Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lenkillä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lenkillä. Näytä kaikki tekstit

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Tapahtui viikolla

Keräilen tähän viime viikon tapahtumat näin maanantai illan ratoksi. Olen hyvin tyytyväinen, että jokin keväinen urheilukärpänen on puraissut minua. Kaivoin alkuviikosta innoissani taas fillarin esiin ja maanantaina ihmettelin, että onko koko fillari muuttunut painavammaksi. Niin raskaalta se ensimmäinen lenkkini talven jälkeen tuntui. 


 Panostan vapaapäivinä urheilun lisäksi hyvään ruokaan. Niin teimme myös maanantaina, söimme yhdessä koko perhe alkuruuista mutakakkuihin.
Nautin suuresti, kun saan koko perheen pöydän ääreen nautiskelemaan kaikessa rauhassa. 


Vapaapäivien arjen ylellisyyttä on kiireettömät aamut. Se päämäärätön kuljeskelu kahvikuppi kädessä. Se vapaus istua katsomaan sisustusohjelmaa netistä sänkyyn, jos siltä tuntuu tai vain tuijotella ulos. Tässä kuvassa mun arkiaamujen aamukahviseura.  



Tiistaina oli hitaus ja rauhallisuus poissa. Puhelin soi päivystykseni kunniaksi klo 4.25 aamulla ja tunnin kuluttua olin lentokentällä tukka ponnarilla jo menossa Tukholmaan. 

Iltapäivän fillarilenkki sujui myös nopeampaa tahtia ja vaivattomammin kuin maanantain lenkki. 

Keskiviikkona päätimme mieheni kanssa hyödyntää lasten treeniajan kävelemällä 1,5h lenkin. Oli vaihteeksi kiva kävellä jossakin muualla, kuin kodin lähellä. Virkistää kummasti, kun menee uusiin paikkoihin, vaikka ihan kotikaupungissa. 


Edellisellä viikolla Kööpenhaminasta tuomani ranskalaiset tulppaanit ilahduttivat minua koko viikon. Tuollaiset pitkävartiset nuokkuvat tulppaanit ovat aika kivoja välillä.


Torstain tennistunnilla saimme valmentajamme viime hetken vinkkejä ja treeniä kisoihin. 

Perjantaina ja lauantaina katsoimme lasten kanssa Voice of Finland. Lauantaina olin tenniskisoissa, kuten täällä aiemmin kerroin. Yksi jännittävä kynnys on taas ylitetty, nyt voin mennä toistekin kisoihin. Siellä oli hauskaa! Eräs pelikaverini päätti ihanasti yllättäin palkita minut kuohuviinipullolla, koska olin suostunut lähtemään hänen kanssaan kisoihin. Ihana yllätys, jonka hän autonperästään kaivoi kisojen jälkeen.


Kisojen jälkeen korkkasin kuoharipulloni, puin untuvatakin päälle ja laitoin Weberin tulille. Hieman lunta maassa, mutta meillä on nyt grillikausi alkanut!   

Eilen saavuin tänne Amsterdamiin ja jatkoin urheilulinjalla. Kirmasin työpäivän jälkeen lenkille ja sieltä salille. Hotellilla on suuri kuntosali, jossa on ikkunoita kolmeen suuntaan. Sali on sunnuntaisin ainoastaan hotellivieraiden käytössä. Oli aika luxusta saada treenata isolla aurinkoisella salilla kaksin yhden työkaverin kanssa. Ei ollut jonoa laitteisiin ja musiikki oli omaan makuun.



Täällä Amsterdamissa on keväistä +10 astetta ja kukat kukkivat. 



Sporttista viikkoa kaikille! 


  



sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Tapahtui viikolla

 Alkuviikko meni päivystäessä. Onneksi sain olla kotona. Ehdin lenkkeillä ja selvitellä onnellisuusprojektini viimeisiä hommia to do- listalta. 



