Maisemat. Kirkkaansinisellä taivalla päivittäin paistava aurinko, valkoisena hohtavat vuoret ja kaunis Chamonixin kylä. (Okay olisin ollut valmis vaihtamaan muutaman aurinkoisen päivän lumisadepäiviin, jos olisin päässyt hiihtämään koskematonta puuterilunta).
Laskettelu, happimyrkytys ja korkeanpaikan leiri. Aamusta iltaan. Hiihdimme aamu kymmenestä ilta neljään tai viiteen. Oli ihana tunne saapua päivän päätteeksi asunnolle jalat aivan väsyneeksi hiihdettyinä, auringon lämmittäessä poskilla ja keuhkot täynnä raikasta alppi-ilmaa. Korkeuseroa tulee helposti yhdessä rinteessä noin 1500 metriä. (Vertailuna esim. Ruka 200m suurin korkeusero.) Hirveän montaa rinnettä ei päivässä jaksa / ehdi hiihdellä. Chamonixin kylä sijaitsee 1042 metriä meren pinnan yläpuolella. Laskettelu tapahtuu yleensä noin 2000m -3800 metrin korkeudessa. Ylempänä liikuttaessa huomaa hengästyvänsä normaalia helpommin.
Neljäntenä päivänä alkoi jo hieman naurattamaan, kun huomasin, että en ole koko lomalla käyttänyt mitään muita vaatteita, kuin hiihtovaatteita, pyjamaa ja uimapukua. Uimapukuakin vain käydäkseni alakerran saunaosastolla.
Kun on kuskannut lapsia vauvasta lähtien alpeilla lähes vuosittain, alkaa vähitellen nauttimaan työnsä tuloksista. Tällä matkalla pystyimme hiihtämään yhdessä mm. Verbierin Tortin ski routen, puhumattakaan mustista rinteistä.
Ruoka ja viini. Ranskassa kun oltiin ei tarvinnut miettiä mistä saisi hyvää ruokaa ja juomaa.
Poikani kävi aamulla alakerran leipomossa hakemassa tuoreita pain au chocolateja ja croissanteja.
Lounasravintolat ja niiden herkut ja aurinkoiset terassit ja maisemat.
Ranskalaiset osaavat nauttia elämästään ja on täysin luonnollista, että esim. koirat saavat oleilla ravintolassa. Tämäkin ihana kaveri on tuttuni jo vuosien takaa. Hän kuuluu ravintola Refuge de Lognanin henkilökuntaan.
Torstai iltana osa meistä oli jo sen verran akklimatisoitunut, että jaksoimme raahautua lähimpään ravintolaan illalla syömään.
Syötyäni kunnon pihvin olin jälleen täysin valmis yöunille.
After ski juoma ja auringonlaskun ihailu
After ski kelkkarata
Saimme monena päivänä hyvät naurut laskettuamme tällä vuoristoradan tapaisella kelkalla hiihtopäivän päätteeksi.
Kylän tunnelma
Maisemat matkalla Verbieriin. Teimme päiväretken Verbierin puolelle Sveitsiin. Maisemat olivat matkalla huikeat. Takaisin ajelimme näitä serpentiini vuoristoteitä pimeällä ja rikkoutuneen autonrenkaan vuoksi vararenkaalla. Tämä lisäsi juuri sopivasti jännitystä paluumatkalle. Alpeillahan autoissa on kesärenkaat ja tiet ovat yöisin hieman liukkaita. Pudotus tieltä alas on useita satoja metrejä ja kaiteitakaan ei kaikissa paikoissa ole.
Varsin onnistunut matka jälleen kerran. Hymyillen katselen kuvat läpi. Monta mukavaa muistoa rikkaampana ja kuntokin selvästi kohentuneena.
Kivaa alkavaa viikkoa!
























