Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Muita muistoja kesälomasta

Kesälomani aikana ehdin tehdä paljon muitakin kivoja asioita, kun viikon purjehdusloman. 
Tässä niistä muutamia: 

Teimme mieheni kanssa päiväpurjehduksen Isosaareen. Tämä saari oli kiva uusi tuttavuus. Lounasta söimme saaren Upseerikerholla. Saarella olisi ollut myös golfkenttä. 
Muuten onnistuneen päiväretken tappioksi koitui mereen pudonneet aurinkolasini, jotka sukelsivat pohjaan aivan saman tien.  


Vietin yhden lomapäiväni tanskalaiseen tapaan kotilaiturissa veneellämme. Mukaani ostin uuden Lantliv -lehden ja nipun porkkanoita, lohileipiä ja tietysti tuoreen croissantin ja viikunahilloa cappuccinon seuraksi. Oikeastaan todella rentouttavaa vain viettää aikaa veneellä eli meidän "kesämökillä". Tanskalaiset viettävät kuulemma tällä tavalla aikaa veneillään useinkin ja kutsuvat jopa ystäviä veneelle kotisatamaan. Miksipä ei?



Kesälomalla on kiva laittaa ruokaa, kun kerrankin on aikaa kokeilla uusia reseptejä. 


 
Nautin myös siitä, että sai istua kotiterassilla ja lukea kirjoja tai siitä, että kerrankin on aikaa järjestää ne pöydille kerääntyneet paperipinot tai käydä läpi ne vaatekaapin käyttämättömät vaatteet. 

Urheilin lomallani päivittäin, sillä liikunta tuottaa niin paljon hyvää mieltä. 
Ratsastin, lenkkeilin, pelasin tennistä ja fillaroin
Kävin yhtenä päivänä melomassa Moisön ympäri tyttäreni kanssa. 



Päiväretki Hankoon oli hauska päivä. Seurasimme Sea Horse GP-tason estekilpailuja, söimme sushia ja tapasin ystävääni. 




Kävin yhden ystäväni kanssa Pavenilla syömässä ja juomassa lasilliset. Toisen ystäväni kanssa vietimme aamupäivän kahvitellen Larun Paseossa ja kävimme Kauniaisten Hali-liikkeessä. 

 
Osallistuimme pursiseuramme rapujuhliin ja tanssimme aamuun asti. Nukuimme yötä veneellämme. 



Tein päiväretken Lahteen maailman parhaan optikkomme Optiminäön Eevan luokse hankkimaan uudet silmälasit ja aurinkolasit. 


 Näin se kolme viikon loma meni. Koen aina loman jälkeen loma-ahdistusta ja ensimmäiset työviikot ovat kovin tahmeita (olipa työ kuinka kivaa tahansa). 

Luin hiljattain artikkelin siitä, miten ihmiselle tekisi hyvää sellainen lyhyempien lomien pitäminen useammin, sillä silloin työhön palaaminen ei olisi niin ahdistavaa, kun pian olisi taas uusi miniloman tulossa. Silloin ihmiselle ei kuulemma myöskään kertyisi niin suurta väsymystä ja lomantarvetta, kun lomaa olisi vähän väliä. En tiedä toimisiko? 

Tässä vielä yksi kuva viimeiseltä kesälomapäivältäni. (Se paniikki, kun kaikkea kivaa haluaisi vielä ehtiä tehdä). Fillaroimme mieheni kanssa hakemaan kumivenettä Espoon Pursiseuralta, joten paluumatka taittui veneellä. Tykkään kovasti ajella kumiveneillä, joten sain ajaa kotimatkan :-) 

 
 Iloista arkea kaikille teille, jotka olette kesälomanne jo pitäneet! Eiköhän se tästä. 
Täytyy alkaa suunnittelemaan, jotakin mitä odottaa. No, tänään olen jännittänyt kämmenet hiessä poikani SM-purjehdustuloksia Espoon Pursiseuralta ja illalla on taas ratsastustuntini, kämmenet hiessä heppalistaa odotellen.  

  

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Skönärikissa

Olemme purjehtineet labradorinnoutaja koiramme kanssa vuosia. Hauskoja tarinoita kertyi niistä koirareissuista. Tänä vuonna purjehduslomamme sattui samalle viikolle, kun vakkarikissanhoitajamme oli lomamatkalla Tanskassa. Päätimme siis kokeilla, miten kissa sopeutuisi vene elämään. Kauhukuvissamme kissa tietysti onnistui temppuilemaan itsensä vedenvaraan tai mahdollisesti kiipeämään salamannopeasti mastonhuippuun, josta se ei suostuisi tulemaan alas. Pelkona oli myös se, että se tulisi merisairaaksi, sillä olihan se kerran oksentanut autossa ollessaan. 

Otimme kissapojan yhtenä iltana valjaissa kanssamme veneelle tutustumaan. Se näytti enemmän kiinnostuneelta kuin pelokkaalta.
Se istui tarkaavaisena kannella ja tutustui myös veneen sisätiloihin ja sen hätäpoistumisteihin. Alkoi lopulta nukkumaan tyttäreni sylissä.


Uskalsimme tämän kokeilun pohjalta ottaa sen mukaamme purjehdusmatkallemme. 

