Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

lauantai 8. marraskuuta 2014

Talomme tarina

Talomme tarina alkoi vuonna 1939 kun suvisaaristolainen puutarhuri ja hänen sisäkkö vaimonsa rakensivat itselleen talon. Talo rakennettiin Svinön saareen lähelle kartanoa, jossa he olivat töissä. Taloa laajennettiin myöhemmin. Talon alkuperäinen nimi on Villa Solhem. Vaikka nimi suomenruotsalaisten ystäviemme mielestä kuulostaa päiväkodilta on se minusta hyvin sympaattinen nimi tälle aurinkoisella mäellä sijaitsevalle talolle. 
Saarelle oli rakennettu silta vuonna 1936 ja hetki aiemmin sähkö- ja puhelinjohdot. Oltiin päästy kehityksessä hyvinkin pitkälle, sillä veroja ei enää maksettu hylkeenrasvassa eikä tonttivuokria suolasilakoissa, kuten aiemmin. Tilojen luotsausvelvollisuus ja reimareiden ylläpitovelvollisuuskin olivat jo päättyneet.
Nykyään Suvisaaristossa asuu meidän lisäksemme noin 495 asukasta ympärivuotisesti.  

Tämä saaristolaistila pysyi saman suvun hallinnassa viime kesään asti, jolloin siitä tuli perheemme koti. Olen toivottanut ko. suvun nuoret tervetulleiksi käymään meillä, mikäli ikävä iskee. 



Kuten oikeasti vanhalla tilalla kuuluu olla on  tontillamme kunnon vanhanajan maakellari, piharakennus (aikoinaan sauna) ja toimiva kaivo ja luonnollisesti kissalla puuhaa. Pihassa kasvaa sireenit, vanhat käppyrät omenapuut, lähes satavuotta vanha tammi, kuusia, mäntyjä ja puolukoita sekä mustikoita. Ensi kesänä ehostan perennapenkkiä ja luon mansikkamaan uudelleen.   





Tämä ote on eräästä kirjasta, mutta pätee mielestäni hyvin myös vanhoihin taloihin. 



Edellinen talomme oli hyvin moderni ja pelkistetty. On ollut hauskaa tutustua tähän vanhaan taloon. Oppia, että missä kohtaa lattia narisee, mitä ikkunaa ei kannata avata, mihin seinään myrsky koputtaa, missä päin pihaa peurat yleensä liikkuvat ja mitä puuta tikka hakkaa. 
Teimme muuttaessamme tänne jonkin verran remonttia, mutta nyt seuraamme rauhassa muuttaako talo meitä vai me taloa. Muutummeko talon myötä boheemiksi? 
Varmaa on se, että omat arvomme ovat muuttuneet pehmeämmiksi siitä, kun rakensimme kivitalomme vuonna 2007. Kuuntelemme mitä talo tahtoo olla. 


Hyvää viikonloppua koteihinne!  



5 kommenttia:

  1. Olipas aivan ihana tarina talollanne ja kaunis on talo itsekin. Mun hyvä ystävä asuu myös Suvisaaristossa ja myös heidän kodillaan on ihana tarina. Tuota luotsausvelvollisuutta ja reimareiden huoltovelvollisuutta en tiennytkään. :)

    Suvisaaristo on kyllä aivan kertakaikkisen viehättävä paikka. Siihen liittyy monia hyviä muistoja. Vikingaborg (joka tosin oli silloin vielä siellä edellisessä paikassa, Soukanniemessä) oli aina ratsastusseuran pikkujoulujen paikka ja uimarannalla olivat riparibileet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania muistoja sinulla tänne seudulle liittyen. Oli kiva kuulla niistä! Olen lueskellut lähiaikoina Suvisaariston hirstoriaa ihan uteliaisuuttani.
      Onko ystävälläsi blogia? Olisi mielenkiintoista kuulla myös hänen kotinsa tarina.
      Hyvää viikonloppua!

      Poista
  2. Ihana tarian talolla! Kiitos kun jaoit sen kanssamme. Odotinkin jo, että koska saataisiin nähdä tämä, teille uusi koti. Näyttää kovasti paikalta, jossa minäkin voisin asua. Mukavaa viikonloppua ja hyvää isänpäivää =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että olit jo odotellut uuden vanhan talon esittelyä ;-) Hyvää isänpäivä viikonloppua myös teille!

      Poista
  3. Aivan ihana tarina teidän talollanne - se teekee siitä persoonallisen, kuin ystävän. Tuo kuva ensilumisateesta on hurjan kaunis, kelpaisi varmasti satukirjaankin.

    VastaaPoista