Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

tiistai 29. syyskuuta 2015

Tapahtui viikolla -ollutta ja mennyttä!

Voi miten aika rientää, ajattelin sunnuntai iltana tai maanantai aamuna kirjoitella menneestä viikosta. Näin ne päivät vain rientää, onko todellakin jo tiistai? 

Viime viikolla "eläintarhassa" asukkaita piisasi. Oli päiväkotilasta ja nokkansa koputtajaa. 




Oli ihania Lapin tuliaisia naapureilta. 


Oli aikaisia herätyksiä, sumuisia aamuja, pitkiä kävelyitä ja kuluneita kengänpohjia. Oli heiluvia henkareita ja pakattuja laukkuja. Oli silitettyjä paitoja ja tukisukkahousuja. 
Oli take a way -kahvit ja aikataulut. 



Oli aurinkoisia Bonjour -tervehdyksiä Pariisissa. Oli sushia sängyssä Tukholmassa ja tuoreita croissanteja aamiaiseksi.




Lensi koneita sinne ja tänne. Oli aurinkoisia hattaroita taivaalla (siis minä ;-)



Oli karvainen apuri. Vaihtui ränsistyneet pelargoniat kanerviin. 


Oli äiti joka leipoi mutakakkua lapsille, kun painostus oli jatkunut viikkoja. 
Oli syksy, pimeä ja huonoja kuvia keinovalossa. 


Kolmen viikon köhimisen jälkeen oli lopultakin terve olo! Oli tennishame ja hienoja alakierteitä -tai sitten ei ;-) No oli ainakin hame ja hiki. 


Oli muuttuneita aikatauluja työvuoroihin. Oli onnellinen minä, joka pääsi (jo perumalleni) ratsastustunnilleni. 


Oli ihana Pulla, syksyinen kuulas sää, laukka-askeleet ja vapauden tunne.  


Kaikki tämä siis ollutta ja mennyttä. 
Aurinkoa ja energiaa uuteen syysviikkoon! 














keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Elämää eläintarhassa

Olemme seurailleet metsäkauriita pihassamme. Näyttäisi siltä, että tämä nuori kauris käy meidän pihassa päivähoidossa. Se käyskentelee pihapiirissämme aamupäivisin ja keskipäivän aikoihin sen äiti tulee hakemaan sen kotiin. 





Ravinnokseen se käyttää lähinnä marjoja, varpuja, heinää ja puiden oksia. Menee siinä sivussa valitettavasti välillä pioninlehtiä  ja syysleimun kukkiakin. 


Taloudessamme asuva kissapoika seurailee etäältä tätä peurakaveria ja pihamme muita eläimiä, kuten eilen aamulla esim. suurta jänistä. Hiiriä ja päästäisiä se seurailee hieman lähempääkin ;-) Kerran se naapasi suuhunsa palokärjen, mutta päästi sen sitten menemään. 




Tein kaksi viikkoa putkeen aamuvuoroa töissä ja heräsin keskimäärin viideltä aamulla. Nyt tämä kissakaveri on pahus vieköön jäänyt siihen aamurytmiini. Se herättää minut joka aamu viideltä raapimalla sänkyni helmalakanaa riekaileiksi. Eilen sanoin sille vihaisesti, että ei saa raapia, pitää maukua, jos haluaa jotakin. Uskomatonta, mutta totta tänä aamuna se sitten maukui viideltä aamulla sänkyni vieressä. Eihän siinä auttanut, kuin nousta päästämään kaveri pihaan eläimiä seuraamaan. 



Väijyn täällä heinikossa leijonan tavoin: 


Vanhassa kodissamme tiesin aina milloin oli yli 10 m/s tuuli, sillä silloin kuulin pihaamme läheisen pursiseuran veneiden vanttien kilkkaamisen mastoja vasten. Nykyisessä kodissamme kuulen aina, kun on kaunis sää, sillä silloin läheisen lammashaan lampaat innostuvat liikkumaan ja määkimään. Sellainen päivä oli eilen. 



Kävelemme usein nuorimman tyttäreni kanssa lampaita katsomaan. Kysymme niiltä: "kuka teistä on kaunein?" Saamme aina yhtä hyvät naurut, kun ne kaikki lähtevät lähestymään meitä vastaten jokainen: "Mää".  


Eilen poikkesin lampaita katsomaan kävellessäni lähikauppaan ruokaostoksille. 
Olin ensin hieman huolissani, että nämä kaksi hyväkästä ovat jääneet jumiin aidan ja aidanseipään väliin, kunnes ymmärsin, että ne kilpailevat siitä, että kuka pääsee hankaamaan selkäänsä aidanseipääseen. 






Tähän vielä kun lisätään nuo minun ja tyttäreni lannalle haisevat ratsastussaappat eteisessä, on eläintarha fiilis valmis. 
Niin, että terveiset vaan täältä saaristosta. Kyllä maalla on mukavaa! 

