Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Terassielämää eli tapahtui maanantaista perjantaihin.

Toukokuun säät suosivat terassielämää. On taas mitä marraskuussa muistella. Täytyy tankata oikein kunnolla, valoa, lämpöä ja iloa. Suomessa kun ei kannata jäädä kesää odottelemaan, vaan nauttia aivan jokaisesta kauniista päivästä, sillä koskaan ei tiedä milloin ne kylmät ja sateiset päivät taas saapuvat. 


Maanantaina menimme erään rakkaan ystäväni kanssa pelaamaan golfia työn jälkeen. 
Olemme molemmat suorittaneet green cardin joskus 90-luvun alussa ja pelanneet tyyliin kerran vuodessa, jos edes sitäkään. Nyt päätimme jälleen elvyttää tätä taitoamme. 
Tai oikeastaan ajattelimme, että tämä olisi meille hyvä tekosyy tavata viikoittain ja saisimme samalla raitista ilmaa toimistotyön päätteeksi. Istahdin hetken myös klubin terassilla syömässä ennen pelihetkeämme. Pientä alkukankeutta oli havaittavissa mm. siinä, että unohdin pallot ja tiit kotiin. 
Oli ihana jutella ystäväni kanssa, mm. siitä miten olemme kiitollisia, että meillä on ystävä, joka on tuntenut sinut jo reilut 30 vuotta. 


Tiistaina tuli testattua uudet Henri Lloyd kesähousut töissä. Hyvinhän ne toimivat  tummansinisen jakun ja valkoisen t-paidan kanssa. Lisäksi ne  tuntuivat todella mukavilta jalassa. 

Keskiviikkona pyysin toisen ystäväni mukaani lähikuppilaamme eli ravintola Pavenille. 
Saaristokauppa on lähin kahvilamme, mutta Paven on lähinnä kotia oleva anniskeluravintola.  
Pentalan saaressa sijaitseva ravintola on keskiviikkoisin lähes täynnä, sillä pursiseuramme järjestää keskiviikkoisin purjehduskilpailut - kuten on järjestänyt pian satavuotta. 
 

Ilta oli kaikinpuolin täydellinen; sää, miljöö, ruoka ja etenkin seura olivat kaikki 10+. 
 
Kalapöydän ja skagenleivän jälkeen oli minun pakko ottaa jälkkäriksi Berliininmunkki, sillä kuulin, että nuoret (mukaan lukien omat lapsemme) olivat edellisenä keskiviikkona kirjoittaneet adressin ravintolalle vaatien Berliinin munkkeja, kun tällaisia perinteisiä munkkeja ei ollut löytynyt valikoimasta. 

Torstaina oli jälleen vuorossa tennisvalmennustuntini. Loistava valmentajamme Ari ja huippu pelikaverit pelastavat jokaisen torstai illan. Saimme aloittaa ulkopelikauden ja kyllä naurua riitti, kun yritimme jälleen löytää oikean liukumistekniikan. Sisäkentällä kun tätä taitoa ei ole kaivattu.  


Perjantaina nautimme mieheni kanssa lasilliset kuohuvaa kotiterassilla sireenien ja omenapuiden katveessa. Skoolasimme sille, että olimme saaneet valmiiksi terassin kaiteet. 
Huuhtelin suihkulla pahimmat keltaiset männyn siitepölyt pois, joten kuvassa oleva vesi ei ole sadevettä, vaikka se siltä näyttää. 

Kotiterassilla saa olla halutessaan täysin rauhassa ja kuunnella kuinka käki kukkuu ;-) 
Yleensä täällä saa seurakseen ainakin kissapojan.  

Töistä tultuani heitin kengät pois jalasta. Tällä terassilla voi kulkea avojaloin. 
 



Jatketaan joku toinen päivä sitten näistä viikonlopun terasseista. 
Siihen saakka hyvää viikonloppua ja aurinkoisia terassikelejä!  


