Happy faces

Toisinaan tekee ihan hyvää sulkea fb ja siirtyä todellisten ihmisten ilmoille ;-)  Lähdin tänään pursiseuramme saareen Pavenille. Kyseessä oli kauden viimeinen Onsdagssegling eli viikottainen seuramme avoin purjehduskilpailu. Kilpailuun voi osallistua kaikilla venetyypeillä aina optimistijollasta isoihin köliveneisiin. Olin kuullut perheenjäseniltämme (niiltä minua enemmän purjehtivilta), että perheemme eräs jäsen saattaisi pokata sieltä pokaalin. Pakkohan sinne oli pollean äidin päästä paikalle. 

Seurakseni sain nuorimman tyttäreni. Muut perheestämme olivatkin vesillä, paitsi kissapoika, joka jäi suosiolla kotinurkille hiirestyshommiin. 

Nämä ovat niitä kauden viimeisiä kertoja ellei ollut jopa viimeinen, kun tulee mentyä tähän lähikuppilaamme syömään. Vanhan talon lasikuistilta on kiva seurata purjehduskisaa ruokaillessaan. 

Jännitys tiivistyi palkintojen jakotilaisuuteen. 

Poikani saadessa tämän päivän kisassa toisen palkinnon ja koko kauden kaikki keskiviikkokisat laskettuna yhteen voitti oman ikäisten sarjansa, kertoi hänen iloinen ilmeensä tunnelmista aika hyvin. Olin hyvin onnellinen hänen puolestaan! Äitinä olemisen suuria haasteita mielestäni on elää lasten rinnalla heidän pettymyksiään ja epäonnistumisiaan. Kyllä teidän, että ne kasvattavat ja kuuluvat elämään ja toisinaan joudun niitä itsekin heille tuottamaan. Se on minulle kuitenkin äärimmäisen sydäntäraastavaa nähdä omien lasteni silmistä se tuska ja harmistuminen. Näinä onnen hetkinä on paljon helpompi myötäelää heidän tunteitaan. 

Kiitos voitosta kuuluu myös peräänantamattoman sinnikkäälle valmentajalle, joka jaksaa näitä itsepäisiä lapsiamme ohjata ja kannustaa! Tiedän se on kiittämätöntä hommaa. 

Tack Erica! 

Oli kiva nähdä Pavenilla paljon iloisia kasvoja, purjehtivien lasten vanhempia ja yksi ihana koiratuttukin tuli jututettua. 

Pikkusiskollakin oli omat tunteensa tästä "mahtavasta" veljen voitosta. 

Ilta päättyi normaaliin tapaan huudahduksiin: "Hipp hipp Hurra! Hurra! Hurra! Hurra! " 

Illan hämärtyessä ja täydenkuun noustessa siirryimme Pentalan saaresta omalle kotisaarellemme. 

Rauhaisaa iltaa näistä tunnelmista täältä teekupposen ääreltä! 

  

Myötätuulessa

Voi ihanuus, kyllä meitä nyt hemmotellaan näillä upeilla kesäsäillä! Mieheni alkoi eilen  ehdottelemaan koko perheen purjehduskilpailuun osallistumista eli seuramme Pentala Runt kilpailua. Sää näytti niin upealta, että päätin luopua talon laittelusta ja tarttua tarjoukseen. Lapsia emme vesille tänään saaneet, sillä he viettävät siellä koko viikon purjehdusleirillä ja SM-kisoissa.  Päättivät pitää vesivapaan päivän. 

Pentala Runt kilpailu on aina ollut mieleeni, sillä se on takaa-ajokilpailu. Normaalista LYS-kilpailusta poiketen lähtö tapahtuu porrastetusti (ottaen huomioon veneen LYS-luku). Näin ollen maaliintulo on erityisen jännittävä, sillä se, joka ylittää ensimmäisenä maalilinjan on voittaja. Erilaisten veneiden ominaisuudet on huomioitu etukäteen lähetysjärjestyksessä ja lähetysajoissa. 

Aurinkoa ja lämpöä riitti ja tuultakin juuri sopivasti, että saimme matkavauhdin pysymään reilussa kuudessa solmussa. 

Kaikkien niiden vuosien jälkeen, kun on perhepurjehtinut kolmen pienen lapsen kanssa, on oikeastaan aika luksusta päästä kaksin päiväpurjehdukselle. 

On jännä seurata edessä purjehtivia ja sitä, että saisiko heidät kiinni. Toisaalta pitää kurkkia taakse, että eiväthän he lähesty meitä. 

Kisan jälkeen ravintola Pavenin lohikeitto maistui taivaalliselta.  

Eikä me nyt aivan turhaan sinne kisaan menneet. Kolmas sija ja mukit kotiinviemisiksi ;-) 

Saimme sitten polleina esitellä niitä lapsille kotona. 

Paven fyller 100 år.

Pursiseuramme ESF (Esbo segelförening) on perustettu vuonna 1906. Aiemmin Suomessa perustetut pursiseurat olivat lähinnä vanhojen herrojen perustamia seuroja. ESF poikkesi niistä, sillä seuran perusti joukko innokkaita purjehtivia nuoria opiskelijoita. Vuonna 1913 rakennettiin seuramme tukikohdaksi Pentalan saareen, paviljonki Paven.

