Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Se ei pelaa, joka pelkää

Herättyäni, katsoin ulos ikkunasta. Halusin palata näihin eilisiin kuviin. Leppoisa tavallinen perjantai perheen kesken, se paras tapa viettää viikonlopun alkua. Kenelläkään ei ole kiire mihinkään. Saa olla ja nauttia olostaan, tuntea keväisen auringon lämmittävän.  








Olen seurannut jäiden lähtöä innokkaasti. Se on näyttänyt todella lupaavalta.  



Perjantaisin meillä syödään usein lasten toiveruokaa tacoja tai pizzaa. Eilen oli tacopäivä.
Perjantaihin kuuluu myös Voice of Finlandin katsominen yhdessä. Perjantaisin meillä käy myös nuorimman tyttäreni piano-opettaja, joten saamme aina konsertin viikonlopun alkajaisiksi. Mieheni innostui soittelemaan kitaraa ja vanhin tytär leipoi jälkiruuaksi kääretortun.   



Katoin nämä servetit lautasille. Oli hauska seurata lasten ja miehen ilmeitä heidän saapuessaan pöytään ja lukiessaan servettien tekstin. Näin monta hymyä.



Palatakseni tähän päivään, niin haluan jakaa pelkoni teidän kanssa. MInulla on tiettyjä periaatteita elämässäni. Yksi niistä on se, että en jätä elämässäni mahdollisuuksia käyttämättä tai haasteisiin tarttumatta. Mietin monesti pelottavien uusien haasteiden edessä, että vastaanko ei vain siksi, että minua pelottaa. Periaatteeni on se, että, jos minulla kieltäytymisen pohjimmainen syy olisi pelko, niin silloin pakotan itseni vastaamaan kyllä. Tiedän nimittäin, että jos silloin kieltäydyin, niin tulisin katumaan päätöstäni myöhemmin. Kokisin olevani looseri, harmittaisi, että elämästä ei saa irti kaikkea mitä se tarjoaa. Mikäli vastaan myöntävästi, niin vatsani on täynnä perhosia, olen kauhusta kankea ja ihmettelen, että miksi ajan itseni tällaiseen tilanteeseen, mutta kaiken tämän jälkeen olen erittäin tyytyväinen itseeni. Koen olevani voittaja. 
Koen tällaisen kokemuksen jälkeen olevani voimakas ja elossa. Jonkinlainen adrenaline junkie-piirre kai tämäkin on. 

Voin kertoa, että kokemusta tästä aiheesta on! Oli sitten kyseessä sisustusluennon pitäminen sadanhengen hammaslääkärijoukolle, laskeutuminen köysien varassa 60 metriä korkean seinäjyrkän vuoren huipulta alas veteen, laskettelu off-pisteellä 3800 metrin korkeudesta poikaporukassa alas kylään, ranskan puhuminen uudessa ryhmässä tai matkustaminen yksin täysin uuteen ja vieraaseen paikkaan.   

No, tällä kertaa on kyse tenniskilpailusta, johon olen tennisvalmentajani innoittamana ilmoittautunut. Kilpailut ovat tänään ja kestävät kolme tuntia. En tunne useimpia kilpailijoita ennestään enkä heidän taitojaan. Jännittää aivan hirveästi!
No kävi miten kävi, niin olen voittanut itseni! Ihminenhän kuulemma kehittyy hypätessään epämukavuusalueelleen...



Tälle päivälle olen varannut meille grilliruokaa, sillä meillä alkaa grillikausi tänään, oli lunta tai ei. Puen untuvatakin päälleni ja Uggit jalkaan tenniskisojen jälkeen ja alan grillaamaan.

Jännittävissä tunnelmissa leppoisaa lauantaita vain kaikille! 

      

12 kommenttia:

  1. Ihan mahtavaa! Teen itse juuri samoin jännittävien haasteiden edessä ja silloin tiedän olevan elossa ja tunnen itseni juuri vahvaksi ja päteväksi. Itse haasteen sujuminenkin on aika toisarvoista, tärkeintä on että uskalsi sihen ryhtyä ja venyi vähän mukavuusrajoiltaan. Paljon onnea kisaan, vaikka olitkin voittaja jo siihen lähtiessäsi!

