Tiesinkö silloin?

Ihmisen alitajunta on hyvin ihmeellinen. Toisinaan se tietää asioita jo ennen kuin meidän tietoinen minä tiedostaa mitään. Eräänä aurinkoisena päivänä viime kesänä Hangossa olin menossa ostamaan mansikoita tyttäreni kanssa. Ihastelimme vanhoja huviloita meren äärellä. Yhtäkkiä näimme mielenkiintoisen kirpputorin, jolle halusimme luonnollisesti poiketa. Katseeni osui vanhaan posliinikulhoon. Ihastuin sen tunnelmaan, mutta samalla tiesin, että tämä vanha kulho ei sitten lainkaan sopisi meidän moderniin ja pelkistettyyn kotiimme. Vanhempi naismyyyjä kertoi sen olevan äitinsä vanha ja se oli alkuperältään ruotsalainen. Hetken sitä ihasteltuani jätin kulhon, sillä en keksinyt sille kodissamme sopivaa paikkaa. Mansikkaostoksilta palattuamme kulho kummitteli kuitenkin mielessäni ja palasin sen ostamaan. En tiennyt mihin sen laittaisin, mutta tunsin, että se kuuluisi minulle. Myyjä paketoi sen silkkipaperiin, jossa se venelomamme ajan oli veneen punkan alla, yhdessä uusien villasukkieni kanssa. Kotiin tultuani laitoin kulhon erääseen vetolaatikkoon. Säilöin siihen servettirenkaita. 

Poimin eilen taas niittykukkia. Löysin tämän kulhon vetolaatikosta. Laitoin kukat siihen. Ne näyttivät kodikkaalta yhdessä. Niillä oli yhteinen tarina kerrottavana. Ne eivät sopineet ympäristöönsä, mutta löytyisikö niille vielä oikea ympäristö? Saattaa olla, että löytyy? Silloin alitajuntani hykertelisi partaansa ja sanoisi, tiesinhän. Onko alitajunta jotakin samanlaista ohjaavaa voimaa, kuin kissan kuudes aisti? Kykyä aavistaa asiota etukäteen. 

Tulisiko meidän kuunnella itseämme tarkemmin? 

Tällaisia lomamietteitä tänään täällä leppoisasti aurinkotuolissa. 

Aurinkoista iltaa!  

Päivän positiiviset ja vähän muutakin

Tänään on päivä lähtenyt liikkeelle hieman nihkeissä merkeissä, joten keskityn eilisiin päivän positiivisiin hetkiin. Matkalla töihin klo 4.30 sain ihastella kauniita kesämaisemia ja iloisesti juoksevaa peurapariskuntaa. 

Astianpesukoneemme meni rikki toissapäivänä. Tilasimme huollon, joka lupasi tulla torstaina. Näin jo sieluni silmin, kuinka saan viettää kesälomaani tiskaten viidenhengen perheen astioita. Mieheni lähti eilen Espoo Suursaari Raceen ja halasimme pihassa ennen hänen lähtöään, kun olin juuri palannut töistä. Hän sanoi, että minulle olisi yllätys jääkaapissa. Ihana yllätys olikin! My hero!  

Työpäivän jälkeen fillaroin nuorimman kanssa uimarannalle ja matkalla söimme jäätelöt Suvisaariston kaupalla. Kiva tyttöjen retki! 

Illalla sain kaikki lapset ruokapöydän ääreen yhtäaikaa. Vanhimmat olivat olleet HSS:llä purjehduskisoissa tai tällä kertaa olivat vain odotelleet tuulta. Valmistimme näistä ihanista suklaamarengeista, kermavaahdosta ja mansikoista jälkiruokaa. 

Jotta tämä nyt ei menisi aivan liian makeaksi, niin pakko kertoa miten tämä päivä on alkanut. Jouduin heräämään lomani ensimmäisenä päivänä kukonlaulun aikaan johonkin (sanonko mihin) pastankeittopuuhiin ja heittämään lapset jälleen HSS:lle kisoihin. Siis kuka keksii, että lasten purjehduskisojen täytyy alkaa viikonloppuaamuisin joskus ennen auringonnousua?

