Tapahtui viikolla

Tällä viikolla on kotona poltettu kynttilöitä sisällä ja ulkona pimeyttä vastaan. 

On potkittu lehtiä pihassa (huom. ei olla haravoitu, eikä olla siitä myöskään stressattu). 

Haarukoitu loppusyksyn lomamatkakohdetta kriteerinä ei liian pitkää lentoa, eikä suurta aikaeroa. Kohteessa pitää olla urheilumahdollisuuksia eikä liian kuuma urheiluun. Pelkkä aurinkotuolissa makailu ei meidän lomalla täytä haluttuja lomatoiveita. 

Lisääntyvää syksyn pimeyttä jaksaa taas paremmin, kun on mitä odottaa. 

Eteisen itämainen matto sai uuden kodin kylpyhuoneesta ja pari vapaapäivää kului sitten uuden maton metsästykseen ja sen vaihtamiseen. Ensiksi otin tähän TineK:n mustan juuttimaton ja sitten kävin vaihtamassa sen seuraavana päivänä minun sielunmaisemaani sopivampaan beigeen juuttimattoon. Sen seuraksena sainkin maalata sitten eteisen kenkähyllyn ja myydä muutamat lasten pieneksi jääneet gore-tex kengät. Kuluuhan ne vapaapäivät näinkin ;-) 

Työmatkallani Åre Östersundissa näin kaupungilla jo jouluvaloja. Ne näyttivät oikein kivalta, etenkin kun kylässä oli jo muutama aste pakkasta ja purevan kylmä tuuli. 

Åre Östersundissa sain myös viikon parhaat naurut, kun huoneeseeni saavuttuani löysin yöpöydältäni seuraavan iltapalan: 

"Get me something to eat" Oliko se tarkoitettu minulle iltapalaksi vai jollekin muulle, ei selvinnyt minulle ;-) 

Seuraavana päivänä ihastelin saaristomerta toimistoni ikkunasta. Ruskehtavaksi muuttuneet rantakaislikot muistuttivat erehdyttävästi hiekkarantoja. 

Työmatkani pikaruokailusta, vitamiinien saannista ja iloisista hymyistä vastasi jälleen tuttuun tapaan Joe&Juice. 

Amsterdamin tuliaisia kotiin: aamulla poimittuja ruusuja ja syysiltoja lämmittäviä punaviinejä. 

Eilen aamulla heräsin jäätävään migreenikohtaukseen. Oksentelun ja huivi silmien edessä makailun sekä lääkkeiden ottamisen jälkeen sain sen onneksi  iltapäiväksi jollakin tasolla hallintaan. Mieheni sisar Kööpenhaminasta saapui meille tyttärensä kanssa. 

Oli ihana nähdä, kuinka serkukset riemuitsivat yhdessä ja mekin saimme vaihtaa rauhassa kuulumisia mieheni siskon kanssa. Halatessani sisarta hänen saapuessaan liikutuin aivan kyyneliin. Niin harvoin me voimme tavata ja niin rakas hän minulle on. Minulla ei ole omaa sisarta ja toisinaan tuntuu siltä, kuin mieheni sisar olisi siskoni.  

Aamuisen migreenikohtaukseni vuoksi jouduin luopumaan kulinaristisista ruuanlaitto haaveistani ja tarjoilumme olivat hyvinkin helppoja ja arkisia. Tämä on minulle hyvin vaikeaa, kun mielelläni tekisin jotakin haasteellisempaa ja herkullisempaa. Oli kuitenkin ilo huomata, että päivän / illan tunnelma oli erittäin lämmin ja rento, ruuista huolimatta. Ehkä tämä oli jonkin sortin opetus minullekin, täydellisyys ei aina ole hyvästä ;-) 

Tämän päivän pyhitän sille, että en aio tehdä mitään erikoista! Mieheni lähti jo nostamaan venettä. Kausi on siis takana. Se on aina yhtä haikeaa. 

