Musta aukko

Luin tänään aamulla Noora&Noora blogia, jossa Noora (yllättäin) esitteli käsilaukkunsa sisältöä. Pääset lukemaan sen tästä: http://nooraandnoora.com/. Mielestäni nämä postaukset ovat aina olleet jotenkin kiinnostavia. Voin myöntää, että on mielenkiintoista tirkistellä ihmisten laukkuihin. Osallistuin muutama vuosi sitten 365 -projektiin. Projektissa kuvataan joka päivä yksi kuva omasta elämästä. Silloin esittelin työlaukkuni sisällön kuva 288/365, linkki siihen projektiin on tässä: https://www.flickr.com/photos/85242572@N07/page1/. 

Tämäkin Nora päätti esitellä Noora&Nooran postauksesta innostuneena oman laukkunsa sisällön. Mieheni kutsuu laukkuani mustaksi aukoksi, koska sinne tavarat katoavat kuulemma mustan aukon tavoin. Lempparilaukussani on kyllä kätevät lokerot ja taskut kaikille tavaroille, mutta kiireessä tavarat tuntuvat aina katoavan johonkin laukun pohjalle. 

Olen ostanut laukun vuosia sitten Pariisista ja se on lempilaukkuni, sillä se on riittävän tilava ja sitä on mukava kantaa olalla ja se on rento. En osaa kantaa kovaa käsilaukkua käsivarrella, se on minulle liian hienostelevaa ja vaivalloista. 

Laukkuni sisältö näyttää tältä. Kuvasta tosin puuttuu kamera, joka on kädessäni. Kamera on yleensä aina mukanani. Aurinkolaseja kannan jatkuvasti mukanani, sillä koskaan ei tiedä milloin aurinko pilkistää. Migreenini vuoksi en voi ottaa riskiä, että aurinko pääsee yllättämään minut. Lisäksi laseissani on vahvuudet, joten nopea heräteostos kaupasta ei tuo tarvittavaa apua. Etenkin talvella myös käsirasva on aivan ehdoton. Käteni näyttävät muuten juurikin 70-vuotiaan käsiltä. Nykyisin pidän käsilaukussa yleensä mukana pussia pähkinöitä, rusinoita tai manteleita. Tämä vain siksi, että äkillisen nälän iskiessä en sortuisi ostamaan suklaapatukkaa. Avainnipussani on kahden auton, kahden pursiseuran, kodin ja postilaatikon avaimet. 

Marsuni kuten työtoverini sitä kutsuvat on tuo pieni karvainen pussukka, jossa kulkee kätevästi kampa, huulipunat ja  huulirasva. Huulipunia pitää olla mukana useampia, sillä aamulla saatan haluta laittaa eri punaa kuin iltapäivällä. Usein käytän myös kahta punaa päällekkäin, jotta saan mieleiseni värisävyn aikaiseksi. Decadentin lompakon olen ostanut Kööpenhaminasta. Decadentin lompakot ja laukut ovat niin ihania, voisin omistaa ne kaikki!

Tämä pieni iloinen oranssi silkkinauha kulkee aina myös laukussani muistuttamassa minua: " When you smile to the world, the world smiles back". 

Iloista lauantaita!