   Olin ajatellut kirjoittaa "lähikuppilastani" tänään, mutta nyt minulla on yksi syy lisää kirjoittaa tästä hurmaavasta vanhasta paviljongista. Sain nimittäin tänään postissa kutsun Pavenin (100-årsjubileumsmiddag) juhliin. Olen hyvin otettu, että pääsen mukaan juhlistamaan tätä historiallista hetkeä.

 

 

Paven on seuramme sydän. Täällä on kiva tavata seuran jäseniä ja vaihtaa kuulumisia. Useita hyviä keskusteluja olen käynyt mm. yllä olevan kuvan portailla. Monet seuramme toiminnot siirretään kesällä tänne Pentalaan. Kevytveneet siirretään saaren laituriin kesäksi. ESF järjestää joka keskiviikko purjehduskisat (onsdagssegling), jotka ovat muuten avoimet myös seuran ulkopuolisille jäsenille. Lasten kaikki purjehdustreenit ja -leirit pidetään täällä kesäisin. Mikäs niitä on täällä pitäessä, kun laiturin vieressä on hiekkaranta, jos haluaa pitää tauon purjehduksesta. Rannalla voi pelata lentopalloakin. Ravintolassa on tili lähes jokaiselle jäsenelle ja ravintolan tarjoilijat muistavat mm. kenen lapset kuuluvat mihinkin "piikkiin". Sen lisäksi, että tämä on mielestäni hyvää palvelua, sekin lisää kotoisaa tunnelmaa!  

P.S. ESF on perustamisesta lähtien satsannut nuorisopurjehdukseen. Alla olevassa kuvassa näkyy uutta nuorisorakennusta (Harrys Paviljong, joka nousee Pavelle. 

 

 

 

 

 

 

 

Keskiviikon purjehduskisat. Minun huomioni näköjään kiinnittyi nyt etupäässä 606 veneisiin. Maanantaina alkaa 606 purjehduskurssini. Apua, nyt alkaa jännittämään! 

Onkohan siitä joku joskus selvinnyt hengissä ;-) 

Keskiviikkoisin on tarjolla aina saaristopöytä. Sinappisillin seurana oli saaristolaisleipää ja salaattia. Paven avaa ovensa 4.6. sen jälkeen on tarjolla myös a la carte lista. 

 

 

 

Purjehduskisoja on täällä järjestetty sadan vuoden ajan. Perinteeksi on muodostunut palkintojen jaon päättäminen "Ett fyrfaldig leve: Hipp, hipp,  Hurra! hurra! hurra! hurra!" -huudahdukseen! 

 

 

Talon verannalta on hyvä seurata purjehduskisoja. 

 

Terassit eivät kovan pohjoistuulen vuoksi houkutelleet tänään pidempään istuskeluun. 

Aurinko kuitenkin paistoi kauniisti. Pian on jo kesäkuu ja lapsilla kesäloma! 

Hipp, hipp, Hurra!  

    

Västäräkistä vähäsen

Näin eilen västäräkin, joten kesään on aikaa enää vähäsen. Hyvä niin, se sopii minulle oikein hyvin. Pursiseurallamme on ensimmäiset veneet laskettu vesille viikonloppuna. 

 

 

 

Oma veneemme uinuu vielä talviunta pressujen alla. Saa nähdä ehdimmekö aloitella keväthuoltoa huomenna. Veneen astiat olen jo kaivanut esiin autotallista pesua varten. 

 

Tyttäreni A:n optimistijolla on saapunut kotisatamaan talviturneelta. Se kiersi Espanjan Torreviejan, Palamoksen ja Italian Gardajärven sekä Ruotsin Stenungsundin kautta Suomeen. Ensimmäiset vesitreenit kotirannassa on sovittu torstaiksi. 

Uuteen purjeeseen on saatu hänen purjenumeronsa ja vanhaan purjeeseen on kiinnitetty pikkuveljen purjenumero. Veneet odottavat pihassamme huoltoa nekin.

Pursiseuramme ihana ihana vanha saaristoravintola Paven on lähetellyt kesän menuehdotuksia. Voi miten monet kerrat olenkaan istunut tämän hurmaavan ravintolan terassilla nauttien ilta-auringosta ja vanhan talon portailla seuraten purjehduskisoja peukut pystyssä. Miten hauskoja hetkiä olemme viettäneet talon kuistilla rapujuhlissa illan hämärtyessä tai sadetta pitäen kesäpäivinä. Ruoka on aina ollut loistavaa, puhumattakaan miljööstä. Erityisen hyvää on ollut savustettu kala, sillä savustusuuni on terassilla. Paven on tänä vuonna toiminut sata vuotta pursiseuramme (ESF) purjehduspaviljonkina. ESF on perustettu vuonna 1906. Suosittelen Pavenilla vierailua ehdottomasti, mikäli paikka ei ole ennestään tuttu!   

 

 

Katse merelle ja kesää kohti!

 

 

Kahvi ei varmaan missään maistu niin hyvälle kuin merellä. 

 

Hyvää vappua, kesän alkamisen juhlaa! 

Nyt on seitsemän viikkoa keskikesän juhlaan!