Rauhaisaa sunnuntaita sateesta huolimatta! 

Ruusuja ja croissant eli tapahtui viikolla

Maanantai meni vapaapäivän merkeissä. Lenkkeilin, nautin syyssäästä ja paistoin meille ulkona vohveleita retropannullani. 

Illalla innostuimme mieheni kanssa tekemään vielä aikamoista risusavottaa pihassa. Seurauksena: heräisin seuraavana aamuna toinen puoli kasvoistani tunnottomana ja ylähuulen toinen puoli turvoksissa. Näytin siltä, kuin botox hoitoni olisi epäonnistunut. Lääkärin diagnoosi: jokin eläin oli minua pistänyt ja seurauksena tällainen allerginen reaktio. Onneksi turvotus ja puutuminen hälvenivät iltapäiväksi ja saatoin lähteä töihin. 

Amsterdamin kentällä ihmettelimme näitä jättilaisamarylliksen XXL-kokoisia sipuleja. Valitettavasti koko ei tule esille tässä kuvassa. Ne olivat halkaisijaltaan ehkä noin 20-25cm. Mietimme, että kasvaako niistä sellaisia alakoululaisen kokoisia amarylliksia. Tarjolla olisi ollut myös ihania isoja tulppaanikimppuja vain muutamalla eurolla. Harmi, että emme olleet vielä matkalla kotiin. 

Toisinaan sää sotkee työpäiviäni. Näin kävi tällä kerralla Östersundin sään ollessa vielä sumuisempi, kuin se oli Tukholmassa. Sellaisina päivinä suunniteltu 8h työpäivä voi kevyesti muuttua kaikelaisen epävarman odottelun lopputuloksena esim. 17h pitkäksi päiväksi. Tähän työpäivään ei sisältynyt suihkumahdollisuutta, sänkyä, eikä liioin kunnollista ruokailua pöydän ääressä. Voisin suositella tällaiseen "ihmiskokeeseen" osallistumista kaikille, jotka alasta haaveilevat. Tällä kerralla meillä oli kokenut ja hyvähermoinen miehistö, jolta ei mustahuumori loppunut, eikä hymy hyytynyt. Kiitos kaverit! Ei tätä työtä jaksaisi ilman teitä! 

Palattuani tältä kolmen päivän työmatkalta ja nukuttuani neljän tunnin päiväunet terassilla olin enemmän kuin onnellinen, että syyslomani alkoi nyt. Matkasuunnittelu on aina yhtä aikaavievää, mutta hauskaa. 

Ensimmäinen lomapäivä meni kiireettömissä merkeissä, pitkällä lenkillä ja valmistaen hyvää ruokaa. Illalla saunoimme ja katsoimme "Vain elämää" -sarjaa. Oj, Samuli Edelmann -aina minun suosikkini!  

Mieheni tietää, että mistä narusta vetää, jos haluaa minut iloiseksi; ruusuja ja croissant. 

Kissapoikakin tietää, että  mistä narusta vetää, jos ei halua tulla kuvatuksi ;-) 

Lauantai meni kumiveneessä seuraten kahden lapsemme optimistirankingkilpailuja NJK:lla. 

Ilma oli vuodenaikaan nähden lämmin ja päivä oli ihanan aurinkoinen. 

Sunnuntaina en lähtenyt vesille vaan keskityin "minä en sinne paattiin mene istumaan"-tyttäreni ratsastusharrastukseen. 

Viikko päättyi hauskoihin tunnelmiin, kun kutsuimme ex-tempore purjehtijavanhempia purjehtijalapsineen meille päivälliselle kisojen jälkeen. 

Ihanaa alkanutta viikkoa! Minulla on nyt hyvinansaittu loma!  

