Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Happy faces

Toisinaan tekee ihan hyvää sulkea fb ja siirtyä todellisten ihmisten ilmoille ;-)  Lähdin tänään pursiseuramme saareen Pavenille. Kyseessä oli kauden viimeinen Onsdagssegling eli viikottainen seuramme avoin purjehduskilpailu. Kilpailuun voi osallistua kaikilla venetyypeillä aina optimistijollasta isoihin köliveneisiin. Olin kuullut perheenjäseniltämme (niiltä minua enemmän purjehtivilta), että perheemme eräs jäsen saattaisi pokata sieltä pokaalin. Pakkohan sinne oli pollean äidin päästä paikalle. 



Seurakseni sain nuorimman tyttäreni. Muut perheestämme olivatkin vesillä, paitsi kissapoika, joka jäi suosiolla kotinurkille hiirestyshommiin. 




Nämä ovat niitä kauden viimeisiä kertoja ellei ollut jopa viimeinen, kun tulee mentyä tähän lähikuppilaamme syömään. Vanhan talon lasikuistilta on kiva seurata purjehduskisaa ruokaillessaan. 


Jännitys tiivistyi palkintojen jakotilaisuuteen. 



Poikani saadessa tämän päivän kisassa toisen palkinnon ja koko kauden kaikki keskiviikkokisat laskettuna yhteen voitti oman ikäisten sarjansa, kertoi hänen iloinen ilmeensä tunnelmista aika hyvin. Olin hyvin onnellinen hänen puolestaan! Äitinä olemisen suuria haasteita mielestäni on elää lasten rinnalla heidän pettymyksiään ja epäonnistumisiaan. Kyllä teidän, että ne kasvattavat ja kuuluvat elämään ja toisinaan joudun niitä itsekin heille tuottamaan. Se on minulle kuitenkin äärimmäisen sydäntäraastavaa nähdä omien lasteni silmistä se tuska ja harmistuminen. Näinä onnen hetkinä on paljon helpompi myötäelää heidän tunteitaan. 

Kiitos voitosta kuuluu myös peräänantamattoman sinnikkäälle valmentajalle, joka jaksaa näitä itsepäisiä lapsiamme ohjata ja kannustaa! Tiedän se on kiittämätöntä hommaa. 
Tack Erica! 


Oli kiva nähdä Pavenilla paljon iloisia kasvoja, purjehtivien lasten vanhempia ja yksi ihana koiratuttukin tuli jututettua. 


Pikkusiskollakin oli omat tunteensa tästä "mahtavasta" veljen voitosta. 



Ilta päättyi normaaliin tapaan huudahduksiin: "Hipp hipp Hurra! Hurra! Hurra! Hurra! " 

Illan hämärtyessä ja täydenkuun noustessa siirryimme Pentalan saaresta omalle kotisaarellemme. 


Rauhaisaa iltaa näistä tunnelmista täältä teekupposen ääreltä! 

  

6 kommenttia:

  1. Ai-van upea blogilöytö! :D

    Kahlasin melkein koko vuoden yhdellä lukemisella. Uusi wanha talonne näyttää satumaiselta, mutta edellisen talon kuvista nousi mieleeni että onko upea kotinne muutama vuosi sitten esitelty Glorian kodissa tms? Jos on niin taisi myös olla niin että toimittaja kirjoitti teidän moittineen suomalaisia rakentajia aika ikävällä tavalla, ylistäen halpoja virolaisia, taisi ehkä olla kärjistettyä. Jännä millaisia asioita voi jäädä mieleen pitkänkin ajan jälkeen, minkälaisen särön joku asia tekee sinällään hienoon artikkeliin, nyt kun luen rauhallista tekstiäsi tuntuisi epätodennäköiseltä että olisit ollut oikeasti niin kärkäs ja yläluokkaisen ylimielinen. :P Pahoitteluni siinä tapauksessa jos olen väärässä eikä talo ollutkaan teidän!

    Kiitos kauniista kuvista ja tunnelmista.


    t.sisustuslehtien ja -blogien suurkuluttaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,
      KIva, että viihdyit täällä. Olen aina ollut sellainen "päiväkirjakirjoittajatyyppi" ja tämä blogi nyt on minulle kai jonkinlainen päiväkirja tämäkin.
      Kylläpä sinulla on hyvä muisti! Vanha (uusi) kotimme esiteltiin joskus vuosia sitten Plazassa ja Divaanissa. Lisäksi pihamme oli joskus pyydetty esittelyyn Terassi-lehteen. Hyvin muistat vuosien takaisia toimittajien kirjoituksia. Meillä oli taloamme rakentaessa todella huono tuuri kahdenkin suomalaisen Lammi-kivitalojen suositteleman suomalaisen rakennusporukan kanssa. Usein unohtivat saapua paikalle sovittuna aikana ja monesti vielä seuraavanakin päivänä. Pidän hyvin tärkeänä sitä, että pidetään sovitusta kiinni, eikä valehdella. Kolmas porukka oli virolainen ja he saivat lopulta talon valmiiksi. Olivat oikein ahkeria poikia ja tekivät viikonloput ja juhlapyhätkin töitä hymyssä suin ja työn jälki oli aivan esimerkillistä. He ansaitsivat mielestäni kunniamaininnan. En muista enää miten toimittaja oli tämän pukenut sanoiksi.
      Syysterveisin toinen sisustuslehtien ja nykyisin -blogien lukija.

      Poista
  2. Olipa taas ihana postaus lämpimästä perheen yhteisestä hetkestä :)

    Aidosti jaettu ilo toisen menestymisestä on usein yhtä iso kuin jos se olisi sattunut omalle kohdalle. Olen esimerkiksi seurannut ystävieni väitöskirjojen etenemistä ja kun se väitöstilaisuus vihdoin koittaa jännitän myötätunnosta kuin kyseessä olisi oma työni ja karonkassa pakahdun pala kurkussa myötäonnesta. Hih... olenkin sanonut, ettei minun tarvitse tehdä omaa väitöskirjaa ollenkaan, koska saan yhtä ison ilon toisten "tohtoroitumisesta". Noiden pettymysten ja murheiden myötäeläminen onkin vaikeampaa ja varmasti kaikkein vainkeinta jos kyseessä on oma lapsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän täysin tuon sinun eläytymisesi ystäväsi väitöskirjan etenemiseen. Minä olen samanlainen myötäeläjä, niin ilossa kuin surussa.

      Poista
  3. Onnittelut juniorille hienosta suorituksesta! Nämä on niitä kesän viimeisiä hetkiä, joista pitää ottaa kaikki irto. Pian se meidänkin kesäkoti nousee pukkien päälle ansaitulle tauolle. Aurinkoista viikonloppua teidän koko perheelle <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! Veneet on pian pukeilla, mutta nautitaan vielä näistä kauniista syyskeleistä.
      Sitä paitsi kesään ja veneiden laskuun ei ole kuin enää seitsemän -kahdeksan kuukautta ;-)

      Poista