Lomapäivä kanssani

Pariisin järkyttävien uutisten jälkeen sitä haluaa saada ajatuksensa pois kaikesta karmeudesta. Olkoon tämä hetki sellainen. Palaan ajatuksissani marraskuun alun matkaamme. 

Lomakohteemme oli Fuerteventuran saari, Corallejon kylä. Lomamme päämäärä oli lainelautailla eli surffata. Fuerteventura on siihen tarkoitukseen sopiva -kutsutaanhan kohdetta surffareiden parissa Euroopan Havaijiksi. Tämä taas johtuu siitä, että surffaukseen soveltuvia rantoja ja aaltoja riittää. Alla siis normaali lomapäivämme kulku Fuerteventuralla. 

Aamiainen hotellin terassilla. 

Vuorovesitaulukon mukaisesti surffausta joko aamupäivällä tai illalla. Tämän mukaan taas tennisvuoro mieheni kanssa joko aamulla tai illalla. 

Hotellin tenniskenttä sijaitsi upealla paikalla meren äärellä. Lämpötilan vuoksi tennistä piti pelata heti aamiaisen jälkeen tai myöhään iltapäivällä. 

Mikäli pääsin pelaamaan tennistä heti aamusta oli hymyni taattu koko päiväksi. 

Tenniksen jälkeen oli pakko pulahtaa viereiseen uima-altaaseen vilvoittelemaan. 

Toisinaan oli pakko tilata kuppi kahvia ennen surffaustuokiota. 

Mikäli surffaus ajoittui iltapäivään, nautimme ennen sessiota lounasta. 

Eräänä päivänä tässä ravintolassa, jonka näkymät olivat aika kivat :-) 

Meille jo ennestään muista lajeista hyvin tuttu kolmen K:n taktiikka (kuljeta, kustanna ja kannusta) toimii myös tässä lajissa. 

Surffausajankohta ja ranta määräytyivät siis tuulen ja vuorovesitaulukon mukaan. Niinä kahtena päivänä, kun Manuel oli kanssamme, hän luonnollisesti päätti ajankohdan ja rannan. 

Surffaus ei ole helppo laji ja vaatii paljon sinnikkyyttä ja voimaa. On raskasta kerätä lautansa ja itsensä kerta toisensa jälkeen "pesukoneesta". Pitää olla myös valmis nielemään merivettä. 

Pieniä onnistumisen hetkiä kuitenkin viikon aikana jo näimme. Tässä niistä muutamia: 

Hotellissamme oli puolihoito. Oli aika ihana näin aktiivisen päivän päätteeksi mennä hotellin alakertaan syömään ja juoda aperitiivit omassa huoneessa ennen ruokailua. 

Näköalakaan huoneesta ei ollut kehno. 

Loma -mikä ihana tekosyy unohtaa kaikki ikävyydet. 

Olkoon viikkonne turvallinen ja antoisa! 

Hippie or not

Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän alan muistuttamaan hippiä. Nyt puhun siis hippiliikkeestä siinä mielessä, että arvostan suuresti ihmisiä, joilla on rohkeutta kapinoida keskiluokkaisuutta ja konservatiivisia arvoja vastaan, mikäli sydän johdattelee jonnekin muualle. Arvostan nuoria, jotka uskaltavat hypätä oravanpyörästä ja elävät pelkistettyä elämää, ilman jatkuvaa materian tavoittelua. Tavoitellaan mielummin onnea keskittymällä läheisiin ihmisiin ja luontoon. Seurataan intohimoa, intuitiota miksi sitä nyt kukakin haluaa kutsua. Tämähän ei poista sitä asiaa, että itseään voi jatkuvasti kehittää niin henkisesti kuin tiedollisesti. Ei kuitenkaan pyritä täyttämään elämää työllä vaan tyydytään materiaalisissa asioissa vähempään, jotta saadaan henkisellä puolella enemmän. Pysähdytään nauttimaan hetkestä -elämästä! 

Totuushan on se, että materiaa emme hautaan saa kanssamme. Toivoisin, että voisin päivieni täällä päättyessä hymyillä ja olla ylpeä siitä, että käytin aikani täällä maan päällä siten, että saatoin olla onnellinen. Olisin onnistunut kasvattamaan lapset. jotka olisivat onnellisia ja kunnioittaisivat elämää sen kaikissa muodoissa, nauttisivat luonnosta. Olisin luonut ympärilleni onnellisia ja iloisia ihmisiä. 

Matkallamme meillä oli ilo ja kunnia tutustua kahteen nykynomadiin. Toinen oli meidän italialainen surffiopettajamme Manuel. Hänellä oli ollut hyvä työ Italiassa, paljon töitä ja hyvät tulot. Hän oli kyllästynyt oravanpyörä elämäänsä. Hän kertoi kärsineensä siitä, että hänellä ei ollut aikaa tavata ystäviään ja tehdä asioita, joista hän piti. Hän oli muuttanut Fuerteventuralle viisi vuotta sitten. Hän oli alkanut surffaamaan, sillä se oli ilmaista. Näin viisi vuotta myöhemmin hän huokui onnea, elämäniloa ja positiivisuutta. Hän nauroi ja sai meidät nauramaan. Hän nautti ilmiselvästi surffiopen työstään. Iltaisin hän katseli vaimonsa kanssa tähtiä ja kuunteli meren pauhua. Elämä tällä karulla saarella on aika yksinkertaista. 

Manuelin taidonnäyte: (kuvat lainattu surffikoulu Home Crownin fb -sivuilta).

