


Amsterdamin kentällä ihmettelimme näitä jättilaisamarylliksen XXL-kokoisia sipuleja. Valitettavasti koko ei tule esille tässä kuvassa. Ne olivat halkaisijaltaan ehkä noin 20-25cm. Mietimme, että kasvaako niistä sellaisia alakoululaisen kokoisia amarylliksia. Tarjolla olisi ollut myös ihania isoja tulppaanikimppuja vain muutamalla eurolla. Harmi, että emme olleet vielä matkalla kotiin. 


Toisinaan sää sotkee työpäiviäni. Näin kävi tällä kerralla Östersundin sään ollessa vielä sumuisempi, kuin se oli Tukholmassa. Sellaisina päivinä suunniteltu 8h työpäivä voi kevyesti muuttua kaikelaisen epävarman odottelun lopputuloksena esim. 17h pitkäksi päiväksi. Tähän työpäivään ei sisältynyt suihkumahdollisuutta, sänkyä, eikä liioin kunnollista ruokailua pöydän ääressä. Voisin suositella tällaiseen "ihmiskokeeseen" osallistumista kaikille, jotka alasta haaveilevat. Tällä kerralla meillä oli kokenut ja hyvähermoinen miehistö, jolta ei mustahuumori loppunut, eikä hymy hyytynyt. Kiitos kaverit! Ei tätä työtä jaksaisi ilman teitä! 


Palattuani tältä kolmen päivän työmatkalta ja nukuttuani neljän tunnin päiväunet terassilla olin enemmän kuin onnellinen, että syyslomani alkoi nyt. Matkasuunnittelu on aina yhtä aikaavievää, mutta hauskaa. 


Ensimmäinen lomapäivä meni kiireettömissä merkeissä, pitkällä lenkillä ja valmistaen hyvää ruokaa. Illalla saunoimme ja katsoimme "Vain elämää" -sarjaa. Oj, Samuli Edelmann -aina minun suosikkini!  


Mieheni tietää, että mistä narusta vetää, jos haluaa minut iloiseksi; ruusuja ja croissant. 


Kissapoikakin tietää, että  mistä narusta vetää, jos ei halua tulla kuvatuksi ;-) 



Lauantai meni kumiveneessä seuraten kahden lapsemme optimistirankingkilpailuja NJK:lla. 
Ilma oli vuodenaikaan nähden lämmin ja päivä oli ihanan aurinkoinen. 


Sunnuntaina en lähtenyt vesille vaan keskityin "minä en sinne paattiin mene istumaan"-tyttäreni ratsastusharrastukseen. 
Viikko päättyi hauskoihin tunnelmiin, kun kutsuimme ex-tempore purjehtijavanhempia purjehtijalapsineen meille päivälliselle kisojen jälkeen. 

Ihanaa alkanutta viikkoa! Minulla on nyt hyvinansaittu loma!  

lauantai 20. syyskuuta 2014

Kerro se kuvin

Kävin aikoinaan kuvaamataidon lukion. Olen aina pitänyt taiteesta. Toisinaan minulle iskee aivan sellainen taidepula. Se on sellainen olotila, että on kiireesti haettava jokin kirja, jota ahmin täysin siihen uppoutuneena tai haluan lähteä siltä istumalta katsomaan jotakin rauhallisesti etenevää syvällistä elokuvaa. Olotila voi vaatia myös välitöntä käyntiä taidenäyttelyssä tai -museossa. Yleensä tämä olotilani vaatii jotakin visuaalista virikettä. 
Tällä kertaa onnistuin yhdistämään tämän hetken työpäivääni Tukholmassa. 




Työvuoroni alkoi iltapäivällä, joten aamiaisen jälkeen aamukävelyni kohteeksi valikoitui Fotografiska museet. Sain kävellä läpi Gamla Stanin. Olen aina rakastanut suurkaupunkien heräileviä aamuja. Mikä ihme niissä onkin niin ispiroivaa ja voimia antavaa? Luulenpa, että se on se heräävä syke, tunne siitä, että mitä tahansa voi taas tapahtua ja päivä on täynnä mahdollisuuksia. Jotakin kuplii pinnan alla. 