Palasin kotiin ja söin aamiaista terassilla ja luin kirjaa. Päänsärky lääkkeenkin sain ottaa aamiaiseksi. Tämä on sitä migreenipotilaan arkea. Työpäivän jälkeisenä päivänä saa monesti aloittaa aamunsa muullakin kuin kahvilla. 

Päänsärystä hieman päästyäni päätin lähteä siivoamaan veneelle. Sekin olisi niin kiva saada käyttökuntoon. Pesin ensin vesitankin. Täytin siihen sitten vettä ja siitä se alkoi.... en löytänyt vesitankin korkkia mistään. Enkö minä laittanut sen taskuuni? Katselin veneen ympäriltä. Eikö sen pitäisi kellua? Veneen sisältä etsin kaikki takintaskut, kassit jotka olin tuonut veneelle, mieheni työkalupakista lähtien koko veneen. Korkkia ei ole missään. Tyttäreni olisi halunnut alkaa pesemään veneen kantta, mutta se ei onnistu niin kauan, kuin kannella on vesitankin täyttöaukko ilman korkkia. Lopulta noin tunnin etsinnän jälkeen päätin luovuttaa ja jatkaa veneen siivoamista. Hetken kuluttua vesitankin korkki ilmestyi siivouskassista. Ihme homma, olinhan senkin mielestäni tarkistanut moneen otteeseen. No hyvä, että löytyi, mutta harmitti, kun hyvää aikaa menee aivan turhaan etsintään. 

Taidan todellakin olla loman tarpeessa tai sitten minusta on tulossa dementikko! 

 Jatkan lomapäivääni siirtymällä katsomaan Ranskan avoimien tenniskilpailuiden naisten loppuottelua ja keitän itselleni kunnon capuccinon. 

Kivaa päivää! 

Niitä ihania kesähetkiä

Eilinen päivä oli sellainen täydellinen kesäpäivä, jota on ilo ja onni muistella sitten talvella. 
Aamu alkoi kiireettömällä hetkellä terassilla kahvikupin kanssa. Lähdin sen jälkeen Nuuksioon kolmen työkaverini kanssa ratsastamaan islanninhevosilla. Saimme ratsastaa maastossa pieniä metsäpolkuja, kaatuneiden puiden yli, jyrkkiä ylämäkiä puunoksia varoen ja upeita alamäkiä ihastellen alkukesän useita erilaisia vaaleanvihreän sävyjä luonnossa. Saimme ratsastaa tölttiä kaviot kopsuen hiekkatietä pitkin ja laukata harjat hulmuten. Mietin siinä laukatessani lempeässä kesäsäässä, että hevosen kanssa luonnossa laukkaamisessa on vapaudentunne, jota ei monessa lajissa tavoita. Retkemme päättyi siihen, kun saimme pestä hevoset laitumella ja katsoa kuinka ne innoissaan paalittelivat vieressämme vapaana. Valitettavasti kameraa ei reissussa ollut, koska minulla ei ollut mitään laukkua. Työtoverini napsi joitakin kuvia pienellä taskupokkarillaan. Mikäli saan häneltä kuvia jossakin vaiheessa, yritän laittaa niitä myös tänne. 

Iltapäivällä menin pursiseuramme saareen. Istuin seuramme vanhan talon terassilla kahvilla nauttien auringonlaskusta ja siitä hurmaavasta tunteesta, että tässä se kesä nyt on aivan parhaimmillaan! Hymyillytti. 

Pavenin rakennus oli saanut uuden maalin ja kylläpä se olikin kaunis! 

PAVEN

Seuramme ESF järjestää kesällä keskiviikkoisin purjehduskilpailut Pentalan saaressa. Illan kruunasi se, että poikani onnistui voittamaan optimistijolla luokan kilpailut. 

Voi kesä -miten olinkaan sinua kaivannut! 

Nautinnollisia kesähetkiä! 