Kissapoika ei ole tottunut ulkoilemaan valjaissa, joten siihen se ei viikon aikana oppinut, eikä sillä tuntunut olevan kiinnostustakaan poistua veneestä. Meillä oli sille hiekkalaatikko ja sen normaalit ruuat mukana ja päivisin se vietti aikaa joko
 nukkuen sisällä peittokasoissa tai seurustellen meidän kanssa kannella. 


 
Päivisin sillä oli aina valjaat päällä ja jollain meistä sen hihna kädessä. 
Iltaisin pidimme veneen luukut kiinni ja silloin kissapoika sai liikkua veneessä ilman valjaita. 
 Kerran se kannella ollessaan pelästyi meidän ohi ajavaa isoa ja kovaäänistä moottorivenettä eikä tullut seuraavana päivänä lainkaan kannelle.  Moottoriveneet eivät selvästi ole sen juttu.



Iltaisin se vietti aina yksin meditointihetken tuijotellen horisonttiin, mitälie mietiskellen.


Kissapoika oli tyytyväinen, kun palasimme kotiin ja jatkoi hiirestämistään innokkaasti. 
Uskon kuitenkin, että sen mielestä oli kivempi olla mukanamme, kuin kotona ilman meitä. 

Joten sellainen skönärikissa siitä tuli! Hyvä niin.

 
 



  



sunnuntai 6. elokuuta 2017

Se uusi tuttavuus

Eräs haaveeni kesälomapurjehdukselle oli päästä johonkin meille uuteen saareen. Päätimme siis hienoissa tuulissa purjehtia Helsingholmenista Örön saarelle. 





Rannassa oli kiva kahvila / ravintola. Kokko grillasi meille ulkogrillissä hyvät ruuat. Rannan tuntumassa oli uusi siisti sauna / suihkurakennus ja hyvä uimalaituri. 



Merivoimat käyneenä mieheni luonnollisesti halusi osallistua (koko perheen voimin) tuohon opastettuun tykkikierrokseen. 

 
Varmaan hienot tykit, mutta sanotaanko nyt vain lyhyesti niin, että ei sovellu henkilöille, jotka eivät nauti ahtaissa maanalaisissa sokkeloisissa tunneleissa liikkumisesta. 
Ehdin kuvata kierroksen aikana aika paljon ulkona raikkaassa ilmassa. 


Illalla söimme rannan ravintolassa. Minä nappasin kuvan, tyttären ruokaa odotellessa. 

 
Seuraavana päivänä vuokrasimme vanhimman tyttären kanssa fillarit ja huristelimme saarella ristiin rastiin. 



 
 Örö oli kiva uusi tuttavuus, jonne menen mielelläni uudelleenkin. Oli aika jatkaa matkaa. 

Hyvää alkavaa viikko! 

torstai 3. elokuuta 2017

Hetkiä kuin satukirjasta

Högsårasta suuntasimme hyvissä tuulissa Helsingholmeniin. Köydet eivät olleet kunnolla rannassa kiinni, kun minun piti olla jo varailemassa tyttärelleni ratsastusta. 
Onneksi saarella asui vielä tuo valkoinen hevonen Skäriman, jolla itsekin olen kymmenen vuotta sitten ratsastanut. Tuolla kaverilla on ikää jo parikymmentä vuotta. Luonnetta löytyy vieläkin, joten ei se mikään tossukka ole, vaikka kiltti onkin. 




Siinä vaiheessa, kun tyttäreni mennä laukkasi tämän niityn poikki tuonne horisonttiin kommentoi mieheni, että hänkin haluaisi osata mennä tuolla tavalla. 

  
Tyttäreni oli pyytänyt, että haluaisi ratsastaa ilman satulaa. Ajatuksena taisi taustalla olla  hevosen uittaminen. Lenkkitossuja kuivateltiin sitten tämän jälkeen muutama päivä.

Saimme kuulla Skärimanista paljon tarinoita. Se on tullut saarelle Virosta, jossa se asui saaressa suuressa hevoslaumassa. Siellä muut hevoset jättivät sen aina yksin. Epäiltiin, että sitä syrjittiin sen valkoisen värin ja sinisten silmien vuoksi. Laumaeläimenä sitä ei koskaan hyväksytty kuitenkaan laumaan. Se muutti yksin Helsingholmeniin. 

Öisin se saa vapaasti liikkua saarella minne se haluaa. Sen hoitajaa etsiskelee sitä sitten ympäri saarta aamuisin. Usein se menee tietylle rannalle. 

Se juo ainoastaan merivettä, se ei suostu juomaan makeaa vettä. Ihmettelin, että eikö sille tule sinilevästä mitään oireita -ilmeisesti sitten ei.  

Toisinaan se innostuu ratsastaja selässä jyräämään aivan puiden vierestä, siinä on ratsastajalla tietämistä. Tallilta pois päin se liikkuu aika hitaasti, mutta tallin suuntaan se on aika nopea. 

Muutama vuosi sitten se oli talvella lähtenyt jäälle ja pudonnut heikkoihin jäihin. Se saatiin onneksi pelastettua traktorilla vetämällä. 


Tämä ihana valkoinen hevonen on kuin satukirjasta, vain sarvi puuttuu. Toivottavasti tämä satuhevonen saa elää vielä pitkään!

P.S. Tämä oli luonnollisesti tyttäreni paras "purjehduspäivä". 

Tietääkö kukaan, onko saaristossa missään muualla mahdollisuutta ratsastaa?