Muutaman kerran juhannuksena taivas aukeni ja aurinko paistoi. Hyökkäsin nopeasti untuvatakki päällä terassille ja huusin miehelleni, että tule nopeasti ulos, nyt on juhannus! Hetken siinä aina tarkeni.
Teimme myös pitkiä kävelylenkkejä sadetta uhmaten. Valvoimme myöhään elokuvia katsellen ja nukuimme juuri niin kauan kuin nukutti.
Astianpesukonekin ryhtyi ryppyilemään sopivasti taas juhannuksena, joten saatoimme leikkiä oikeaa mökkijuhannusta. Tiskasimme siis astioita (mies tiskasi ja minä kuvasin). Onneksi asumme täällä maalla Espoossa, joten tunnelma oli hyvin autenttinen.
Grillailtuani sormet kohmeessa, olinkin hyvin valmis siirtymään saunanlämmitys puuhiin sisälle.
Käsillä on nyt kesälomani viimeisiä päiviä. Olen todella harvoin viettänyt kesälomaa kotona. Tänä vuonna huonon sään, elämäntilanteen ja poikkeuksellisen uuvuttavan alkuvuoden jälkeen tuntui oikealta viettää lomaa kotona. Oli ihana piilottaa matkalaukku näkymättömiin muistuttamasta työstä. Oli ihana nukkua omassa sängyssä ilman aamuherätyksiä. Nautin siitä, että ehdin tapailla ystäviäni ja sain syödä perheeni kanssa huolella valmistettuja aterioita. Oli virkistävää urheilla juuri silloin kun se oikealta hetkeltä tuntui ja järjestää ne asiat, jotka niin monesti ovat vain jääneet odottamaan oikeaa hetkeä. Varata se ratsastustunti ja käydä siellä. Istua aamukahvilla terassilla lukemassa kirjaa, vaikka villasukat jalassa ja peitto päällä. Nukkua päiväunia. Valvoa aivan liian myöhään. On rentouttavaa toisinaan tehdä impulsiivisesti asioita ilman aikatauluja ja suunnitelmia tai jättää tekemättä jos siltä tuntuu.
Teille onnekkaille, joilla loma on vielä edessä toivon voimiakartuttavaa lomaa! Kuunelkaa itseänne ja tehkää lomastanne se, mitä juuri nyt kaipaatte ja tarvitsette!





