Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

tiistai 26. helmikuuta 2013

Toisinaan on tärkeää helliä itseään

Toisinaan on tärkeää helliä itseään, luki eräässä kortissa. Sehän on kanssa niin totta kuin olla ja voi! Toisinaan pitää unohtaa kaikki suorittaminen, tehokkuus, tärkeys, to do listat ja rationaalisuus. Pitää kuunnella itseään, kuunnella miten haluamme tulla hellityksi. Uskon, että tämä on todella tärkeää psyykkisen hyvinvoinnin kannalta, mutta myös fyysisen. 
Minulla on ollut tänään tällainen päivä. Aamulla herättyäni väsytti jotenkin vieläkin tai laiskotti. Otin peiton ja tyynyn sohvalle, aamiaisen sohvapöydälle, laitoin takkaan tulen ja aloin lukemaan erästä kirjaa. Kirja on ollut minulla kesken jo jonkin aikaa, kun sen lukemiseen ei tunnu ikinä löytyvän aikaa. Ajattelin, että luen juuri niin kauan, kuin se hyvältä tuntuu. Jaska-kissakin huomasi tämän ihanan laiskan aamutuokioni ja tuli makaamaan päälleni. Se kehräsi siinä onnellisena. Kissathan osaavat tuon laiskottelun jalon taidon. Se varmasti monesti ihmettelee, että mitä nuo ihmiset turhaan touhottavat, selviäisihän sitä vähemmälläkin. 


Olen normaalisti aika tehokas. Juoksen kiireellä aikataululla tehokkaita lenkkejä. Päiväni on täynnä aikatauluja, ideoita, hoidettavia asioita. Olen terveysintoilija, syön monipuolisesti ja terveellisesti. Välttelen ruuassa rasvoja ja lisäaineita. Tänään leivoin suolaisen ja rasvaisen ranskalaisen piiraan lounaaksi. No hyvä on, olihan siinä lisukkeena salaattia. Sen jälkeen menin lenkille, joka kesti lähes kaksi tuntia. Mukana minulla oli kamera. Voi miten nautinkaan rakkaan harrastukseni opettelusta, kuvasin ja kävelin täysin kiireettömästi. Pysähtelin ja kuvasin seuraavia kuvia kävelylenkilläni. Oletteko muuten huomanneet, että nyt on jo pajunkissoja? Minä en ollut huomannut, kun olin mennyt niin kiireellä ohi. 











Lapset lähtivät treeneihin ja mies treenikuskiksi. Silloin jokaisen itseään kunnioittavan (hemmottelevan) äidin kuuluu avata suklaarasia ja nauttia sieltä muutama huolella valittu konvehti kahvin seuraksi. Because I´m worth it!  Älkää kertoko heille. Suosittelen tällaisia slow life päiviä jokaiselle! Nauttikaa elämästänne ja muistakaa helliä myös itseänne! 








 



  


  

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Sunday brunch

Tänään herätessäni oli pitkästä aikaa kaunis ja aurinkoinen sunnuntai. Juuri sellainen sää, kun kunnon sunnuntaina kuuluu olla! Olin kutsunut vanhempani meille brunssille. Mikä voisi olla parempi tapa viettää sunnuntaita, kuin kerääntyä yhdessä pöydän ääreen rakkaidensa kanssa reippaan juoksulenkin jälkeen!

Lasten kanssa valmistimme aamulla rakkaudella appelsiinimehua. Tarjolla oli myös smoothie (kattaukseen sopivan värin saimme banaanilla ja puolukalla), Bellini drinkistä kehitelty kuohuviini-appelsiinimehu drinkki, itsetehtyä oliivileipää, croissanteja, omenahilloa, tomaatti-avocadosalaattia, tuoreita hedelmiä, keitettyjä kananmunia ja uppomunia (äitini suurta herkkua) ja tietysti pekonia ja kahvia. Saadaksemme suumme makeaksi oli tarjolla vielä Brownies kakkua (isäni suosikkeja ovat nämä jälkiruuat). 











Kitsch tuotteet eivät ole makuuni. Tämä kipsistä valmistettu Queen Elisabeth on kuitenkin minulle hyvin rakas, sillä sain sen pojaltani Lontoosta tuliaiseksi. Käsilaukussa on aurinkokenno, josta tämä rouva kerää voimaa, jotta hän jaksaa vilkuttaa. Tottahan tuo on, aurinko tuo meille kaikille voimaa! Jotenkin tämä iloisesti kättään heiluttava, helmet kaulassa keikkuva rouva sopi mielestäni sunnuntain brunssipöytään. Ainakin se saa minut aina hymyilemään!