 
 


 

tiistai 24. toukokuuta 2016

Tapahtui viikolla

Nyt on pakko tulla tänne postaamaan, alan nimittäin vähitellen pääsemään käsiksi tähän "normaalien ihmisten työrytmiin". Muutamien ensimmäisten (uudessa työtehtävässäni) viikkojen jälkeen luulin, että elämä rajoittuu ainoastaan viikonloppuihin. Kauniiden säiden ja unikoulun jälkeen uskon, että elämää voi olla myös viikolla -ainakin hetkittäin.

Maanantaina liikenne oli täysin sekaisin. Työmatkani kesti normaalin 40 min. sijaan tasan kaksi tuntia. Huh huh sanon minä. Ja kenen ihmisen idea voi olla alkaa remontoimaan yhtäaikaa sekä Kehä ykköstä että Kehä kolmosta ja ajoittaa pahimmat tiesulut ruuhka-aikaan? Ajeltuani ruuhkissa tunnin myös kotiin, olin lenkin tarpeessa. 


Tuntui hyvältä päästä ruuhkista tänne maalle. 
 

Tiistaina ajoin suoraan töistä Hesan keskustaan mahtavalle kampaajalleni Janille. 

Työn jälkeen istun nykyään aina kahville terassille. Äitini ihmettelee miten tarkenen istua niin paljon ulkona. Tässä hänelle kuva miten pukeudutaan silloin jos on jo / vielä viileää. Nahkatakin päälle puetaan lämmin mohairhuivi.
Jalkaan laitetaan Uggit ja jalkojen päälle shaali, jos on kylmä. Hän tietysti yrittää leikkiä kesää jossakin viehättävässä ohuessa silkkipaidassa. Eihän sellaisissa vermeissä Suomessa ulkona tarkene.  

 
Keskiviikkona ajelin suoraan töistä Haukilahden paviljonkiin tapaamaan ystävääni. 
Voi miten ihana hetki meillä olikaan ja ilta tuntui jotenkin todella pitkältä, kun ehti vaihtaa tämän sielunsiskon kanssa kuulumiset terassilla.  

Torstaina ajoin suoraan hammaslääkärille töistä. Onni on hyvä hammaslääkäri. 
Minulla on onneksi joustavat työajat, joten pyrin lähtemään perjantaisin hieman aiemmin töistä. Ajelin suoraan ruokakauppaan ja sieltä terassille lukemaan uutta Elle Mat&Vin -lehteäni, joka on aina täynnä maukkaita uusia ruoka-ohjeita. 
Illan päätteeksi katselimme jakson Isänmaan puolesta. Se on huippusarja! 

Tässä kuva perjantain työasustani. Viikonloppua kohden merihenkistä ;-)  
 
Lauantai ja sunnuntai kuluivat leppoisissa merkeissä. Aurinko helli ja sisällä ei juuri malttanut käydä. 



Pesin terassia ja puutarhakalusteita, poistettiin vanhat markiisit ikkunoista, leikattiin nurmikkoa (mies leikkasi), leivoin kauden ensimmäisen raparperipiiraan oman pihan raparpereista, grillattiin ja saunottiin. Poikani kävi optimistijolla karsintakisoissa ja lopputuloksena karsiutui Suomen PM-joukkueeseen. Vanhin tytär oli töissä messuilla esitellen purjehdusta lajina ja nuorin tytär asui jälleen tallilla.


Ihastelin kukkivia omenapuita pihassa. Yksi niistä kukkii juuri keittiön ikkunan takana. Pakkohan niistä oli ottaa oksia myös maljakkoon, jopa kylppäriin. 


Niin ja sanomattakin taitaa olla jo selvää, että viikon kruunasi sunnuntai illan ratsastustuntini. Aurinkoisella kentällä, hyvässä seurassa, valkoisella orilla, t-paidassa. Do I need to say more. 

Että sellainen viikko. 
Hyvää alkanutta viikkoa! 



 


sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Muurahaismyrkyt ovat nykyään kalliita

Viime viikonloppu oli todella onnistunut, mutta niin ohjelmaa täynnä, että kun seuraavaan työviikkooni lisättiin vielä pari erityisen haasteellista työpäivää, oli torstain migreenikohtaus taattu. Niinpä päätin rauhoittaa tämän viikonlopun erityisen hidastempoiseksi ja aikatauluttomaksi. Ajatukseni kiireettömästä viikonlopusta oli sinetöity, kun näin viikonlopun säätiedotukset. 