  

Tapahtui viikolla

Viikko sujui keväisissä merkeissä. Onnistuin viikon aikana käymään kaksi kertaa ulkona lounaalla. Toisella kerralla tapasin sielunsiskoani terapiatunnin merkeissä Haukilahden paviljongissa ja toisella kerralla tapasin vanhaa ystävääni café Ursulassa. Kävelimme takaisin lounaalta yhdessä Kaivopuiston läpi, ihastelimme upeita Rhodoja ja otimme teinien tapaan meistä yhdessä selfien Rhodojen edustalla. Kyllä meitä nauratti, kun siellä poseeraasimme kaulakkain. Armahdan ystävääni ja jätän meidän salaisen kuvan julkaisematta. Sosiaalisessa mielessä viikko oli todella onnistunut. Sen kruunasi vielä tänään pitkä puhelu rakkaan lapsuudenystäväni kanssa. Olin tullut töistä ja istahtanut ulos aurinkotuoliin, kun hän soitti. Että hän osasikin soittaa sopivalla hetkellä!  

Tyttärieni kevätjuhla vaatteita ja kenkiä etsittiin kissojen ja koirien kanssa kahtena iltana. Tuli istuttua muutaman sovituskopin edustalla. Uskon, että te kenellä on tyttäriä ymmärrätte homman raskauden. Se ei ole mitään lastenleikkiä. 

Join aamukahvia sinnikkäästi vapaapäivien aamuina ulkona. Untuvatakki ja Uggit sekä lämmin huopa olivat tarpeen. Kissapoika nautti kahvihetkistämme. 

Vene laskettiin perjantaina vesille ja huoltotyöt alkavat olla kuulemma sillä mallilla, että voisin pian tehdä sinne sisustushyökkäyksen. Kiitos tästä miehelleni. Kunhan töiltäni kerkiäisin, niin menen laittamaan kesäkotimme kuntoon.  

Toin perheelle tuliaisia Kööpenhaminasta. Lagkagehusetin viinerit ovat vertaansa vailla. 

Kevätjuhlat on juhlittu, suvivirret laulettu, ylioppilasjuhlat iloittu, kuohuviinit juotu ja kakut syöty. Lapsilla on kesäloma!  

Kävimme erään rakkaan ylioppilaspojan juhlissa. Olen tuntenut tämän pojan kolmevuotiaasta lähtien. Silloin hän kommentoi minulle tullessani kotiin, että tädillä on hyvät sääret. Eihän tällaisesta pojasta voi olla pitämättä! 

Nauratti hieman, kun perheemme palasi näistä juhlista (Töölössä), kun automme ovet olivat jääneet sepposen selälleen auki, innoissamme kun juhliin lähdimme. Sitä paitsi eihän me maalaiset espoolaiset ymmärretä, että autonovet tulee sulkea, kun ei meillä Espoossa ovia nyt niin tarvitse sulkea ;-)   

Kotona luin lasten todistuksia ja huokailin ylpeän äidin tavoin. Olen kiitollinen ja onnellinen siitä, että nuorin tyttäreni mainitsee matematiikan lempiaineekseen ja vanhin tyttäreni loistaa niin matematiikassa, fysiikassa kuin kemiassakin. Poikani on loistava delegoimaan koulutyönsä pikkusiskolle ja naurattaa tyttöjä. Hyvä oli hänenkin todistuksensa, työmäärään nähden jopa loistava. 

Ensimmäiset kedonkukat on poimittu ruokapöydälle. Siivouspäivän eli -illan kunniaksi. 

Aurinkoista kesäkuuta ja hyvää alkavaa viikkoa! 

Sitten kesällä

Se on kuulkaas nyt tässä, se kesä! Nyt on kiire nauttia kesästä, sillä loppuviikoksi lupailevat kylmää säätä ja lumisadetta. Eilen vietimme iltaa ystäviemme luona. Kutsu tuli aivan ex-tempore hienon sään innoittamana, lastemme purjehduskisojen päätteeksi. Niin täällä on pakko kesäisin toimia, nauttia jokaisesta avautuvasta mahdollisuudesta, hyödyntää jokainen aurinkoinen ilta ja lämpenevä aamu. 
Pitää vain hengittää, luottaa, päästää irti, antaa mennä ja katsoa mitä tapahtuu.  