Toinen matkamme aikana tapaamamme mies oli alunperin saksalainen. Hän oli ottanut huolehtiakseen ihmisten hylkäämiä kissoja. Hänen huolehdittavanaan oli lähes kolmekymmentä kissaa. Nykyisellään nämä villikissat asuivat hänen ruokinta-asemansa ja "kissahotellinsa" ympäristössä. Kaikki kissat olivat kastroituja, näin määrä saatiin pysymään hallinnassa. Uskon, että tällainen hyväntekeväisyys työ voi olla henkisesti hyvin palkitsevaa, vaikka sillä ei rikastumaan sanan varsinaisessa merkityksessä pääse. 

Tästä kissa-asemasta en kehdannut ottaa kuvia. Tuntui, että ko. mies ei halunnut olla mikään turistinähtävyys. 

Matkoilla jään / jäämme aina miettimään elämmekö sellaista elämää, jota pohjimmiltamme haluamme? Tarjoammeko lapsillemme sellaisen elämän, kun he tahtoisivat? Miten monia valintoja ihminen elämänsä aikana tekeekään -ovatko ne oikeita? 

All you need is love! 

Hiekkaa varpaissa ja suolaa hiuksissa

Lämmin hiekka varpaiden välissä ja merituulen suolaamat hiukset. Valtameri pauhaa ja aurinko lämmittää. Pitkästä aikaa koko perhe kasassa kokonaisen viikon! Se on loma! 

Päivän suurimpia ongelmia mennäkö uimaan vai istuisiko vielä tovin rannalla? Meidän perheen ollessa kyseessä matkan tarkoitus on kuitenkin jotakin aivan muuta, kuin istua kiireettömästi rannalla, joten tämä "ongelma" nyt on lähinnä teoreettinen. Tästä teemasta lisää myöhemmin, mutta näissä tunnelmissa siis tämä viikko. (Kissapojalla onneksi kotona maailman paras kissavahti).

Hyvää loppuviikkoa!

Treffit Tukholmassa / Tapahtui viikolla

Olin menneellä viikolla kuutena päivänä töissä. Kerrottavaa ei siis juuri ole, ellei halua kertoa siitä miten tapaa satoja ja satoja ihmisiä, miten työpaitoja silitetään, miten saa aikansa kulumaan lentokentillä, miten matkalaukku pakataan nopeasti ja miten kaikki olennainen saadaan mahtumaan mahdollisimman pieneen tilaan, mitä teen hotellihuoneessa ensimmäiseksi, miten kasvot väännetään kestohymyyn muutaman tunnin yöunien jälkeen jne. 

Tiiviin työtahdin vuoksi tein treffit mieheni kanssa Tukholmaan perjantaina. Viikon pisin vapaa-aika kun sattui olemaan siellä. Päivässä ehtii yllättävän paljon. 

Aloitimme päivämme viemällä matkatavarani hotellille ja vaihdoin siniset siivileihin. Sen jälkeen käyskentelimme vanhassa kaupungissa. 

Siinä vaiheessa, kun vatsa alkoi ilmoittelemaan lounashetkestä poikkesimme ihanaan vanhaan Café Gråmunkeniin. Mietimme jälleen sitä, että miksi Suomessa harvoin näkee tällaisia pieniä tunnelmallisia kahviloita / ravintoloita, joissa palaisi pöydissä kynttilöitä keskellä päivää ja taustalla soisi leppoisa jazz-musiikki. Meillä tunnelma on monesti liian kliininen ja kolkko.  

Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa erääseen suosikkipaikkaani Tukholmassa. Se on Fotografiska, valokuvataiteen museo. Pidän kovasti valokuvataiteesta, mutta tässä kohteessa minua viehättää suuresti myös koko rakennus ja sen sisustus. Kerrassaan hurmaava miljöö! 

Juuri nyt Fotografiskassa on Martin Schoellerin näyttely Up Close. Näytteillä oli myös Magnus Wennmanin liikuttavia kuvia pakolaislapsista sekä valokuvakilpailun "Young Nordic Photographer of the Year 2015" satoa. 

Näyttelyn jälkeen nautimme upeasta näköalasta. 

Fotografiskan jälkeen jatkoimme kävelyämme Kungsträdgårdenin suuntaan. 

Poikkesimme perinteiseen Wienercafeét kahvilaan juomaan kupit kahvia. Pettymyksekseni wienerit olivat loppu ja jouduin tyytymään kanelipullaan. Kahvila oli myös hyvin täynnä, joten toinen pienoinen pettymykseni oli pöytä keittiön vieressä ikkunattomassa tilassa. Täytynee tehdä tänne pöytävaraus, jos tulevaisuudessa asioin ko. paikassa. Kahvi oli varsin maukasta ja onhan se ylellistä, kun se tarjoillaan pöytiin.  

Mitä muuta siis viikkooni kuului? Yksi viikon kohokohta oli luonnollisesti tiistai ilta Downton Abbeyn seurassa. Iloa tuotti myös torstain tennistuntini huippuseurassa sekä sunnuntain ratsastustuntini reippaalla Taju hevosella. Tunnille saapuminen oli myös aika reipas, sillä pääsin töistä myöhässä ja jouduin tilaamaan mieheni tallille ratsastusvaatteideni kanssa. Vaihdoin uniformun lennossa tallin parkkipaikalla ratsastusvarusteisiin ja ryntäsin tunnilleni. Tulipahan viikolla käytyä myös allekirjoittamassa yksi työsopimus. Siitä lisää myöhemmin. Tähän teemaan liittyen tuli tehtyä muutama "päivän hyvä työkin". 

Ihanaa viikkoa!