    P.S. Kuviesi kissan torkkuhymystä ja lasten levollisen tyytyväisistä olemuksista kevätauringossa tuli hirmuisen hyvä mieli - kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kuvistani tuli sinulle hyvä mieli! Ajattelin itsekin kisoihin mennessäni, että meni miten meni, olen voittaja, kun uskaltauduin mukaan! Kisat menivät sitä paitsi ihan hyvin, sijoituin keskikastiin. Kaiken lisäksi meillä oli todella hauskaa!

      Poista
  2. Ihan alkoi jännittämään puolestasi tuo kilpailu ;). Itsensä voittaminen on ihan mahtava juttu, ja se fiilis kun huomaa, että hei minähän osaan tämän homman ja nauttii siitä viimeistään silloin, kun tilanne on ohi. Onnea kilpailuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä jännitti kovasti, mutta kisat menivät ihan mallikkaasti ja meillä oli todella hauskaa!

      Poista
  3. Peukkuja kilpailuun!
    Ihanat kuvat lapsista ja kisusta <3.

    VastaaPoista
  4. Kerro äkkiä, miten kävi ? :) Pelaan myös itse tennistä ja ajattelisin tuollaisessa uudessa, pelottavassa tilanteessa, että tappio menee ensikertalaisuuden piikkiin, voitto on iloinen yllätys.

    Se on kumma, miten tuohon peliin liittyy jännittämistä, mutta ihan uskomattomalta tuntuu, kun oppii hallitsemaan jännitystään. Missään muussa - esim työtilanteessakaan - en ole vastaavaa jännityksen selättämistä joutunut käymään läpi. Huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kaikenlaisia tunteita tuohonkin peliin liittyy; jännittämistä, onnistumisen iloa ja itseensä turhautumisen tunteita. Pidän tenniksestä kuitenkin kovin paljon, sillä haasteita tuntuu riittävän. Tällä kertaa ylitin yhden haasteen (valmentajan ja pelikavereiden painostamana). Kisat menivät hyvin, sijoitun keskikastiin, joten tuli voittoja ja tappioita. Olin kyllä mielestäni voittaja jo siinä vaiheessa, kun ilmoittauduin kisaan. Niin paljon se minulta vaati ;-) Pelikaverini palkitsi minut piccolo skumppapullolla kisojen jälkeen! Ihana yllätys häneltä!

      Poista
  5. Tsemppiä ja onnea kilpailuun, täällä pidetään peukkuja <3! Sinnulla on hieno periaate, viisaat sanovat, että kun tarpeeksi usein vierailee epämukavuusalueella, mukavuusalue laajenee ja on kokemusten jälkeen sinut erilaisissa tilanteissa =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, mukavuusalue laajenee vain tuuppimalla rajoja ulommaksi. Täytyy sanoa, että ensi kerralla menen jo ihan innoissani tenniskisoihin vaikka varmasti silloinkin jännitän.

      Poista
  6. Aivan ihana positiivinen blogi! Servettiylläri pisti minutkin hymyilemään. :) Asenteesta se onni perimmiltään on kiinni, näin aikuisena kun asioihin voi itse vaikuttaa. 15-20 vuotta sitten olisin varmaan tinttassut, jos joku olisi sanonut "onni on omissa käsissä, asenteesta kiinni" ja mitä näitä nyt on.. Senpä vuoksi positiivisuuteen hurahtaminen on vienyt aikaa, mutta kyllä elämä on ihanaa tällä uudella suunnalla! Ympärilläni on paljon negatiivisia ihmisiä, minkä vuoksi välillä tuntuu harmillisesti, että pitäisi jotenkin hillitä omaa onnea ja fiilistelyä.. Onneksi täältä blogimailmasta löytyy toisia samanlaisia! :) Terveisin, blogiisi ihastunut uusi lukija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi, ne saivat minut iloiseksi! Olen kyllä sitä mieltä, että omaa onnea ei tarvitse vakan alle piilottaa vaan iloita siitä täysin rinnoin silloin kun aihetta on ja antaa ilon tarttua muihinkin. Hapannaamat kannattaa yrittää siivota elämästään pois ;-) Aurinkoista päivää ja tervetuloa lukijakseni!

      Poista