Tapahtui viikolla

Viikko alkoi työmatkalla Amsterdamissa. Maanantain päätteeksi juoksin lenkin lähimaastossa. Juokseminen Alankomaissa on aika mukavaa, kun ylämäkiä ei ole ja ilma oli juoksemiseen juuri sopiva noin +10 astetta. Visualistille juoksureittini oli myös kiitollinen, sillä alueella oli ihania omakotitaloja vierivieressä. En malttanut lopettaa, koska halusin nähdä aina seuraavan talon ja sen kauniisti laitetun pihapiirin. Pihat ovat todella viimeisteltyjä. Otan niistä joskus tänne kuvia, juostessa se ei onnistunut. 

Huoneeseen palattuani olin hikinen ja todella nälkäinen. Tilasin huonepalvelusta ruokaa ja kävin suihkussa. Olen yrittänyt taas kiinnittää huomiota siihen, että mitä sitä suuhunsa laittaa. En ole koskaan ollut orjallinen ruuan tai liikunnan suhteen, mutta huomaan, että voin paremmin, jos syön terveellisemmin. Yritän myös juoda enemmän vettä. Televisiota katsellessa ja syödessä tulin juoneeksi huomaamattani litran kivennäisvettä. 

Juoksulenkillä nappaamani kukka päätyi taas hotellihuoneeseeni. 

Keskellä viikkoa olleet vapaapäivät kuluivat tennisvalmennuksessa ja lenkillä. 

Lisäksi ehdin käydä ystäväni I:n kanssa lounaalla ja saimme puida molemmat itsellemme tärkeitä asioita. Sain häneltä taas monta hyvää ideaa. 

Kokoonnuimme jälleen Lady Sail tapahtuman suunnittelun puitteissa pursiseurallamme. 

Olemme päässet jo näin pitkälle: 

https://www.facebook.com/groups/1413648778894269/

Tapahtuma järjestetään siis la 23.8.2014. 

Paikka ESF, Espoon Soukanniemi

Aika: klo 10.00 kipparikokous ja aamukahvit

klo 11.30 Ensimmäinen lähtö

Kilpailun jälkeen on mahdollisuus nauttia lounasta Paven saaristoravintolassa. 

 Ilmoittautuminen aukeaa ESF:n kotisivuilla huhtikuussa. 

Tervetuloa mukaan! 

Yllättäin huomasin, että vaatekaapissani ei ole mitään päällepantavaa. Hain vaatekaupasta sovitukseen housuja. Jatkoon pääsivät Marco Polon valkoiset farkut ja Tommy Hilfigerin punaiset farkut. Jatkoon pääsi myös Marco Polon musta neule. En mielelläni käy vaateostoksilla, vaan pyrin nykyään ostamaan valmiita vaatekokonaisuuksia muutaman kerrallaan ja pidän sitten niitä. Juttelin äitini kanssa puhelimessa ja hän halusi kustantaa toiset housut minulle. Se oli iloinen yllätys! 
Olen värirajoitteinen. Päädyn yleensä aina beigenvärisiin, mustiin tai valkoisiin vaatteisiin. Punainen on ainoa väri, jossa tiedän viihtyväni pidempään kuin pari päivää. Se on minulle voimaväri. Koen olevani aina punaisessa vaatteessa energinen ja reipas. Kukapa ei sellainen haluaisi olla?  

Lapset olivat kesätossuja vailla, joten niitäkin piti metsästää. 

Perjantain vapaapäivän pyhitin Vantaan asuntomessuasunnon suunnitteluun. Laattoja ja lautalattioita sekä huonekaluja jahdatessa kului perjantain vapaa. Tämä laatta ei todennäköisesti tule Vantaan kohteeseen, mutta ihastuin siihen niin, että johonkin kohteeseen se tulee takuuvarmasti. 

Herra kissa oli ollut katutappelussa ja oli lääkärikäynnin jälkeen hieman "kynitty", kun haavat oli puhdistettu ja karvat leikattu. Rokotuksetkin oli annettu ja kaveri sirutettu.  

