Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

lauantai 21. syyskuuta 2013

Kirppuja vai ei?

Pitkästä aikaa vanhimmalla tyttärelläni oli purjehduksesta vapaa viikonloppu. Tiedossa ei siis ollut kisoja eikä treenejä. Kysyin häneltä, että miten hän haluaisi päivän viettää. Hän halusi herätä aamulla aikaisin ja mennä kirpputorille myymään. (Olisi luullut, että hän olisi halunnut esim. nukkua pitkään.) Niinpä me perheen naisväki sitten pakkasimme auton täyteen vanhoja vaatteita, lasten leluja sekä kirjoja ja suuntasimme Hietalahden kirpputorille. Aamulla sumussa heräilevä kaupunki ja torin myyntikojujaan availevat myyjät luovat kyllä kieltämättä aika ihanan tunnelman. Tunnelma on jotenkin odottavan jännittävä. Harmikseni tästä minulla ei ole kuvia, sillä olin jättänyt kameran kotiin, koska kannettavaa oli aika paljon. 

Kirpputorilla myymisessä on aivan oma hohtonsa! Pidän siitä, että siellä tulee juteltua ihmislle, joita et muuten koskaan tapaisi. Kuulee monia hienoja tarinoita ihmisten elämästä. 
On myös ihana nähdä miten esim. lasten jo hylkäämä lelu löytää uuden lelusta innostuneen leikkijän. On ilo nähdä ne riemunkiljahdukset ja onnesta kiiltävät silmät, kun joku lapsi löytää uuden lelun. Yleensä annoimme lelunostajille kaupan päälle vielä jonkun toisen pienen lelun. Välillä annoimme lelun myös niille lapsille, jotka syystä tai toisesta eivät lelua ostaneet, vaikka sitä kovasti kädessä pitelivätkin. Eräskin pehmoeläin lehmä lähti reippaasti potkulaudan sarvessa ajelulle! Kuulimme myös hienoja tarinoita ihmisiltä, jotka ostivat lastenkirjoja. Monet muistelivat omaa lapsuuttaan. Kirpputorilla myyminen tuo monella tavalla hyvää mieltä. Ihmisten kohtaamisten lisäksi tulee hyvä mieli, kun saa omasta kodista tarpeetonta tavaraa kierrätykseen. Lisäksi minulla oli kiva päivä ulkona kahden huipputyttäreni kanssa, sillä aikaa kun perheen miesväki oli varattu purjehduskuvioissa. P.S. Kasvatusmielessä pidän kirpputorilla myymistä myös varsin antoisana.



Vanhin tyttäreni löysi itselleen kauniin kaulahuivin neljällä eurolla. 
Minä löysin yhden pienen savisen käyttöesineen kotiin viidellä eurolla.
Muuten taisimme ostaa vain kaakota, kahvia ja vähän syötävää.

Hyvää viikonloppua! 
 
    

2 kommenttia:

  1. En oikein osaa shoppailla kirppareilla, mutta käyn joka kesä kerran myymässä turhaksi käyneitä vaatteita ja muita tavaroita samalla ulkokirpparilla. Jo varhainen aamu (pöytien on oltava valmiina 5.30) on jo sinänsä elämys. Suurin juttu on kyllä nuo mainitsemasi kohtaamiset ihmisten kanssa. Siellä kertyy runsaasti sekä hyvää mieltä tuottavia juttutuokioita että suurta hämmenystä eli mielen avartamista aiheuttavia tilanteita. Niistä riittää aina pohdiskeltavaa lähikamujen kanssa. Toisekseen on kiva saada kaappeihin tilaa ja siinä sivussa hämmästyy joka kerta että sai vielä jonkun satasen rahaakin. Kaikesta huolimatta kirpparipäivä kerran vuodessa on riittävästi minulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samoilla linjoilla, usein siellä ei jaksaisi käydä, mutta kiva kokemus sinänsä!

      Poista