Näyttelyssä oli tällä kertaa Anders Petersenin töitä. Monet niistä olivat hyvin herättäviä. Tunteet vaihtelivat kauhistuksesta, myötähäpeään, sympatiaan, sääliin ja naurahduksiin. 
Eräs kuvista pysähdytti minut pitkäksi aikaa. Taiteessa on mielenkiintoista se, miten erilaiset kuvat puhuttelevat eri tavalla eri ihmisiä. Minä pysähdyin erään kuvan luokse. Siinä kevytkenkäinen nainen syleilee miestä, joka on saapunut selvästi baariin tietyt ajatukset mielessään. Taka-alalla näkyy ainoastaan tikkataulu, jossa tikat ovat menneet ohi taulun. Minulle syntyi ajatus, että tämäkään ihmistapaaminen / ihmissuhde ei ollut napakymppi. Todella puhutteleva kuva! Upeaa miten yhdellä kuvalla voi kertoa niin paljon.
Näyttely on avoinna marraskuun puoleenväliin asti, suosittelen.  


Fotografiska sijaitsee upealla paikalla meren rannalla ja talon arkkitehtuuri ja sisustustyyli itsessään tarjoaa nautintoja visuaaliselle ihmiselle. 


Talon suurista ikkunoista aukeaa upeat maisemat kaupungin keskustan suuntaan. 




Kahvilassa piti käydä nauttimassa maisemasta ja kupposellinen kunnon kahvia. 
Pitihän se naistenhuonekin kuvata, kun se oli niin harkittu kokonaisuus! 




Oli aika palata hotelliin ja lähteä töihin. Taide oli herättänyt minussa ajatuksia ja tunteita. Se oli siis tehnyt tehtävänsä; taiteilija oli saanut taiteen avulla välitettyä minulle jotakin.
Valokuvista innostuneena otin itsestäni selfien eli suomeksi meitsien.
Hyvää viikonloppua!  

tiistai 16. syyskuuta 2014

Aamulenkillä

Aamulenkilläni mietin taas viikonloppuna kuulemaani tapausta. Läheisestä lammashaasta oli kadonnut yöllä lammas, siis meidän naapuri oli kadonnut.  Mieheni ja nuorin tyttäreni olivat osallistuneet jopa etsintöihin, mutta lammasta ei löydy mistään. Aitaus on täysin ehjä ja muut lampaat jatkavat eloaan siellä aivan normaaliin tapaan. Minne se lammas katosi? Millainen sen kohtalo oli? 



Aamulenkki ryhdittää päivää jotenkin kivalla tavalla. Se selkeyttää ajatuksia ja monesti ainakin minulle syntyy uusia ideoita aamulenkillä. Ajatus kulkee nopeasti ja luovalla tavalla aamulenkeillä. Näin lenkin varrella jopa yhden aamu-uimarin. Pitäisiköhän joskus yllättää aivan jopa itsensä käymällä aamu-uinnilla näin syksyllä? Minähän siis inhoan kylmää vettä (lue alle 25 asteista). 



Aamulenkkini varrella on tällainen suora. Olen päättänyt tehdä aina tämän suoran askelkyykkyjä. Minulle tuollainen tapa sopii hyvin, että yhdistän askelkyykyt johonkin tiettyyn paikkaan. 






Sain aamulenkillä idean, että yllätän lapset heidän tullessaan koulusta kattamalla välipalan valmiiksi ulos. Lisäksi heille oli arvoitus mihin tarvitsen jatkojohtoa ja hilloa? Keksivät, että olin ajatellut paistaa jälkiruuaksi vohveleita.






Keväällä tekemäni yrtti istutukset ovat tuottaneet hyvää satoa koko kesän.  


Tällaisia arkisia juttuja tällä kertaa. Rauhaisaa iltaa ja hyvää keskiviikkoa!

maanantai 15. syyskuuta 2014

Loppuviikosta alkuviikkoon

Vapaapäiväni menevät yleensä a) sosiaalisia suhteita hoitaessa tai b) urheillessa ja terveellisen ja hyvän ruuan hankinnassa ja valmistamisessa. Näin kovasti vaivaa ja vaihdoin loppuviikon työvuoroni, jotta pääsin torstain tennisvalmennustunnilleni. Loppuviikko painottui muilta osin sosiaalisuuden puolelle. Kävin erään ystäväni kanssa lounaalla Prestossa. Ruoka oli hyvää, mutta palvelussa oli vielä hieman toivottavaa. Onneksi seura oli mitä parhainta! 



Kun sitä kerta oltiin keskustassa niin pitihän sitä poiketa kauppahallissa ja kauppatorilla hankkimassa muutamia hyviä raaka-aineita. Tulipa ihmeteltyä myös hotelliksi muuttunutta Havis Amandaa. Tatzu Nishin ideaan verhottu Amanda. 


