Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Tapahtui viikolla

Nyt on ylpeän äidin palattava viime viikon sunnuntaihin ja aloitettava viikokatsaus sieltä. Olin viime viikon sunnuntainakin töissä, mutta ehdin juuri ja juuri pursiseuramme saareen palkintojenjako tilaisuuteen. Viikonloppuna oli purjehdittu optimistijollien SM-joukkuekilpailut. Tyttäreni oli joukkueessa, joka voitti hopeaa! 



Saaressa oli iloinen tunnelma, oli musiikkia, tanssia, iso höyryävä paellapannu, aurinkoa ja tuulta. 
Oli ilo nähdä näin paljon punaposkisia ja nauravia lapsia ja nuoria! Seurassamme (ESF) on myös aikuisten kesken aina hyvin rento, auttavainen ja toisiamme tukeva, lämmin ja kannustava ilmapiiri. 


Maanantaina osallistuin yrityksemme järjestämään golftapahtumaan. Olen suorittanut green cardin vuonna 1990. Muutin silloin Helsingin keskustaan ja minulla ei ollut autoa, joten golfharrastus jäi. Sitten syntyivät kolme lastamme, joten golfille ei jäänyt aikaa. Nyt olen yrittänyt elvyttää golfharrastustani vähitellen. Kesällä purjehdus vie paljon aikaamme, mutta mielestäni golf olisi hyvä laji alkukeväälle ja loppusyksylle. Sitä voisi harrastaa talvilajien ja kesälajien välisenä aikana. Lisäksi sitä voisi pelata matkoilla. 



 
Juon aamukahvini aina terassilla. Aloitan suunnilleen huhtikuussa ja terassikauteni päättyy lokakuun puolenvälin tienoilla. Kylmällä säällä otan päälleni untuvatakin ja puen Uggit jalkaan. Nautin siitä, että saan katsella ja kuunnella luonnon ääniä aamulla ja saan hengittää raikasta ilmaa. Yleensä aamurutiineihini kuuluu myös kahvikupin ja aamiaisen lisäksi jokin hyvä kirja. Tällä kerralla luen erästä todella inspiroivaa kirjaa, jonka nappasin mukaani yhtenä päivänä Akateemisesta lapsia odotellessani Tapiolassa. Kerron tästä kirjasta myöhemmin täällä lisää.  


Tiistai iltapäiväni meni töissä, jonne päivystykseltäni tulin kutsutuksi. 


Keskiviikkona ehdin syödä aamiaisen rauhassa ja käydä aamulenkillä sekä kerätä kimpun kukkia. Sitten pääsin taas päivystysvuoroltani töihin. 

 
Torstaina olin taas aamukahvin jälkeen työpaikan kahviautomaatilla ja lähdössä töihin. 
Yöllä tullessani töistä oikaisimme kollegani kanssa parkkipaikalle. Hypimme kapeissa hameissamme korkeiden aitojen yli kuun valossa. Nauroimme, kun meidän asiallinen työimagomme oli hetkessä taivaan tuulissa ja käyttäydyimme kuin pikkutytöt. Mietimme kauhuissamme, että jos joku näkee meidät nyt. Toisaalta uskoimme, että näky saisi myös katsojan hymyn huulille. Tiedättekö mitä, olen vakuuttunut siitä, että ihmiselle tekee hyvää antaa itsensä leikkiä, leikitellä ja iloita! 
Elämä muuttuu helposti liian tylsäksi ja asialliseksi.    


Perjantaina suunnittelimme nuorimman tyttäreni kaverisynttäreitä. Mietimme huomisten juhlien ohjelmaa, leivoimme ja valmistelimme ruokia ja siistimme nurkkia.     




Lauantain juhlat sujuivat hyvin. Oli aarteenetsintää, vettä kengässä, askelta ja lahjojen avaamista. Oli mutakakkua, kynttilöiden puhaltelua, onnittelulauluja suomeksi ja ranskaksi ja ilmapalloja.
Kaikesta huolimatta huokaan syvään, kun nämä juhlat ovat taas vuodeksi juhlittu!

Lähden tänään piipahtamaan Pariisissa ja nyt pitäisi päättää pitäisikö kynsissä olla ranskalainen manikyyri vai viininpunaista lakkaa ;-) 

Hyvää sunnuntaita kaikille! 

6 kommenttia:

  1. Synttärionnittelut sekä onnea hopeamitallin johdosta. On teillä ollut aihetta juhlaan :) Ihanan tunnelmallisia kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on ollut, kiitos vaan onnitteluista!

      Poista
  2. Onnittelut tyttärelle hienosta saavutuksesta purjehdusuralla! Epäilemättä äiti on ylpeä :) Ja toiselle tyttärelle synttärionnittelut, olipa kivan näköiset kemut.

    Ihanaa kun olet löytänyt vanhan lajin uudelleen! :) Olimme lauantaina miehen purjehtija-sedän syntymäpäivillä ja setä oli nyt vaimonsa kanssa hurahtanut aivan totaalisesti golfiin. He yrittivät kovasti saada meitäkin mukaan harrastukseensa, mutta mehän purjehdimme - ilman muuta - koko kesän. He sanoivat kyllä samaa: jos opettelee kohtuulliset perustaidot, niin golfista saa talvilajin kun käy pelaamassa ulkomailla. Laitetaan siis harkintaan... ehkä joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! Ei minustakaan vielä mitään himogolfaajaa saa, mutta ehkä vanhemmiten hurahdan sitten lajiin totaalisesti. Kyllä se kivaa on ja haasteellista, mutta samalla myös mukava tapa seurustella ihmisten kanssa.
      Teillä on ollut yhä ihanan näköisiä purjehduspäiviä!

      Poista
  3. Oi onnea kovasti molemmille tyttösille! :) Kyllä minä ainakin olisin hymyillyt tai ehkä jopa nauranut ääneen, jos olisin nähnyt, kun hypitte yöllä aitojen ylitse ;) Ja mun on taas ihan pakko kiittää sinua ja sanoa että on aina ilo ja nautinto katsella näitä sinun tunnelmallisia kuviasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos taas kommenteista! Minusta on oikeastaan aika ihana toisinaan rikkoa odotettua käytösmallia ja yllättää. Pieni kapinallinen minä herää henkiin ;-)

      Poista