Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

maanantai 9. tammikuuta 2017

Sunnuntaista sunnuntaihin eli tapahtui viikolla

Meillä ei näköjään käy enää vieraita -paitsi he, jotka kutsuvat itse itsensä kylään. Havahduimme tähän eräänä iltana mieheni kanssa ja mietimme, että miten näin onkin päässyt käymään. Miksi vieraiden kutsuminen tuntuukin monesti niin työläältä? Siivoamisen ja ruuanlaiton sijaan haluaa vain ulkoilla, saunoa ja istua villasukat koivessa hiljaa tai istua sängyssä tuijottaaen jotakin sarjaa tai lukea. Niin ja tehdä jotakin hyvää, mutta simppeliä ruokaa helposti. Onko tämä ikääntymisen merkki vai olemmeko vain muuten muuttuneet epäsosiaalisiksi? 

Niin tai näin. Ihanat ystävämme olivat ilmoittaneet tulevansa meille viettämään uutta vuotta. Minä kärsin taas uuden vuoden aattona maailmanluokan migreenistä, joten peruimme vierailun. Vuorokauden podettuani aloin keskiyön lähestyessä kammeta itseäni jälleen elävien kirjoihin. Yöllä lähdimme katsomaan Hesaan Suomi 100v. ilotulitusta lastemme kanssa. Hienohan se olikin! 


 Uuden vuoden päivänä keksimme kutsua ystävämme meille brunssille. Joustavia ja leppoisia kun ovat, niin saapuivat tietysti iloisina Cristal pullo kainalossa. Ollaan me kerran aiemminkin heidän kanssa juoneet "sunnuntai skumppaa", silloinkin tilanteen saneleman "pakon" edessä. Täytyy sanoa, että vanhaksi me vissiin tullaan, kun me kaikki yhteenääneen totesimme sen maistuvan paremmalta brunssilla, kuin se olisi illallla väsyneenä maistunut. Selkeästi vuoden paras päivä ;-) Ihanat ystävät. 


Alkuviikko meni jälleen hurahtaen lumisateen, pakkasen ja työkiireiden myrskyssä. Maanantaina ja tiistaina olin toimistolla, keskiviikkona olin taivaalla, torstai aamuna avaamassa erästä tilaisuutta Finnair Flight Academyssa. Neljäpäiväinen työviikko olisi muuten aika kiva. 



Perjantaina olimme kutsuneet (vai olikohan sekin niin, että vanhempani kutsuivat itsensä) loppiaislounaalle. Olin unohtanut hakea Alkosta viiniä, mutta onneksi sitäkin löytyi viinikellarista.


Grillasimme lohta ulkona, mutta istuttiin kuitenkin sisällä. Syötiin mustikkapiirakkaa jälkkäriksi ja naurettiin kadonneen hopeisen kynttiläjalan tarinalle. Tiedä, kuka vieras senkin on vienyt ;-) ;-) 
 


Olisimmekohan tänä vuonna hieman aktiivisempia vieraiden kutsumisen suhteen? Nähtäväksi jää. 

Lauantaina olin sopinut ystävättäreni kanssa kävelylenkin ja lounastreffit Nokkalan Majakkaan. Jäi vähän lenkki lyhyeksi, kun tuuli kaatoi pihassammekin kilojen painoisen lyhdyn ja lunta pyrytti oikein kunnolla. No, toisaalta olipahan juuri sopiva sää istua lounaalla tämän sielunsiskoni kanssa.



 Ajatuksemme kulkevat niin samaa rataa, että toisinaan ihan pelottaa. Uskomatonta, että kaikista maailman kengistäkin meillä oli jalassa jälleen täsmälleen samat kengät. Hän oli ostanut omansa Oulusta muutama vuosi sitten ja minä Berliinistä samoihin aikoihin. Kumpikaan meistä ei ole koskaan nähnyt ko. kenkiä kenenkään muun jalassa. Ilta meni perheen kanssa.



Sunnuntai ja vihdoin joulu- ja uudenvuoden taukojen jälkeen normaali ratsastustunti. 
"There is no better mirror than the one you see in your horse". Ratsastuksessa kiehtoo mm. se, että on ratsastaja ja ratsu ja heillä voi olla molemmilla hyvä päivä tai huono sellainen. 
Lisäksi on aina olemassa kemiat, toiset hevoset eivät vain kerta kaikkiaan sovi kemialtaan toisille ratsastajille. Tänään tuntini oli tosi onnistunut ja kaikki edellä mainitut seikat olivat onnellisten tähtien alla. Hevonen oli eräs puolilämminverinen suosikkini ja molemmilla ilmeisesti hyvä päivä. 

Hyvää ja energistä alkanutta viikkoa! 

 
 

2 kommenttia:

  1. Eipä meilläkään vieraita pahemmin käy...toisaalta eipä ole väliksikään. Taidetaan olla epäsosiaalisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että meitä on muitakin ;-) Hyvää sunnuntaita!

      Poista