Mieheni lähti seuraamaan vanhimman tyttären Laser -purjehduskisoja, mutta ajatus kumiveneessä istumisessa vesisateessa ei houkutellut minua riittävästi. Nauttiessani aamukahviani tein pitkän listan asioista, joita haluaisin tehdä viikonlopun aikana. Valitettavasti lista oli liian pitkä ajatellen, että tarkoitus oli ottaa rauhallisesti. 

Aloitin siis haravointiprojektini jatkamisesta. Olisihan kiva saada lehtikasat pois pihasta ennen kuin ne olisivat märkiä lehtikasoja. Ehdin juuri sopivasti saada kasat siivottua ja kupin kahvia ulkona juotua ennen sateen alkua.



Ehdin ihastella myös tuomenkukkia ja niiden huumaavaa tuoksua. Puutarhahommien jälkeen lähdin ruoka- ja rautakauppaan. Rautakauppaan ostaakseni muurahaismyrkkyä. 
Ajelin Merituuleen, sillä siellä sijaitsevat kätevästi sekä rautakauppa että ruokakauppa. 

Olen nykyään huono ostamaan vaatteita. Usein tulen kaupasta tyhjinkäsin, sillä en löydä mitään, mikä miellyttäisi. Useimmiten, jos löydän jotakin muistan, että minulla on kotona jo vastaava tuote. Tänään kaikki oli toisin. Näin Intersportissa, jonka ohi siis kuljin viattomasti matkallani rautakaupasta ruokakauppaan ihania Henri Lloyd uutuuksia.  
Oli vähän muurahaismyrkyt tyyriitä ;-)   


Kotiin päästyäni valmistin uuden ruokaohjeen mukaan trendikkään pizzan haastajan Flatbreadin. Täytteeksi laitoin jauhelihaa, munakoisoa ja turkkilaista jogurttia tuoreilla yrteillä. Flatbreadit paistoin grillissä. Aika kiva uutuus. 


Raparperit pihassa näyttävät siltä, että saatamme saada ensi viikolla raparperipaistosta. 
  

Ilta menikin blogien parissa ja saunoessa.

Tämä päivä kului talvivaateiden poislaittamisessa, silittämisessä, siivoamisessa ja sanomattakin kai on selvää, että päivän kruunasi ratsastustuntini. Ihana tunti aurinkoisella kentällä ja kivat juttutuokiot tunnin jälkeen varustehuoneessa huippuryhmämme kanssa. Viikonloppu päättyi samassa paikassa, missä se perjantaina alkoikin. Perjantaina seurasin tallilla tyttäreni tuntia. Heinäkuun viikon intensiiviratsastuskurssikin vahvistui. Jihaa! 

Mieheni on ahkeroinut veneemme parissa ja tänään sekin on laskettu vesille. 
 
Leppoisaa ja stressitöntä alkavaa viikkoa teille! 



lauantai 14. toukokuuta 2016

Paras sydän

Äitienpäivänä koin jälleen syvää kiitollisuutta lapsistani. On ihanaa olla näiden tyyppien äiti. 

Jokainen heistä on oma upea persoonansa. Jokainen maailman tärkein. 



Olen yrittänyt kasvattaa heitä antamalla rakkautta, asettamalla rajoja, kuuntelemalla herkällä korvalla, ymmärtämällä, asettamalla heidät kaiken edelle. Olen pyrkinyt rakentamaan turvallisen kodin, paikan johon sinut aina otetaan avosylin vastaan. Paikan, jonne myös kaverit toivotetaan ilolla vieraaksi. Yritän päättää päivän aina iltahaleihin ja hyvänyön toivotuksiin. Yritän aloittaa aamut hymyilemällä ja toivottelemalla hyvää päivää. Yritän kasvattaa lapsille vakaan ja terveen itsetunnon, jota ei helposti ulkoiset asiat järkytä. Yritän kasvattaa heille uskoa hyvään, halua auttaa muita ja arvostaa ihmisiä ulkoisista seikoista huolimatta. Kasvattaa heitä siten, että he uskovat kaiken olevan mahdollista, jos on valmis tekemään unelmansa eteen työtä. En ole koskaan suositellut kyynärpäiden käyttöä, vilppiä tai röhkeyttä matkalla eteenpäin. Olen opettanut, että tärkeimmät asiat eivät ole rahalla mitattavissa.  

