Olen seurannut jäiden lähtöä innokkaasti. Se on näyttänyt todella lupaavalta.
Perjantaisin meillä syödään usein lasten toiveruokaa tacoja tai pizzaa. Eilen oli tacopäivä.
Perjantaihin kuuluu myös Voice of Finlandin katsominen yhdessä. Perjantaisin meillä käy myös nuorimman tyttäreni piano-opettaja, joten saamme aina konsertin viikonlopun alkajaisiksi. Mieheni innostui soittelemaan kitaraa ja vanhin tytär leipoi jälkiruuaksi kääretortun.
Katoin nämä servetit lautasille. Oli hauska seurata lasten ja miehen ilmeitä heidän saapuessaan pöytään ja lukiessaan servettien tekstin. Näin monta hymyä.
Palatakseni tähän päivään, niin haluan jakaa pelkoni teidän kanssa. MInulla on tiettyjä periaatteita elämässäni. Yksi niistä on se, että en jätä elämässäni mahdollisuuksia käyttämättä tai haasteisiin tarttumatta. Mietin monesti pelottavien uusien haasteiden edessä, että vastaanko ei vain siksi, että minua pelottaa. Periaatteeni on se, että, jos minulla kieltäytymisen pohjimmainen syy olisi pelko, niin silloin pakotan itseni vastaamaan kyllä. Tiedän nimittäin, että jos silloin kieltäydyin, niin tulisin katumaan päätöstäni myöhemmin. Kokisin olevani looseri, harmittaisi, että elämästä ei saa irti kaikkea mitä se tarjoaa. Mikäli vastaan myöntävästi, niin vatsani on täynnä perhosia, olen kauhusta kankea ja ihmettelen, että miksi ajan itseni tällaiseen tilanteeseen, mutta kaiken tämän jälkeen olen erittäin tyytyväinen itseeni. Koen olevani voittaja.
Koen tällaisen kokemuksen jälkeen olevani voimakas ja elossa. Jonkinlainen adrenaline junkie-piirre kai tämäkin on.
Voin kertoa, että kokemusta tästä aiheesta on! Oli sitten kyseessä sisustusluennon pitäminen sadanhengen hammaslääkärijoukolle, laskeutuminen köysien varassa 60 metriä korkean seinäjyrkän vuoren huipulta alas veteen, laskettelu off-pisteellä 3800 metrin korkeudesta poikaporukassa alas kylään, ranskan puhuminen uudessa ryhmässä tai matkustaminen yksin täysin uuteen ja vieraaseen paikkaan.
No, tällä kertaa on kyse tenniskilpailusta, johon olen tennisvalmentajani innoittamana ilmoittautunut. Kilpailut ovat tänään ja kestävät kolme tuntia. En tunne useimpia kilpailijoita ennestään enkä heidän taitojaan. Jännittää aivan hirveästi!
No kävi miten kävi, niin olen voittanut itseni! Ihminenhän kuulemma kehittyy hypätessään epämukavuusalueelleen...
Tälle päivälle olen varannut meille grilliruokaa, sillä meillä alkaa grillikausi tänään, oli lunta tai ei. Puen untuvatakin päälleni ja Uggit jalkaan tenniskisojen jälkeen ja alan grillaamaan.
Jännittävissä tunnelmissa leppoisaa lauantaita vain kaikille!