What came first the chicken or the egg?










 Kiitos käynnistä isä ja äiti!


 

torstai 21. helmikuuta 2013

kateus se vihreä sammakko


Miten meistä suomalaisista tulikin näin kateellinen kansa! Oli suo, kuokka ja Jussi. Sitten tuli naapuri ja kateus vai kuinka tässä näin kävi? Kateus on luonteenpiirre, jota en kerta kaikkiaan sulata. Haluaisin pyyhkiä sen pois maailmasta. Voidaanko sopia, että kateutta ei enää ole? Miettikää millainen maailma meillä silloin olisi? 

En pysty ymmärtämään ajattelua, että toisen onni ja onnistuminen olisi jotenkin toiselta pois. Toivotaan toiselle epäonnea, sitä, että hän ei menestyisikään tehtävässään, että hänen uusi autonsa hajoaisi jne. Eikö se, että yksi onnistuu ole meille kaikille merkki siitä, että mekin voimme onnistua? Miksi käyttää aikaansa kadehtien toisen saavutuksia? Miksi emme vain yksinkertaisesti voi iloita, nauttia ja olla vilpittömästi onnellisia, kun joku täällä joskus jossakin onnistuu ja menestyy? Eikö tällainen toisia ihmisiä kannustava asenne palkitse myös meitä itseämme? Eikö se anna meille enemmän? Ihmiset ympärillämme voivat paremmin ja itse voimme paremmin. Palkintona tästä on se, että yleensä positiiviset ihmiset saavuttavat elämässään enemmän hyviä asioita kuin negatiivisesti maailmaa katselevat ihmiset. Yleensä jos kateuden tunne nostaa päätään myönnän ihan suoraan kateuden kohteelle, että voi miten hieno juttu, nyt olen ihan kateellinen. Samalla hetkellä yleensä pahin kateuden aalto pyyhkäisee vauhdilla ylitseni ja huomaan keskittyväni asioihin, jotka minulla on paremmin, kuin kadehdittavalla. 


Kateus on pilannut monta ystävyyssuhdetta, se on myrkyttänyt monen työpaikan ilmapiirin ja sairastuttanut monta ihmistä. Se on kalvava paha joka syö molemmat, kadehtijan ja kateuden kohteen. Molemmat menettävät jotain arvokasta ja kumpikaan ei varsinaisesti saavuta mitään. Amerikkalaisista voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin tässä asiassa he toimivat mielestäni paremmin kuin suomalaiset. Sen sijaan, että he lukisivat salaa verokalentereita suljettujen ikkunaverhojen takana, he kysyvät sinulta suoraan, että mitä teet ja paljonko tienaat. Jos vastaus on heistä kadehdittava, he ihailevat sitä kovaan ääneen. Sitten he menevät kotiin ja miettivät päänsä puhki, miten itse pääsisivät samaan tilanteeseen. Suomalainen selaa verokalenterin puhki ja toivoo, että toisella alkaisi alamäki. Tässä ajattelussa unohtuu helposti se, että toisen alamäki ei muutu toisen ylämäeksi. Tässä siis ero positiivisen kateuden ja negatiivisen kateuden kesken.

Mitä me kaikki täällä sitten loppujen lopuksi tavoittelemme on onni. Onni ei tule kadehtien vaan elämällä omaa elämää, omia ja muiden vahvuuksia kannustaen, toisia tukien, omiin päämääriin tähdäten, haaveillen. Onni tulee siitä, että olemme kiitollisia kaikesta siitä mitä olemme saaneet ja saavuttaneet. Se tulee siitä, että omaamme hyvän itsetunnon ja annamme toisille tukeamme ja aikaamme, hyvästä sydämestä, kadehtimatta. 

   


 

tiistai 19. helmikuuta 2013

Yksi rentouttava ja onnellinen päivä

Olemme lähes joka vuosi kiireellä pakanneet matkalaukkuja ja suunnanneet Ranskan alpeille hiihtolomalla. Se on aina ollut yhtä ihanaa! Tänä vuonna tyttäreni on Espanjassa purjehdusleirillä ja -kisoissa. Mieheni on työmatkalla Düsseldorfissa ja minäkin olen talvilomani jo pitänyt. Vietämme hiihtolomaa siis kotona.