Eikä se äitiys aina helppoa ole ollut. Tässä eräänäkin arkiaamuna yrittäessäni toivotella huomenta vanhimmalle, joka ei vastannut toivotukseeni edes murahduksella, huomautin, että on kohteliasta toivottaa huomenta toiselle, sain kuulla, että olen ärsyttävä, kun haluan puhua aamulla. Samaisena aamuna sain kuulla myös pojaltani, että on piinallista, kun sukat tarttuvat keittiön lattian mehutahroihin (jotka hän tai joku näistä oli edellisenä iltana siihen tiputtanut). Muistutin häntä, että hän saa mielellään myös osallistua lattioiden pesuun, vähintäänkin siivota omia jälkiään. Ja pisteenä I:n päälle samana aamuna olin tietysti ollut se maailman surkein kodinhengetär, koska nuorimman lempparipaita oli yhä pesemättä (vaikka hän oli illalla sen pyykkikoppaan tai huoneensa lattialle viskannut). 



Olen kiitollinen, että olen saanut tehdä tätä vaativaa työtä rinnallani mies, jolla on pitkälti samankaltaiset arvot.    


 

Äitienpäivä on äidille kai jonkinlainen kevättodistuksen paikka. Vanhin tyttäreni valmisti lauantaina illalla sydämenmuotoisen pizzan, tämä kuulemma toimi kortin sijaan. 

Nuorin tyttäreni oli tehnyt ihanan kortin, jossa kannessa luki: "One small positive thought in the morning can change your whole day". Sisältä se näytti tältä, kuten kuvassa näkyy. 
Poikani antoi sydänkortin omatekemällä runolla. 

Aamiaisen jälkeen minut vietiin yllätykseksi lounaalle Ratsastuskeskus Ainoon, jossa oli GP esteratsastuskilpailut. Ei hullumpi lounaspaikka huvilateltassa seurailla estekisoja, samalla  valkoisilla pöytäliinoilla katetuille pöydille tarjoiltiin lounasta.  

Iltapäivällä ehdin hetken huokaista kotona terassilla auringonpaisteessa ennen ratsastustuntiani. Kaiken kaikkiaan näin hevoshullun silmin katseltuna aika täydellinen päivä, etenkin kun sain ratsastaa t-paidassa ja päivällinen oli valmiina saapuessani tunniltani kotiin.  

Omalle äidilleni toimitin ruusuja. Täytyy sanoa, että kyllä hänkin on ruusunsa ansainnut. 

Hyvää iltaa ja hatunnosto kaikille äideille!   
 


sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Tapahtui viikolla

Tässä tulee muistiinpanot vapusta tämän viikon lauantaihin. Nyt on ollut niin upeita kelejä, että sisällä en ole malttanut viettää aikaa lainkaan, joten eipä tule paljon tämän koneen ääressä istuttua. Nytkin pitäisi mennä jo nukkumaan, koska aamulla on aikainen herätys, mutta pieni päivitys pitää ehtiä tuuttaamaan tänne. 


Vappuaattona anoppini oli meillä lounaalla ja illaksi menimme ystävien luokse vappua viettämään.  
 
Työviikot menevät todella nopeasti. Illat sujuvat lähinnä seuraavaan päivään valmistautuessa, ruokaa laittaessa ja syödessä sekä harrastuskuskina toimiessa. 


Grillikausi on onneksi alkanut, joten ruuanlaitto ja ruokailu sujuvat ulkona. 


Tällä viikolla pääsin ensimmäisen kerran nauttimaan myös viikolle osuvasta pyhäpäivästä, -sitä toimistotyöläisen onnea. 