Tulipahan sitä käytyä kahdesti lääkärissäkin. Alkuviikosta kävin näyttämässä kipeää olkapäätäni. En suosittele villasukilla liukkaissa portaissa juoksentelua, etenkään silloin, kun pitäisi olla jo nukkumassa. Diagnoosi: kiertäjäkalvosimen repeämä. Toivottavasti muutamat fysioterapeutin antamat jumppaliikkeet ja aika parantavat sen. Onnekseni sain huomata, että pystyin kuitenkin pelaaman olkapäällä esim. tennistä. Loppuviikosta kävin kuvauttamassa yhden takahampaan juuriston. Sain ihastella upeita 3D kuvia. Diagnoosikin oli odotettua positiivisempi.  


Voisi luulla, että tässä kuvassa on mieheni untuvatakki, mutta oikeasti kuvassa on liikkuva takki. Liikevoima syntyy kissasta. Jesse on keksinyt meille tällaisia hauskoja jekkuja tällä viikolla. Jessen vanha omistajakin piipahti eräänä iltana tuomassa Jessen leluja ja raapimapuun. 


Torstaina kävin keskustassa ja ihastelin mm. tätä parveketta ja sen jouluvaloja. 
Aiemmin laitoin aina jouluvalot suunnilleen lokakuun alussa, mutta nykyään yritän hieman hillitä itseäni asian suhteen. Yritän ajatella vähän ekologisemmin. Nyt täällä on kyllä niin synkkää ja pimeää, että pakkohan ne on pian laittaa valaisemaan. 


Loppuviikosta tuli taas suhattua töihin ja töistä ja töissäkin oli aikamoista suhaamista. 


Työpäivien lomassa pitää välillä aina käydä Joe&Juicessa tankkaamassa vitamiineja. Tällä viikolla Joe&Juice visiitti osui Köpiksen kentälle. Heidän tuoremehunsa ovat todella hyviä. Pienen nälän tainnutukseen sopii avocadoleivät. Nam. 



Niinä päivinä, kun töihin lähtee siinä yhdentoista aikoihin ja palaa töistä illalla yhdentoista aikoihin, niin ei siihen päivään paljon muuta mahdu. Lauantai aamuna ehdin kuitenkin kahvitella vanhimman tyttäreni kanssa ja suunnittelimme New Yorkin matkaamme. Kaksi muuta lasta olivat lauantaikoulupäivässä ja mies oli vielä unten mailla. 
Olemme molemmat matkasta hyvin innoissamme ja jonkin sortin matkakuumettakin alkaa ilmenemään. Jee!! 


Tänään olen antanut itselleni luvan olla vain. Join kahvia kaikessa rauhassa ja selailin Pinterestiä. Se on niin koukuttava! Lähdin tihkusadetta uhmaten mieheni kanssa lenkille. 
Join glögiä ja puhuin ystävän kanssa puhelimessa. Otin juuri uunista tuoksuvan omenapiirakan ja ajattelin lämmittää saunan.
Päivällisen jälkeen yritän päästä ajoissa sänkyyn, sillä aamulla on taas aikainen herätys. 
Näin se tämäkin sunnuntai ja viikko sujui. 

Kivaa alkavaa uutta viikkoa!   


sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Tapahtui viikolla

Alkuviikko sujui lastenvahtina ja töissä. Kävin kampaajalla ja huomasin tukkani olevan lähes yhtä keltainen, kuin hoidossa oleva koiramme. Soitin kampaajalleni ja pyysin häntä tulevaisuudessa pysymään hyväksi toteamissamme vaaleissa sävyissä. Hän lupasi testailla uusia värejä muilla asiakkailla.


Aloitin joogan reilut 10 vuotta sitten Helsingin Astangajoogakoululla. Se loppui silloin aika
 lyhyeen, koska en kestänyt sitä "hihhulipuolta". Monesti minulle tuli tunne, kuin olisin ollut jossakin vääräuskoisten kokouksessa. Reilu vuosi sitten yritin uudelleen eri joogakoululla. 
Silloinkin osuin ohjaajan tunnille, jolle tämä Intian henkisyys oli ehkä suurempi asia kuin joogan fyysisyys, jota minä olin tullut hakemaan. Kesällä yritin lähestyä lajia jälleen Merijoogan tunnilla Hangossa ulkona meren rannalla. Tunnista jäi hyvä mieli. 
Olen käynyt nyt muutaman kerran Merijoogan tunneilla Haukilahdessa. Olen pitänyt tunneista kovasti. Niissä on yhdistynyt sopivalla tavalla rauhallinen tunnelma fyysiseen harjoitukseen. Lisäksi sali on aika pieni, joten oppilaita ei ole tunneilla paljon ja toistaiseksi en ole kuullut siellä yhtäkään om -mantraa. Kerran kuulin tunnin päätteeksi sanan Namaste, siinä se. Sopii juuri minulle. 


