On naapureita ja naapureita

Elämässä naapureilla on suuri merkitys. He voivat lisätä viihtyvyyttämme tai tehdä elämästämme todella hankalaa. Saa olla onnekas, mikäli onnistuu saamaan naapureita, jotka eivät kuulu jälkimmäiseen ryhmään. Minä voin todeta olleeni tässä asiassa poikkeuksellisen onnekas. 

Tähän lintupönttöön on muuttanut meille uusia naapureita. Olen tavannut myös kahteen otteeseen vitsikkään tikan, joka istuu läheisen valotolpan nokassa, metallisuojuksen päällä ja koputtaa sitä rytmikkäästi minun mennessä valotolpan alta. 

Edellisen asuntomme naapurit olivat aivan huippuja. Oli pariskunta, jotka vuokrasivat meille Paasikiven vanhan kesähuvilan rakennusajaksemme eli vuodeksi. Kutsuimme tätä asumusta "rantataloksi". Tästä rannasta saimme pitää huolta myös pariskunnan ollessa Englannin tai Tanskan kodeissaan, meidän jo asuessamme uudessa talossamme.

 Oli naapuri, jonka ansiosta meille muutti kissa ja minusta tuli kissaihminen. Samaisen naapurin koira toimi lenkkikaverinani minun kärsiessäni ikävää, kun jouduimme koiravanhuksestamme luopumaan. 

Oli eräs naapuri, joka tsemppasi meitä rakennusaikana nostaen aina peukalonsa ylös ja hymyili ajaessaan autollaan talomme ohi. 

Oli bokserikoirakaveri ja hänen elämänviisauksiaan täynnä oleva omistaja pariskunta.

 Oli naapuri, joka opetti minulle sienestämisen alkeet ja näytti parhaat sienipaikat. 

Kaiken kukkuraksi oli naapuri, joka sai minut nauramaan ja joka piti lapsillemme urheilukilpailuja ja jakoi palkinnoksi omia vanhoja mitaleitaan. Nauroimme monesti, että jos joudumme komentamaan toistemmekin lapsia he eivät varmasti pelästy, kun ovat tottuneet kotona tällaisiin noita-akkoihin. 

Kesällähän meillä asuu lampaita naapurissa ja naapurikesämökillä eräs vanha puutarhaa kuokkiva rouva. 

Varsinainen uusi naapurimme on Birgit ja hänen miehensä. Birgit toimittaa postilaatikkooni Femina-lehden (hän haluaa varmasti varmistua, että ruotsinkielen taitoni ei pääse ruostumaan ;-) Lehti oli kuulemma tapana toimittaa myös talomme edelliselle rouvalle.  Birgit ja miehensä tuovat meille aina matkoilta tuliaisia, kiitokseksi siitä, että pidämme silmällä heidän taloaan. Me teemme luonnollisesti samoin. Kiva tapa, pitää yhteyttä naapureihin. 

Olen maininnut tästä tavasta varmasti aiemminkin.  Olen aina yhtä ilahtunut, kun postilaatikosta löytyy muutakin kuin laskuja. 

Taidankin tästä siirtyä teekupposen kanssa sänkyyn lukemaan Feminaa ja katsomaan Madmenin uusimpia jaksoja. 

Kivaa iltaa! 

P.S. Erityiskiitos työnantajalleni, joka ei tänään päivystykseltä kutsunut minua töihin vaan saatoin keskittyä pihasuunnitelmiin, fillarilenkkiin, tv-ohjelmiin ja blogikirjoitukseen ja blogien lukemiseen ja sain syödä rauhassa päivällistä perheeni kanssa. Kerran näinkin! 

Nya bästisar

Olen ollut elämässäni onnekas naapureiden suhteen. Asuessamme punavuoressa oli meillä eräs seinänaapuri, joka soitti aina öisin musiikkia niin, että ikkunat helisi. Onneksi hän soitti Pavarottia, joten ristimme hänet herra Pavarottiksi. Asuessamme ensimmäisessä asunnossamme täällä Espoossa olimme erittäin lämpimissä väleissä muiden talon perheiden kanssa. Vietimme monia kosteita iltoja yhdessä terasseillamme, milloin rapujuhlien, milloin talkoiden merkeissä. Leikkasimme toistemme nurmikot ja teimme toistemme lumitöitä. Postia hakiessa tai roskia viedessä sai aina hyvän mielen törmätessään johonkin naapureistamme. Nämä kymmenen vuotta Melrose Placessa sujuivat nopeasti.  Seuraava tilapäinen rakennusaikainen asuntomme, rantatalo oli ihanien tulevien naapureidemme ansiota. Ensimmäisessä omassa talossamme oli upeita naapureita. Tukea ja apua löytyi aina puolin ja toisin, oli sitten kyseessä rikkinäinen vesipumppaamo tai lasten puiden latvoihin tarttunut leija. Ymmärrystäkin löytyi vaikka koiramme olisi syönyt naapurin meriretkelle tekemänsä eväät hänen laiturillaan. 

Täällä uudessakin kodissa olemme ehtineet tutustua uusiin naapureihimme. Eilen sytytin kynttilän, jonka saimme heiltä tuliaiseksi, kun olimme pitäneet silmällä heidän taloaan heidän ollessaan Lapissa. 

Naapurin rouva kysyi minulta jokin aika sitten olisinko kiinnostunut Femina -lehdestä. Hän on tilannut sen itselleen ja voisi kuulemma luettuaan laittaa sen aina minun postilaatikkoon. Olinhan minä. Eilisen vapaapäiväni kunniaksi halusin kokeilla Feminan muutamaa ruokaohjetta. Toinen niistä oli Sienipasta punajuurien kera ja toinen oli Gratinoidut pastasimpukankuoret. Minusta on ihana tehdä vapaapäivänä slow foodia ja kokeilla uusia resptejä. Tosin nauratti hieman, kun mieheni oli ehdottanut, että tekisimme  slow foodia. Hänen kontribuutionsa tähän oli istua sohvalla ipad kädessä ;-) 

Luulenpa, että jätän hänelle tänään yhden uuden ohjeen pöydälle ja hän saa valmistaa slow foodia, sillä aikaa kun minä olen töissä. 

Eihän näistä aineista voinut syntyä kuin tosi hyvää! Valmista ruokaa en ehtinyt paljon kuvailla ja mitään ei jäänyt jäljelle. 

Yrttejä pystyin vieläkin keräämään pihasta. Se ilahduttaa minua kovasti. 

Minä lähden nyt töihin, mutta rentouttavaa sunnuntaita teille, joilla se on vapaapäivä!