 
Lasten ollessa pieniä harjoittelin rentoutumaan kotioloissa. Lasten mennessä päiväunille opettelin rentoutumaan aurinkotuolissa ulkona. Mukaani otin kupin hyvää kahvia, keksin ja naistenlehden. Olin päättänyt istua paikallani syvään hengitellen vähintään 15 min. Aluksi aika tuntui loputtoman pitkältä, koska oli tuhat ja yksi asiaa, jotka olisin halunnut tehdä lasten nukkuessa. Olin hyvin levoton ja suunnittelin jatkuvasti mitä teen, kun "vapaudun" lepotuolistani. Olin kuitenkin huomannut, että touhuttuani koko päiväuniajan olin aivan väsynyt ja hermostunut lasten herättyä. Siihen oli tultava muutos! Opin lopulta nauttimaan tästä omasta rentouttavasta hetkestäni. Tästä taidosta on ollut vuosien varrella minulle paljon apua. Monet sanovat, että eivät voi viettää lomaansa kotona, koska eivät osaa olla tekemättä arkisia askareita. Nautin aivan suunnattomasti siitä, että saan viettää vapaa-aikaani kotona!  Saan tehdä ihan mitä haluan!


  
Tänään aamukahvin nauttimisen jälkeen päätimme maalata tyttäreni kanssa vesiväreillä. 
Kaikki luova tekeminen on hauskaa ja rentouttavaa, etenkin jos sitä saa tehdä yhdessä lastensa kanssa! 





Taiteellisen hetkemme jälkeen lähdimme yhdessä ulos kävelyretkelle. Päätimme kävellä läheiselle Saaristokaupalle lounaalle. Ilma oli hyvin kirkas vaikka aurinko ei suoraan paistanutkaan. Laitoin aurinkolasit päähän ja kuulin jo lintujen laulua. Kevät, nyt se tulee!




Saaristokaupalla nautimme herkullista punajuuri-vuohenjuustokeittoa. 


Saaristokauppa on vanha Suvisaaristossa sijaitseva Sjöbergin kauppa. Kaupalta löytyy aina tuoretta hyvää kalaa, maukkaita juustoja, vastaleivottua leipää ja tietysti vaikka minkälaisia muita herkkuja. Tarjolla on päivittäin vaihtuva lounaskeitto. Suosittelen lämpimästi myös marinoituja muikkuja, jotka vievät kielen mennessään! Kesällä kaupalle pääsee myös veneellä. 






Kotimatkalla. 








Päiväretkemme onnistui hyvin. Ilta sujuikin hyviä kirjoja lukien, takkatulen ääressä istuen, rupatellen. Yksinkertaiset asiat ovat monesti niitä parhaita! On ihana huomata, että osaa nauttia asioista, joita ympärillämme on joka päivä. Yksi rentouttava ja onnellinen päivä kotona!  
 


 



 






 

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Palvelua vai ei?

Olen työni puitteissa miettinyt lähiaikoina paljon asiakaspalvelua. Onko se hyvää vai huonoa? Onko sitä lainkaan? Mikä on hyvää asiakaspalvelua? 

Asiakaspalvelua voisi määritellä loputtomasti. Voisin penkoa syy-yhteyksiä organisaation ja muiden ulkoisten tekijöiden sekä tuotetun asiakaspalvelun välillä. Voisin analysoida asiakkaan aikaisempia kokemuksia päivän aikana ja tutkia niiden vaikutusta kokemaansa palveluun. Asiakkaan odotuksia (mm. mainonnan, hinnan tai kulttuurin luomaa) verrattuna saamaansa palveluun. Palveluympäristöä ja rakenteita voisi tarkastella pitkään. Jätän ne tällä kertaa kuitenkin huomioimatta. Yksinkertaistan ajatuksen koskettamaan vain asiakaspalvelijaa ja palvelun saajaa, asiakasta. 



Monesti varsinkin huonoa asiakaspalvelua tuottavat henkilöt vetoavat näihin yllä mainittuihin muihin seikkoihin. Voisiko hyvä asiakaspalvelu yksinkertaisesti olla vain kahden ihmisen positiivinen kohtaaminen? Eikö hyvä asiakaspalvelu ole juuri sitä, että palvelun ostaja lähtee pois hymyssä suin. Parhaimmillaan hänellä on takataskussaan jotakin hyvää kerrottavaa, hänelle jää jotakin mukavaa ajateltavaa. Kerron muutamia asiakaskohtaamisia, joita olen seurannut ihaillen.  
 