Olen istutellut ulos syysistutuksia ja sytytellyt lähes joka ilta lyhtyjä ulos ja paljon kynttilöitä sisään. Takan ääressäkin on istuskeltu ja lämmitelty. 


Olin seuraamassa taas tyttäreni ratsastustuntia. Hän jäi vielä harjaamaan tätä ihanaa kaverian tunnin jälkeen. Minäkin olen aivan ihastunut tähän tyyppiin. Yritti kaivella takkini taskusta makupaloja, vaikka siellä ei edes niitä ollut. Kyllä eläimet ovat ihania! 

 
Yhtenä päivänä menin toimistollemme kokoukseen. Eräs työtoverini toi meille suoraan leipomosta herkulliset viinerit kahvin seuraksi. Voi miten näinkin pieni asia voi pelastaa koko tylsän päivän! 


Autoni pitäisi vaihtaa uuteen. Kun yhden viikon aikana on koeajanut viisi erilaista autoa on muuten saanut asioida aika monta tuntia autokaupoissa. Vapaa-ajan ohjelmasta ei ole ollut puutetta. Yhdenkin auton koeajoin työpäiväni ja tennistuntini välissä suunnilleen tennishallin parkkipaikalla. Ilokseni olen huomannut, että automyyjien asenne naisasiakasta kohtaan on parantunut merkittävästi. Olen kerran elämässäni ostanut Volvon, juuri siitä syystä, että siellä minut naisasiakkaana otettiin todesta. Uskon, että tämä autojen testiajelu ja iltaisin heidän tarjoustensa ja esitteidensä vertailu olisi jollekin hauskaa hupia. Valitettavasti en kuulu siihen joukkoon. Päätöskin on vieläkin tekemättä ja se rassaa minua aikatavalla, etenkin, kun muutaman auton erittäin hyvä tarjous päättyy huomenna. 


Eilen illalla olimme hyvien ystäviemme luona syömässä. Unohdin ottaa heillä kuvia, kun keskityin niin innoissani seurustelemaan heidän kanssaan ja ihastelin heidän upeaa Faaraon kissaansa. Ilta loppui aivan kesken, kun jouduimme lähtemään viemään lapsiamme nukkumaan. Lapsilla jatkui tänään taas purjehduskisat aamulla. Nuorin lapseni jäi seurakseni. Teimme herkulliset avocadoleivät ja joimme aamukahvit Dancing on ice ohjelmaa tallennukselta seuraten. Ohjelmassa on tuttuja, joka lisää luonnollisesti kiinnostusta ohjelmaa kohtaan. Hienoja luisteluesityksiä katsottuani lähdin juoksulenkille.

   
Tänään minua alkoi uuvuttamaan keskeneräisyyksien sekasotku. Päässä pyöri erilaiset autovaihtoehdot, keskeneräiset matkajärjestelyt, ruuanlaitto, talvikenkien lankkaus, kaikenlainen aikomusroju ja kasat. Järjestin siis kaikki irrallaan kuljeksivat paperit mappeihin ja siististi kaappeihin. 
No, tällainen viikko tällä kertaa. Nyt taidan kömpiä teekuppini kanssa sänkyyn katsomaan mieheni kanssa jonkun hyvän tv-ohjelman. Toivottavasti olen aamulla viisaampi auton suhteen! 

Kivaa viikkoa! 
   
