Vain puoli tuntia

Ihmismieli on uskomaton (tai ainakin minä olen), voin keksiä päiväkausia tekosyitä olla tekemättä jotakin hommaa, jonka tekemiseen menee alle puoli tuntia. Sitten voivottelen, että voi tuokin pitäisi tehdä. Sen harmittelu vie paljon energiaa ja se vaivaa mieltäni. Harmittelen siis sitä päivästä toiseen. Aivan käsittämätöntä! Tänään vihdoin ryhdyin toimeen. Älkää naurako, kyseessä oli siis pihanäkymä, jonka näen joka päivä. Olen harmitellut männyn juurelle kasvanutta vesaikkoa. Olen jopa puhunut asiasta mieheni ja naapureiden kanssa, mutta en ole saanut sitä kitkettyä pois. Onneksi pihassamme ei ole nurmikkoa, sillä jos sen hoito olisi yhtä tarmokasta, niin asuisimme keskellä heinikkoa. 

Ennen hommaan ryhtymistä ei kiveä näkynyt lainkaan, sillä koivuvesaikko oli kasvanut noin puolenmetrin korkuiseksi.

 

Tässä kuvassa kitketty alue. Ilta alkoi hämärtyä ja kuvasin ilman jalusta, joten anteeksi kuvan epätarkkuus. Jalustan hakemiseen ja virittelyyn olisi saattanut mennä jopa viisi minuuttia. Heh heh. 

Luin tänään loppuun kirjan nimeltään Onnellisuusprojekti. Se on todella hyvä kirja! Saatan jopa aloittaa oman onnellisuusprojektini kirjan innoittamana. Tämän päiväinen toimintani oli jonkinlainen koe aiheesta. Sen perusteella voin todeta, että saatuani tekemättömän homman tehtyä olin iloinen ja suorastaan onnellinen nähdessäni vesaikon häipyneen. Kaikki tämä siis puolessa tunnissa.

Sain niin paljon intoa tehtyäni tuon päiviä minua vaivaneen pikkuhomman, että poimin samalla pihastamme puolukoita ja tein lapsille illaksi vispipuuroa. Tähän meni toinen puoli tuntia.

Otatko haasteen vastaan? Mitä sinä teet vielä tänään?