Ensi viikon tiistaille saimme hänelle varattua leikkausajan. Toivottavasti leikkaus hieman rauhoittaa herran tappeluhaluja. 

Eilinen koko päivä meni päivystäessä, mutta mikäs siinä kun aurinko paistoi ja tytär leipoi kauden ensimmäisen raparperipiiraan. Saatoin istua terassilla aurinkotuolissa puhelin kädessä ja nauttia kahvia ja rapaperipiirasta. 

Aamulla mieheni kyseli, että haluanko aamukahvini sänkyyn. Vanhin tytär teki amerikkalaisia pannukakkuja, joita poikani tarjoili sänkyyn siirapin kera. Kyllä kelpasi  sunnuntaita aloitella Hesari kädessä. Päivystän tänääkin koko päivän. Taidan katsoa netistä "Tervetuloa kotiin" ja mennä sitten siivoamaan pihaa kevätkuntoon. Pidetään peukut pystyssä, että puhelimeni ei soi. 

Rauhaisaa sunnuntaita kaikille! 

Tapahtui viikolla

Keräilen tähän viime viikon tapahtumat näin maanantai illan ratoksi. Olen hyvin tyytyväinen, että jokin keväinen urheilukärpänen on puraissut minua. Kaivoin alkuviikosta innoissani taas fillarin esiin ja maanantaina ihmettelin, että onko koko fillari muuttunut painavammaksi. Niin raskaalta se ensimmäinen lenkkini talven jälkeen tuntui. 

 Panostan vapaapäivinä urheilun lisäksi hyvään ruokaan. Niin teimme myös maanantaina, söimme yhdessä koko perhe alkuruuista mutakakkuihin.

Nautin suuresti, kun saan koko perheen pöydän ääreen nautiskelemaan kaikessa rauhassa. 

Vapaapäivien arjen ylellisyyttä on kiireettömät aamut. Se päämäärätön kuljeskelu kahvikuppi kädessä. Se vapaus istua katsomaan sisustusohjelmaa netistä sänkyyn, jos siltä tuntuu tai vain tuijotella ulos. Tässä kuvassa mun arkiaamujen aamukahviseura.  

Tiistaina oli hitaus ja rauhallisuus poissa. Puhelin soi päivystykseni kunniaksi klo 4.25 aamulla ja tunnin kuluttua olin lentokentällä tukka ponnarilla jo menossa Tukholmaan. 

Iltapäivän fillarilenkki sujui myös nopeampaa tahtia ja vaivattomammin kuin maanantain lenkki. 

Keskiviikkona päätimme mieheni kanssa hyödyntää lasten treeniajan kävelemällä 1,5h lenkin. Oli vaihteeksi kiva kävellä jossakin muualla, kuin kodin lähellä. Virkistää kummasti, kun menee uusiin paikkoihin, vaikka ihan kotikaupungissa. 

Edellisellä viikolla Kööpenhaminasta tuomani ranskalaiset tulppaanit ilahduttivat minua koko viikon. Tuollaiset pitkävartiset nuokkuvat tulppaanit ovat aika kivoja välillä.

Torstain tennistunnilla saimme valmentajamme viime hetken vinkkejä ja treeniä kisoihin. 

Perjantaina ja lauantaina katsoimme lasten kanssa Voice of Finland. Lauantaina olin tenniskisoissa, kuten täällä aiemmin kerroin. Yksi jännittävä kynnys on taas ylitetty, nyt voin mennä toistekin kisoihin. Siellä oli hauskaa! Eräs pelikaverini päätti ihanasti yllättäin palkita minut kuohuviinipullolla, koska olin suostunut lähtemään hänen kanssaan kisoihin. Ihana yllätys, jonka hän autonperästään kaivoi kisojen jälkeen.

Kisojen jälkeen korkkasin kuoharipulloni, puin untuvatakin päälle ja laitoin Weberin tulille. Hieman lunta maassa, mutta meillä on nyt grillikausi alkanut!   