 

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Tapahtui viikolla

Nyt on ylpeän äidin palattava viime viikon sunnuntaihin ja aloitettava viikokatsaus sieltä. Olin viime viikon sunnuntainakin töissä, mutta ehdin juuri ja juuri pursiseuramme saareen palkintojenjako tilaisuuteen. Viikonloppuna oli purjehdittu optimistijollien SM-joukkuekilpailut. Tyttäreni oli joukkueessa, joka voitti hopeaa! 



Saaressa oli iloinen tunnelma, oli musiikkia, tanssia, iso höyryävä paellapannu, aurinkoa ja tuulta. 
Oli ilo nähdä näin paljon punaposkisia ja nauravia lapsia ja nuoria! Seurassamme (ESF) on myös aikuisten kesken aina hyvin rento, auttavainen ja toisiamme tukeva, lämmin ja kannustava ilmapiiri. 


Maanantaina osallistuin yrityksemme järjestämään golftapahtumaan. Olen suorittanut green cardin vuonna 1990. Muutin silloin Helsingin keskustaan ja minulla ei ollut autoa, joten golfharrastus jäi. Sitten syntyivät kolme lastamme, joten golfille ei jäänyt aikaa. Nyt olen yrittänyt elvyttää golfharrastustani vähitellen. Kesällä purjehdus vie paljon aikaamme, mutta mielestäni golf olisi hyvä laji alkukeväälle ja loppusyksylle. Sitä voisi harrastaa talvilajien ja kesälajien välisenä aikana. Lisäksi sitä voisi pelata matkoilla. 



 
Juon aamukahvini aina terassilla. Aloitan suunnilleen huhtikuussa ja terassikauteni päättyy lokakuun puolenvälin tienoilla. Kylmällä säällä otan päälleni untuvatakin ja puen Uggit jalkaan. Nautin siitä, että saan katsella ja kuunnella luonnon ääniä aamulla ja saan hengittää raikasta ilmaa. Yleensä aamurutiineihini kuuluu myös kahvikupin ja aamiaisen lisäksi jokin hyvä kirja. Tällä kerralla luen erästä todella inspiroivaa kirjaa, jonka nappasin mukaani yhtenä päivänä Akateemisesta lapsia odotellessani Tapiolassa. Kerron tästä kirjasta myöhemmin täällä lisää.  


Tiistai iltapäiväni meni töissä, jonne päivystykseltäni tulin kutsutuksi. 


Keskiviikkona ehdin syödä aamiaisen rauhassa ja käydä aamulenkillä sekä kerätä kimpun kukkia. Sitten pääsin taas päivystysvuoroltani töihin. 

 
Torstaina olin taas aamukahvin jälkeen työpaikan kahviautomaatilla ja lähdössä töihin. 
Yöllä tullessani töistä oikaisimme kollegani kanssa parkkipaikalle. Hypimme kapeissa hameissamme korkeiden aitojen yli kuun valossa. Nauroimme, kun meidän asiallinen työimagomme oli hetkessä taivaan tuulissa ja käyttäydyimme kuin pikkutytöt. Mietimme kauhuissamme, että jos joku näkee meidät nyt. Toisaalta uskoimme, että näky saisi myös katsojan hymyn huulille. Tiedättekö mitä, olen vakuuttunut siitä, että ihmiselle tekee hyvää antaa itsensä leikkiä, leikitellä ja iloita! 
Elämä muuttuu helposti liian tylsäksi ja asialliseksi.    


Perjantaina suunnittelimme nuorimman tyttäreni kaverisynttäreitä. Mietimme huomisten juhlien ohjelmaa, leivoimme ja valmistelimme ruokia ja siistimme nurkkia.     




Lauantain juhlat sujuivat hyvin. Oli aarteenetsintää, vettä kengässä, askelta ja lahjojen avaamista. Oli mutakakkua, kynttilöiden puhaltelua, onnittelulauluja suomeksi ja ranskaksi ja ilmapalloja.
Kaikesta huolimatta huokaan syvään, kun nämä juhlat ovat taas vuodeksi juhlittu!

Lähden tänään piipahtamaan Pariisissa ja nyt pitäisi päättää pitäisikö kynsissä olla ranskalainen manikyyri vai viininpunaista lakkaa ;-) 

Hyvää sunnuntaita kaikille!