 
  Poikani osallistui optimistijollallaan viikonloppuna purjehduskisoihin (karsinnat) Porvoossa. Haimme hänet lauantaina kisan jälkeen kotiin. Menomatkalla ehdimme mieheni kanssa poikkeamaan Porvoon vanhassa kaupungissa lounaalla. Porvoo on aina yhtä sympaattinen ja tällä upealla säällä se näytti tietysti parastaan. 



Näin vanhan puutalon asukkaana on aina mielenkiintoista katsella vanhoja taloja. Niistä saa monesti hyviä ideoita omaankin kotiin. Enkä puhu nyt tässä näistä metallisista paloportaista. Omaan kotiin soveltuvan idean saimme tuolla Fryysarinrannassa. 

Söimme tällä kertaa ravintola Fryysarinrannassa. Maukkaan vuohenjuustosalaatin jälkeen otin mieheni kanssa puoliksi mutakakkua (jonka minä söin lähes yksin). Se nimittäin oli ehkä paras mutakakku mitä olen koskaan syönyt. Lämmin suositus tälle ravintolalle. 


Tänään on vietetty äitienpäivää aivan täydellisissä merkeissä, mutta siitä sitten toisen kerran, sillä nyt on pakko mennä tuonne peiton alle. 

Aurinkoa uuteen viikkoonne!  
 
 

torstai 5. toukokuuta 2016

I radioskuggan / muodikkaasti offline vai yksinkertaisesti vain hermoromahduksen partaalla

En ole unohtanut blogiani vaan juuri kuin vappuna mietin, että voisin ryhtyä muodikkaasti klo 22.00 jälkeen iltaisin offline -tilaan sinisten ruutujen suhteen päätti sekä puhelimeni, että tietokoneeni sanoa sopimuksemme irti. Ensin puhelin ei hyväksynyt pääsykoodiani, jota olen päivittäin syöttänyt siihen useita kertoja päivässä noin kahden vuoden ajan. Lopputulos: odoteltuani maanantaina työpäivän jälkeen puhelinta Jumbon omenalaitteiden huollosta kauniina aurinkoisena iltana noin kaksi tuntia, sain puhelimeni nollattuna käteeni. 

Kukkia työpöydälle ja kahvia työmatkalle. Normi maanantai.

Kotiin päästyäni liitin puhelimen sitten tietokoneeseeni, jotta saisin tietoni siirrettyä tähän tyhjään puhelimeen itunesin kautta. Se(kään) ei toiminut suunnitellun helposti, vaan tietokone herjasi, että käynnistyslevy on täynnä ja itunesin uusinta versiota ei pystytä siksi päivittämään. Vanha versio ei luonnollisesti pelittänyt lainkaan. 
Siinä vaiheessa päivää sain tarpeekseni ja vippasin molemmat laitteet pöydälle ja lähdin lenkille. Sieltä palattuani vitsaili mieheni, että oli ollut vähällä lähettää kirjekyyhkyn minua hakemaan syömään. 

Seuraavana päivänä selvittelin illan miten saan tyhjennettyä tätä ko. käynnistyslevyä. Ongelmaan ei löytynyt kunnollista ratkaisua vielä (vaatinee käynnin asiantuntijan luona). 
Tiedän, että valokuvat vievät paljon tilaa koneella. olen siirtänyt ne kerran muistitikulle ja muistaakseni kerran johonkin pilvipalvelimelle. Nyt en löydä siirrettyjä kuvia ja tikkuja mistään. Ei siis ole toimiva ratkaisu. 
Onnistuin kuin onnistuinkin vihdoin tänään saamaan puhelimeni toimimaan. Neljän päivän radioskuggan on päättynyt ;-)


Niin, että halusitko tietää mikä asia saa minut hermoromahduksen partaalle? No, se on toimimaton elektroniikka. Niiden kuuluisi helpottaa elämäämme, eikä tehdä siitä hermojaraastavaa painajaista. Eikä tarvitse kommentoida, että on sitä maailmassa suurempiakin ongelmia. Kyllä tiedetään. 

Huomenna toivottavasti rauhaisa päivä -laitteiden kanssa tai ilman. 

Hyvää helatorstaita!