Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

maanantai 27. helmikuuta 2017

Tapahtui viikolla

Sunnuntai meni jälleen rauhaisissa merkeissä aamun osalta, kun söimme perheen yhteisen myöhäisen aamiaisen. Tarjolla oli kotona leivottuja sämpylöitä ja tuorepuristettua appelsiinimehua. 


Sunnuntain ratsastustunnilleni sain minulle täysin uuden hevosen Kyllien. Yhteisen rytmin löytäminen hyvin pompottavassa ja vaikeassa ravissa vaati hieman totuttelua, mutta voi pojat mikä täydellisen keinuttava ja pehmeä laukka tällä entisellä estehevosella olikaan. Olisin voinut jatkaa sitä loputtomiin! Tämä oli ensimmäinen kerta Kyllien kanssa, mutta toivottavasti ei viimeinen.


Maanantaista ei paljon jäänyt muuta mieleeni, kuin se, että pehmittääkseni maanantain ankeutta hain töihin mennessäni meille korvapuustit. Lounaalla kävimme syömässä sushia. 

 
Tiistaina söimme tyttäreni kanssa lounasta Milanossa. Kiva päivä, joka tappoi pahimman matkakuumeen. 


Keskiviikkona ajokeli oli yksi talven kehnoimpia. Kotimatka meni todellakin kieli keskellä suuta. Kotimatkalla poikkesin ostamaan kaupasta hieman vitamiineja eli marjoja. 


Eilinen kurkkukipuni oli jo yltynyt pahaksi nuhaksi, joten ilta meni niistäessä.
Mieheni oli tuonut kukkia -väriä elämään näköjään. 


Tostaina piipahdin Dublinissa. Perillä oli todella kova tuuli. Koneemme heilui jopa maassa, kuin laivassa olisi ollut.

Perjantai ilta meni niistäessä ja TVOF ohjelmaa perheen kanssa katsellessa. 

Lauantaina lähdimme mieheni kanssa kaupungille. Hän vei minut lounaalle  Kallion Döner Harjuun. En ole mikään kebabin suuri ystävä, mutta täytyy myöntää, että tämä oli hyvää.


Jälkiruokakahvit nautimme Strindbergin alakerrassa, jossa on kiva seurata ohikulkevia ihmisiä. Nauratti heidän seinällään oleva teksti: "Life is uncertain eat dessert first".



Kävimme vielä Telakkarannassa, jossa on todella paljon potentiaalia kehittyä tulevaisuuden Kaapelitehtaaksi tai vaikka miksi.Telakkarantaan on muuttanut Roomage, kiva huonekaluliike.


Telakkarannan vieressä aivan Tehtaankadun päässä on BasBas Staff Wine bar, jonne poikkesimme yhdelle lasilliselle lämmittelemään. Baaria vetää lastemme pikkuserkku, joten pakkohan siellä oli käydä häntä moikkaamassa. Mennessämme pöytiä oli hyvin vapaana, mutta lähtiessämme paikka oli jo tupaten täynnä. Enkä ihmettele lainkaan, niin hyvä meininki siellä oli ja tunnelma oli aivan kuin suoraan Köpiksestä. Wau mikä miljöö! Tännekin pitää tulla uudelleen! 



Aamulla heräsin jälleen aivan tukkoisena ja päätäkin jyhmi tämä flunssa. Sain kunnostettua itseni illan ratsastustunnille, sillä sitä en millään tahdo jättää väliin. 
Työparinani jälleen tämä kiltti suomenhevonen Pulla. 

  

                   Tuokoon alkava viikko mukanaan paljon onnea ja iloa itse kullekin!
 

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, erityisesti hepat :) Aina kannattaa hyödyntää mahdollisuus ratsastaa pompottavasti ravaavalla hepalla - siinä oppii tosiaan käyttämään omaa kehoaan. Sen myötä on helpompi ratsastaa vaikka ilman satulaa erilaisilla hevosilla. Jos mulla olisi kaikki aika maailmassa, eikä tarvitsisi luopu purjehduksesta, tanssista ja joogasta, niin palaisin taas ratsastuksen pariin - nämä sun pienet välähdykset heppaharrastuksesta ovat niin innostavia!

    Jälkiruuan syömiselle ensin on siis looginen peruste :D en enää toru miestäni siitä tavasta.

    Mukavaa loppuviikoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, juu ei kannata torua miestä tuosta tavasta ;-) Tuo on varmasti totta, että tuollainen pompottava ravaaja on tosi opettavainen. Jatkan siis mielelläni sillä. Kivaa viikkoa!

      Poista