Eilen saavuin tänne Amsterdamiin ja jatkoin urheilulinjalla. Kirmasin työpäivän jälkeen lenkille ja sieltä salille. Hotellilla on suuri kuntosali, jossa on ikkunoita kolmeen suuntaan. Sali on sunnuntaisin ainoastaan hotellivieraiden käytössä. Oli aika luxusta saada treenata isolla aurinkoisella salilla kaksin yhden työkaverin kanssa. Ei ollut jonoa laitteisiin ja musiikki oli omaan makuun.

Täällä Amsterdamissa on keväistä +10 astetta ja kukat kukkivat. 

Sporttista viikkoa kaikille! 

  

"The best way to make your dreams come true is to wake up.”

Olen ollut sunnuntaista lähtien Alankomaissa työmatkalla. Matkoilla tulee aina mietittyä kaikenlaista ihmisten elämästä yleensä ja omastakin elämästä. Olin työtoverini kanssa lounaalla eräässä hurmaavassa kahvilassa. Sen seinällä oli kaksi taulua, joihin oli kirjoitettu hollanniksi isoilla kirjaimilla teksti. Mietimme tekstin sanomaa ja lopulta arvailujemme päätteeksi kysyimme sitä tarjoilijalta. Se oli kuulemma englanniksi "The best way to make your dreams come true is to wake up". Paul Valéryn sanat olivat kyllä jotenkin herättävät. Näinhän se monesti on, onni ei tule etsien vaan eläen. Se on siinä lähellä, nenäsi edessä. Se on siinä tarjolla odottaen heräämistäsi. Siinähän sitä olikin taas yhdelle päivälle miettimistä. 

Eräänä päivänä eksyimme ihastelemaan paikallisia kukkakauppoja. Muutuin kateudesta vihreäksi, kun tajusin, että paikalliset ostavat tulppaanit 50 kukan nipuissa ja maksavat nipusta vitosen. Valmiiksi sidotut kukkakimput ovat toinen toistaan upeampia ja vähintään puolta suurempia kuin meillä ja hinnaltaan kolmanneksen Suomen hinnoista. Puhumattakaan siitä, että kevätesikot myytiin kauniissa koreissa ja säilyivät jo ulkona samalla, kun krookukset pukkasivat pihoissa. 

Lähikukkakaupan koirat tulivat tutuiksi. Erityisesti tuo Chief (beige) oli ihastunut meihin. 

En mitenkään malttanut odotella kukkien ostamisen kanssa kotiinlähdön hetkeä, vaan ensimmäiset tulppaanit oli pakko saada heti hotellihuoneeseen. Siellä ne coolerissa minua ilahduttivat joka päivä. 

Toinen vastustamaton paikka oli Riviéra Maison, jossa oli kaiken lisäksi juuri suuri ale. 

RV on hollantilainen brändi. Harmi, että emme olleet liikkeellä pakettiautolla. 

Päivään kun vielä lisättiin herkullinen sushilounas oli päivän teema aika hyvin kuvailtuna tuossa Riviéra Maisonin kassin kyljessä. 

Yhtenä päivänä lähdimme tutustumaan Haarlemiin. Se on kaupunki Alankomaiden länsiosassa. Siellä asuu reilu 150.000 asukasta ja se on Alankomaiden 9. suurin kaupunki. 

Kaupunki oli varsin viehättävä paikka. Se oli täynnä pieniä kujia, kauppoja ja kuppiloita. 

Haarlem oli näkemisenarvoinen paikka ja tämän päivän teemaksi olisi sopinut Dalai

Laman: 

"Once a year go someplace you've never been before." 

On todella piristävää käydä täysin uudessa paikassa.  Sen ei tarvitse olla kuin uusi ruokakauppa, jossa et ole milloinkaan käynyt aiemmin tai uusi ajoreitti tuttuun paikkaan. 

Hyvää loppuviikkoa!