Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

maanantai 9. joulukuuta 2013

Tapahtui viime viikolla

Vauhti tuntuu vain kiihtyvän, kun joulu lähestyy. Joulun pyhät aion oleilla aivan rennosti kotona. Luen kirjoja, lorvin pyjamassa ja syön suklaata takan ääressä peiton alla. Aattona meillä on kyllä tiedossa ihanaa hulinaa. Silloin vanhempani ja anoppini tulevat meille. Pidän kovasti pöydän kattamisesta (jopa enemmän kuin ruuan laittamisesta). Tänään on taas Helsingistä hankittu jotakin ihanaa pöytää koristamaan... tuskin maltan odottaa, että saan ne pöytään. 

Alkuviikosta olin työpaikalla viestintäpalaverissa. En pidä palavereista, joissa palaverin pitäjä kysyy jotakin mielipidettä ja kaikki istuvat hiljaa. Tässä palaverissa ei onneksi ollut sitä ongelmaa. Paikalla oli paljon avoimen puheliaita osallistujia ja mielestäni palaveri oli hyvin antoisa. 


Köpiksen kentällä vietimme pitkiä taukoja. Onneksi kentällä on Lagkagehuset ja Joe& The Juice. Eväitäkin ostin näistä kahviloista. Molempia paikkoja voin lämpimästi suositella! 


Työmatka suuntautui Amsterdamiin. Hotelli aamiaiset vaikka klo 5.00 ovat aina jollakin lailla arjen ylellisyyttä. 

Työpäivät ovat monesti taistelua aikaa vastaan. Yllättävät lumiolosuhteet, myrskyt ja muut odottamattomat seikat viivästyttävät toisinaan matkantekoa. Hymyilyä, ymmärrystä, joustavuutta ja empatiaa vaaditaan näinä päivinä entistä enemmän. Yhden tällaisen päivän jälkeen vietinkin seuraavan vapaapäiväni migreenin kourissa. Migreeni on tauti, jota en toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni. Päivä kului nukkuessa, voihkiessa, särkylääkkeitä syödessä, vessanpönttöä halaillessa ja lopulta vanhan mummun kävelytahtia köpötellessä. Päivän päätteeksi istuin terassilla, vain saadakseni hieman happea. Yhä kuitenkin hengissä, vaikka päivän mittaan epäilys herää. Voihan sitä itsenäisyyspäivää näinkin viettää eli tapansa kullakin! 


Olin suunnitellut tekeväni ihanat ruuat juhlapäivän kunniaksi. Se jäi suunnittelun tasolle. En saanut aikaiseksi kuin nämä pienet suolaiset. 


Migreenin jälkeisenä päivänä uhkun elämäniloa! Olisin valmis tekemään mitä tahansa, olen niin onnellinen vain siitä, että olen terve! Lähdimme koko perheen voimin keskustaan. Ensimmäinen etappi oli Jääpuisto. Kiva paikka luistella, vieressä myös mukava kahvila, jonne osa perheestämme evakuoitui. Yksi lapsi jäi lukemaan kahvilaan kirjaa ja toinen poistui sinne suutuspäissään. Paikalla oli paljon ranskalaisturisteja. Heihin verrattuna olimme aika taitavia tehdessämme vaakoja ja haparoivia piruettejamme. 


Minusta on ihana tehdä uusia asioita. Uusien asioiden kokeminen tekee minut onnelliseksi. Tämä jääpuistossa luistelu oli minulle uusi kokemus ja kiva sellainen! 


Luistelun jälkeen piipahdimme vielä muutamassa kaupassa ja Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla. Sunnuntai meni jouluisia laatikoita ja pipareita valmistaessa. Lapset ja mies pelasivat koko sen ajan monopolia keittiön pöydän ääressä. Poikani ihmetteli, miten jaksoin valmistella ruokia näin monta tuntia? No, en viitsinyt sanoa, että enemmän ihmettelen tuota neljän tunnin monopolipeliä. 


Viikon urheilut olivat tennis, luistelu ja lenkki. Ihan hyvä viikko kaiken kaikkiaan (ellei migreenipäivää lasketa). 

Kivaa alkanutta viikkoa! Hieman lisää lunta olisi toiveissa ennen joulua! 







  

4 kommenttia:

  1. Me olemme tyttären kanssa käyneet pari kertaa tuolla jääpuistossa ja tykkään paikasta kanssa kovasti. Pitää mennä ehdottomasti tänäkin talvena. Paljon oli mahtunut viikkoosi, ja ihania kuvia jälleen tarjolla, kiitos niistä =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me menemme myös jääpuistoon toistekin, kiva paikka. Kiitos itsellesi, että jaksoit lukea.

      Poista
  2. Hyvän mielen postaus - kiitos!

    VastaaPoista