Lauantaina saimme hyvän ystäväperheemme meille kylään. 


Emäntäkin sai pukea päällensä hiattoman beigen juhlavan kotelomekkonsa, enimmäisen kerran tänä kesänä (vielä ehti).  Jalkaani sain laittaa nämä kengät. Kengillä on hauska tarina. Ostin ne kerran matkoilta. Menin sisään kauppaan ostaakseni kunnon kävelykengät. Mies jäi odottamaan kaupan ulkopuolelle. Tulin kaupasta onnellisesti hymyillen. Mies kyseli löysinkö kävelykengät? Löysinhän minä.  



Ystävämme ovat ihania kulinaristeja ja tarjoavat meille aina jotakin uutta ja jännää. Halusin keksiä jotakin normaalista poikkevaa heille. 

Menu oli seuraava: 

lohitartar
kanttarellitoast
hunaja-rosmariini glaseerattu saksanhirvi yrttisalaatin ja chilimajoneesin kanssa
Brownies kakkua vadelmien ja kermavaahdon kera

Saksanhirveä en ollut aiemmin valmistanut itse, mutta siitä tuli oikein onnistunut. Aion tehdä sitä toistekin. Se maistui myös herkkusuille ystävillemme.  



Sunnuntaina teimme mieheni kanssa fillarilenkin ympäri Suvisaaristoa. Sää oli kerrassaan upea! Illalla saunan jälkeen mennessäni nukkumaan mietin, että kaikki on hyvin juuri nyt! Olen kiitollinen siitä, että minulla on näin ihana perhe ja hyviä ystäviä. 

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille teille! 





keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Happy faces

Toisinaan tekee ihan hyvää sulkea fb ja siirtyä todellisten ihmisten ilmoille ;-)  Lähdin tänään pursiseuramme saareen Pavenille. Kyseessä oli kauden viimeinen Onsdagssegling eli viikottainen seuramme avoin purjehduskilpailu. Kilpailuun voi osallistua kaikilla venetyypeillä aina optimistijollasta isoihin köliveneisiin. Olin kuullut perheenjäseniltämme (niiltä minua enemmän purjehtivilta), että perheemme eräs jäsen saattaisi pokata sieltä pokaalin. Pakkohan sinne oli pollean äidin päästä paikalle. 



Seurakseni sain nuorimman tyttäreni. Muut perheestämme olivatkin vesillä, paitsi kissapoika, joka jäi suosiolla kotinurkille hiirestyshommiin. 




Nämä ovat niitä kauden viimeisiä kertoja ellei ollut jopa viimeinen, kun tulee mentyä tähän lähikuppilaamme syömään. Vanhan talon lasikuistilta on kiva seurata purjehduskisaa ruokaillessaan. 


Jännitys tiivistyi palkintojen jakotilaisuuteen. 



Poikani saadessa tämän päivän kisassa toisen palkinnon ja koko kauden kaikki keskiviikkokisat laskettuna yhteen voitti oman ikäisten sarjansa, kertoi hänen iloinen ilmeensä tunnelmista aika hyvin. Olin hyvin onnellinen hänen puolestaan! Äitinä olemisen suuria haasteita mielestäni on elää lasten rinnalla heidän pettymyksiään ja epäonnistumisiaan. Kyllä teidän, että ne kasvattavat ja kuuluvat elämään ja toisinaan joudun niitä itsekin heille tuottamaan. Se on minulle kuitenkin äärimmäisen sydäntäraastavaa nähdä omien lasteni silmistä se tuska ja harmistuminen. Näinä onnen hetkinä on paljon helpompi myötäelää heidän tunteitaan. 

Kiitos voitosta kuuluu myös peräänantamattoman sinnikkäälle valmentajalle, joka jaksaa näitä itsepäisiä lapsiamme ohjata ja kannustaa! Tiedän se on kiittämätöntä hommaa. 
Tack Erica! 


Oli kiva nähdä Pavenilla paljon iloisia kasvoja, purjehtivien lasten vanhempia ja yksi ihana koiratuttukin tuli jututettua. 


Pikkusiskollakin oli omat tunteensa tästä "mahtavasta" veljen voitosta. 



Ilta päättyi normaaliin tapaan huudahduksiin: "Hipp hipp Hurra! Hurra! Hurra! Hurra! " 

Illan hämärtyessä ja täydenkuun noustessa siirryimme Pentalan saaresta omalle kotisaarellemme. 


Rauhaisaa iltaa näistä tunnelmista täältä teekupposen ääreltä!