Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Luomuviljelijä ja pöheikköä

Täällä yksi innostunut luomuviljelijä toivottelee mukavaa lauantai iltaa. Haaveilen hyötypuutarhasta, jossa saisi kasvaa hyödyllisten kasvien lisäksi vanhaan taloon kuuluvia kukkivia puita, pensaita ja perennoja. Muutimme nykyiseen kotiimme viime vuonna keskellä kesää. Pihaa emme ehtineet juurikaan laittaa, vaan aika kului taloa remontoidessa. Tänä kesänä olemme poistaneet pihasta kaikkea turhaa roskaa ja aloittaneet pihan muovaamisen meidän näköiseksi. Eilen perustin meille yrttitarhan ja istutin mansikoita ja tomaatin sekä yhden multakasan päälle kesäkurpitsan.



Tykkään kovasti touhuta puutarhassa. On ihana työntää sormensa multaan, siinä on jotakin hyvin aitoa ja maanläheistä. Tosin käteni ovat sen näköiset, että ei ole vaikea arvata harrastustani, vaikka kuinka yritän käyttää puutarhahanskoja.


Pidän siitä, että saan jotakin kaunista ympäristössäni aikaiseksi. On rentouttavaa kuunnella luonnon ääniä ja tonkia pihassa ja seurata miten istutukset lähtevät kasvamaan ja odotella satoa. Pelkään kyllä, että yrttitarhani saattaa maistua myös metsäkauriille, joita pihassamme näkyy aika usein. 




Siirsin vanhempieni pihasta meille pioneja. Toivon kovasti, että ne viihtyisivät
tuossa kahden kiven sylissä. Ainakin se on paikkana aika tuuleton ja lämmin. Lisäsin niille eilen multaa, jotta ne varmasti lähtisivät kasvamaan. 


Pihassamme kasvaa vanhoja omenapuita ja suuria sireenipensaita. Sireenejä kasvaa näitä perinteisen värisiä ja valkoisia. Mieheni kyseli eräänä aamuna, että pahastunko, jos hän kaataa kolme pientä kuusta pihastamme. En pahastu, sillä en ole erityisen ihastunut kuusiin. Tullessani asioiltani oli roskalavalla valtava määrä sireenejä. Kysellessäni, että miksi hän oli kaatanut isoja sireenejä oli vastaus, että hän ei tykkää pöheiköistä pihassa. Vai että pöheikkö, höh sanon minä!   


Leikkelin sitten itku kurkussa valtavan kukkakimpun sisälle tuolla roskalavalla olevista pensaista. Hyvä, että ei ollut noita omenapuita kaatanut. 


Eipä tässä sitten muuta kuin lauantai ehtoota täältä saaristosta! 




2 kommenttia:

  1. Sitä löytää itsestään uusia puolia aina sen mukaan mikä on asumisen muoto. Ehkäpä nyt on juuri sen viljelyperiodin aika ja ihanalta näyttää! Hyviä herkutteluhetkiä sitten loppukesästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on. Ihmisten kuulee manaavan pihojaan ja niiden työlästä hoitoa, itse nautin siitä kovasti.
      Tänään olen täällä maalaillut ulkona portaiden kaiteita ja välillä istunut terassilla kahvia siemaillen. Katsellut siinä samalla viljelyitäni ja odotellut satoa :-)

      Poista