Minulla oli takana neljä raskasta ja hikistä työpäivää. Oli aivan ihana istahtaa niiden päätteeksi tänne valmiiseen pöytään ja saada käteensä lasillinen kylmää kuohuvaa ja märkä koirakuono kainaloonsa.  Ihmetellä, miten lapset tarkenevat pulikoida meressä, maistella herkullista sitruunapastaa jättirapujen kanssa katsella taivaanrannassa nousevia kuumailmapalloja, nauraa maailman hauskimmalle jälkiruualle ja kummastella miten Mynämäen lukio pärjää lukiovertailussa vuodesta toiseen. Onni on omistaa ihania ystäviä! 

Nautinnollisia kesäiltoja kaikille ja kiitos rakkaat ystävät! 

Arkihaastetta kerrakseen

Kaikkialla on pyörinyt arkihaaste. Osallistuin viime vuonna Project 365 haasteeseen. Kuvasin siis yhden kuvan elämästäni jokainen päivä vuoden ajan. Olen jättänyt   arkihaasteen tänä vuonna väliin. Ketä minun arki edes kiinnostaisi? Minusta on ollut todella hauska lukea muiden arkihaaste kirjoituksia ja katsella heidän kuviaan. Monista hyvistäkin ystävistään on oppinut sitä kautta jotakin uutta. Päässyt osalliseksi heidän arkeensa. Se on ollut kivaa. 

Tässä siis minun arkeani tänään eli arkihaaste 1/1. 

Vapaapäivä. Aamu alkaa 6.30 kupposella kahvia ja aamiaisella. Lasten herätys. Poika toteaa, että minun pitäisi ommella hänen housujensa haaroväli, sillä hän haluaa nyt pukea tämän onepiece- asun. Ompelen samantien, jotta hän ei lähde rikkinäisellä vaatteella kouluun. 

Heitän lapset kouluun. Ihastelen matkalla päivä päivältä vihreämmäksi muuttuvia puita.  Matkalla näimme upean sumun merellä, jota en valitettavasti ehtinyt auton ikkunasta kuvaamaan. Hetkeä myöhemmin se oli jo hälvennyt. 

Piipahdin hammaslääkärilläni. 

Seuraavaksi menin kampaajani käsittelyyn. Kampaajani My Salonin ihana Jani löytyi myös erään naistenlehden kuvasta, jota kampaajalla selailin. Olen joskus kuullut sanottavan, että nainen saa olla onnellinen, jos löytää loistavan hammaslääkärin, kampaajan ja gynegologin. Voin siis lukeutua huippuonnellisten joukkoon! Ammattitaitoisia ja sympaattisia ihmisiä kaikki! 

Kuvasta tulikin mieleeni eilinen Mustat lesket -jakso. Siinä on muuten todella hyvä kotimainen sarja -pitkästä aikaa! 

Söin nopean lounaan Fazerilla ja menin hakemaan nuorimman tyttäreni koulusta, jotta voin viedä hänet vuorostaan hammasröntgeniin. 

Saavuimme sieltä kotiin. Isommatkin lapset tulivat kotiin. Syötiin välipalaa, katseltiin palautettuja koetuloksia. Äiti saattoi olla ilonen ja tyytyväinen! (Ainakaan he eivät esitelleet minulle niitä huonoja tuloksia). 

Join kahvit terassilla ja nautimme hetken kesästä. 

Kepeitä askeleita, liehuvia hameenhelmoja, kesämekkoja, paljaita sääriä, lakattuja varpaankynsiä, jalasta poispotkaistuja balleriinoja ja tuulessa tuivertavia hiuksia.  

Vanhimmat lapset lähtivät purjehdustreeneihin. Nuorin soitteli kotona pianoläksyjään. 

Kissalta poistin kolme punkkia. Aika lisätä punkkilääkettä. 

 Kävin nopeasti katsomassa erästä asuntoa. Se herätti paljon hyviä fiiliksiä, muistojakin.  

Nuorimmainen leipoi oman pihan raparperista piiraan ja minä tein isoon vuokaan makaronilaatikon. Mereltä palasi nälkäistä porukkaa pöydän ääreen. 

Päivän mietelause (tulee sähköpostiini positiivareilta) oli seuraava: 

Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä, ja joilla
on sisäinen hehku päällä, on paljon.
Harmi, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita.

-Esa Saarinen

 Hyökkään vielä lankku- kyykkyhaasteeni pariin, joka on vielä tältä päivältä tekemättä. 

Kesäisiä ja iloisia arkipäiviä!