Kivaa keskiviikkoa! 

maanantai 21. syyskuuta 2015

Tapahtui viikolla

Maanantai oli onneksi vapaapäiväni. Se meni pyykkiä pestessä, siivotessa ja viikon ruokakauppareissun tehdessä. Tavalliseen tapaan tuli kuskattua lapsia mm. tallille. 
Olen itsekin ihastunut näihin "karvaturpiin". On mielenkiintoinen tutustua niiden omalaatuisiin persooniin. 



Mieheni ollessa taas koko viikon (ma-pe) työmatkalla otti poikani vapaaehtoisesti hoidettavakseen "miehen" työn. Mietin kyllä, että mikähän koira tähän on haudattuna. Vielä ei ole selvinnyt. 


Tiistaina oli aika lähteä töihin. Olen ollut flunssan jäljiltä hieman veto poissa ja mieli maassa. Tukholman kentällä mietin taas tätä maailman menoa. Ei varmaan tarvi sanoa mihin näistä koneista tuossa sateessa olisi tehnyt mieleni hypätä. En myöskään yhtään ihmettele vanhempia ihmisiä, jotka päättävät viettää talvet auringossa. 


Poikkesin kentällä tapani mukaan Joe&Juicessa hakemassa normisetin: tunacado-leivän, cappuccinon ja pick me up -juoman. Päivän vitaamiinit ovat taattu ja kyllähän tuo sydän kahvin päällä aina mieltä lämmittää. 


Illalla päätin sadetta ja puolikuntoista oloani uhmaten tehdä kävelylenkin odotellessani tytärtäni tallilta.


Pidin silmällä naapureiden asuntoa heidän ollessaan matkoilla. Lähetin heille kuvan pihastaan. Heillä on pihassa paljon upeita kukkia. 


Kävin kampaajalla ja nauroimme kampaajani Janin kanssa jälleen vedet silmissä lähipäivien tapahtumia työpaikoillamme. Tekee hyvää nauraa välillä niin, että vatsanpohjaan sattuu. 

Torstaina kävin tennisvalmennustunnillani. Eräs ryhmämme palaaja kirjoitti facebookiin tunnin jälkeen jotakin tämän suuntaista: "juuri kun luulet, että aurinko ei risukasaan paista, niin tulee tennis ja maailman on taas hetken aikaa valoisampi paikka."
Tällainen tunne minullakin monesti tennistuntimme jälkeen on. Sen lisäksi, että se on ihanaa liikuntaa ja todella vaikeaa, on meillä siellä tosi hyvä porukka! 

Perjantai aamuna ihailimme aamiasta syödessämme lasten kanssa tätä suloista metsäkaurisvasaa. Ihmettelimme minne sen äiti on joutunut, mutta siinä hetken seurailtuamme tuli äiti ja haki pienen kotiin. 


Perjantai aamuna vein lapset kouluun. Minun olisi pitänyt hakea yksi lapsi sieltä hammaslääkäriin takaisin Espooseen kahden tunnin päästä. En jaksanut ajella kodin ja koulun väliä, joten jäin Fazerin kahvilaan aamukahville ja tein erään kuvaprojektini valmiiksi. 


Viikonloppuna tuli miehenikin kotiin. Hän oli saanut flunssani ja poti sitä koko viikonlopun. Jouduimme jopa peruuttamaan erään kivan kyläilyn. 

Perjantaina sain yllättäin eräältä ystävältäni omatekoista näkkileipää ja nämä ihanat servetit, jotka hän lähetti lastemme mukana minulle.  Teksti on mielestäni loistava ja kylläpä on ilahduttavaa saada jotakin lahjaksi aivan odottamatta! 


Otimme viikonlopun hyvin rauhallisissa merkeissä, teimme hyvää ruokaa, juotiin kahvia sängyssä ja luettiin Hesaria ja kävin kävelyllä. 










Siivosin vaatekaapista kaikki kesävaatteet pois (tosin todella vastentahtoisesti). Tämähän on se viimeinen naula arkkuun, nyt se kesä on mennyt. 


Vaatekaappini sisältö on hyvin "monipuolinen". Värejä: musta, vaalea ja ruskean / beigen eri sävyjä. Materiaalit silkki, nahka ja kasmirvilla. Housut näyttäisivät olevan mustia tai mustia ;-) 

Sunnuntain kruunasi ratsastustuntini. Meitä oli tunnilla eilen vain kaksi eli minun lisäkseni vain yksi oppilas. Saimme harjoitella kevytistuntaa ravaten maapuomeilla ja laukkaharjoituksia. Innostuimme laukkaharjoituksista niin, että emme olisi halunneet lopettaa lainkaan. Toisaalta aikuisten kursseilla ja varsinkin kuin meitä oli vain kaksi voi opettaja kuunnella hyvinkin paljon oppilaiden toiveita -kuten eilen kävi. 


Tässä eilinen ihana kaverini Paxu. Mitä olisikaan elämä ilman hevosia ja ratsastusta?
Olen niin onnellinen, että vuosien tauon ja mietinnän jälkeen olen päässyt takaisin tämä lapsuuden harrastukseni pariin.  

Saa nähdä mitä uusi viikko tuo tullessaan. Tänään lähden käymään kaksi kertaa Kööpenhaminassa. Joten se on hej hej ja kivaa viikkoa!