Pohdimme erään ystäväni kanssa eilen miten hienoa on tuntea asioita voimakkaasti. Välillä sitä rypee ja piehtaroi aivan pohjamutia myöden ja toisinaan sitä leijuu jalat reilusti irti maasta niin täydellisessä onnen huumassa. Olen elänyt päiviä sumussa kyyneleet valuen, ahdistavaa surua ja ikävää kokien. Tänään olen nauranut ystävän kanssa, niin, että vatsaan koskee ja silmämeikit valuvat pitkin poskia. Voi poijat, sitä se elämä on!
Haluan kokea ja elää tämän elämäni niin täysillä!
Ajelin eräänä päivänä autolla yksin kotiin ja mietin miten paljon elämääni on sisältynyt kokemuksia, tuntemuksia, hetkiä, sattumuksia, tapahtumia, surua, iloa, onnea. Joku kaunis päivän kirjoitan ylös nämä kaikki elämäni muistojen hetket! Hymyilin onnellisena, olen saanut tehdä ja kokea paljon!
Toisinaan haaveilen itseni pyörryksiin. Annan mielikuvituksen lentää ja kaikki mahdottomat asiat muuttuvat hetkessä mahdollisiksi. Palaan takaisin ja olen onnellinen kaikesta mitä minulla nyt on ympärilläni, tässä ja nyt.
Tunnerikasta viikkoa!