Olin keväällä tyttäreni kanssa Pariisissa. Menimme joka aamu hotellin aamiaiselle onnesta puhkuen ja uutta päivää innolla odottaen. Aamiaisella oli tarjoilijana erittäin positiivinen ja iloinen nuori mies. Seurasin viereiseen pöytään saapuvaa hapanta vanhempaa pariskuntaa, joilla ei ollut toisilleen mitään sanottavaa. Tarjoilija aloitti heidän kanssaan iloisesti tervehtien. Vastaus oli murahdus ja katsekontakti jäi pöytään. Tarjoilija siivosi pöydästä edellisten asiakkaiden astiat ja kertoi tuovansa heille pian pyytämänsä kahvit. Vastaukseksi hän sai huokauksen. Tuodessaan pöytään tuoksuvat maitokahvit hän totesi hymyillen: "Olkaa hyvä, tänään paistaa aurinko, keväinen Pariisi odottaa, tästä tulee hyvä päivä!" 
Pariskunnan poskilla oli havaittavissa vaimea häivähdys hymystä.  




Saavuimme mieheni kanssa Kiasman kahvilaan eräänä lumimyrsypäivänä. Odottelimme tarjoilijaa suhteellisen pitkään, hieman jo tuskastuneena. Tarjoilijan saavuttua hän hymyili iloisesti ja aloitti: "Olette selvinneet tuolta myrskystä tänne. Tervetuloa! Meillä on täällä kaikki hyvin, täällä on ruokaa ja juomaa! Tässä teille lista. Katsokaa rauhassa." Hän sai meidät voimaan hyvin odottelun ja lumimyrskyn jälkeen. Hänen ystävällinen ja huolehtiva asenteensa välittyi koko käyntimme ajan. Lähdimme katsomaan näyttelyä iloisina, hyvästä palvelusta kiitellen. Kotonakin meillä taisi riittää enemmän juttua hänen loistavasta asenteestaan, kuin itse näyttelystä. 





Poikkesimme Vallinkallion Shell huoltoasemalle. Pepsodent hymyä hymyilevä tumma nuorimies tuli kysymään laitetaanko tankki täyteen? Tankattuaan hän tuli kysymään, tarkastetaanko pesunesten määrä? Mieheni kertoi tarkastaneensa sen hiljattain. Tähän hän iloisesti pilke silmäkulmassa vastasi: "Tarkastetaanko silti, voin tarkastaa?" Annoimme hänen tehdä lisätyön, kun hän siihen niin iloisesti tarjoutui. Hän lisäsi hieman pesunestettä ja hymyillen toivotti hyvää päivää. Voiko tässä muuta kuin naurahtaa ääneen! 




Poikkesin Munkkivuoren Suomalaiseen kirjakauppaan. Kirjakaupassa on eräs hyvin lämmin vanhempi rouva töissä. Hän jutteli edellisen asiakkaan kanssa Eeva Kilven uudesta kirjasta Kuolinsiivous. Vuoroni tultua kysäisin häneltä kirjasta. Totesimme yhdessä, että Eeva Kilpi on loistava henkilö. Kerroin hänelle, että Eevan aforismi "Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää" on aina mielessäni. Hymyilimme ja hän vastasi, että näinhän se elämässä on. Lähdin kirjakaupan ovesta odottaen seuraavaa kohtaamistamme.  





Onko hyvä palvelu sittenkään mitään sen monimutkaisempaa kuin ihmisten välistä kohtaamista? Tarvitaan aitoa välittämistä, iloa, positiivisuutta, energisyyttä ja lämpöä. Ja tiedättekö mitä, aina kun tuotamme hyvää mieltä yhdelle ihmiselle, saamme sitä myös toiselle ....itsellemme.

Olkoon päiväsi täynnä iloa, välittämistä ja lämmintä hymyä! 

 


   

 

torstai 14. helmikuuta 2013

Happy Valentine´s Day!

 

"Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää. Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään. Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan, miten aurinko laskee puiden taakse ja saa taivaan punertamaan." 






Rakkaudella leivottua ystävänpäivän mutakakkua rakkaalle perheelleni! 





Ystävät ovat elämäni todellisia jalokiviä. Olivatpa vaikeuteni millaisia tahansa, he ottavat osan taakastani kantaakseen. He jakavat suruni ja moninkertaistavat iloni. Ystävät ovat rikkauteni. Kiitos kaikki ystäväni



Happy Valentine´s Day!