Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Kaikkihan alkoi siitä juurihoidosta

Viime viikolla kävin hampaan juurihoidossa. Ei siinä hampaassa mitään vaivoja ollut, mutta ilmeni röntgenkuvissa märkäpesäke hampaan juuressa. Siitä se kaikki sitten alkoi. Olen viikonlopun (huom. tunnollinen työntekijä) aikana käynyt läpi kivun, johon verrattuna synnytyskipukaan ei ole mitään, puolet kasvoista turvotuksen peitossa ja leukaluu kuin hakattu. Olen istunut saunanlauteilla löylykauhan varsi kiinni leuassani, koska lämpö tuntui helpottavan kipua, istunut sängynlaidalla ja itkenyt kipua. Olen lukenut yön susitunteina tarinoita netistä siitä miten ihmisiä Suomessakin kuolee hammaskomplikaatioihin. Netti on täynnä onnellisia sairastarinoita, jos vaivautuu perehtymään niihin ;-)  Minulla on aika hyvä mielikuvitus mitä sairauksiin tulee, mutta kyllä tuolta netistä aina lisäväriä hommaan löytyy. 


Harvinaisia tällaiset komplikaatiot ovat, alle 1% luokkaa kertoo hammaslääkärini. Toisaalta hänkin myöntää sen, että minua tuo minimaalisen pieni luku ei lohduta, sillä minulle tuo luku on 100%. 



Harmittaa ihan vietävästi se, että viikonlopun ratsastustuntikin jäi väliin. Onneksi ihanat ratsastuskaverini lähettivät minulle raportin tunnista, jopa kuvilla väritettynä. Tämä luonnollisesti ilahdutti minua suuresti.



Toisaalta on tullut nukuttua oikein roimasti. Ruokavalioni on sisältänyt hevoskuurin antibiootteja ja vahvoja kipulääkkeitä aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Tänään kävin hammaslääkärilläni uudelleen, tehtiin pieni leikkaus ja poistettiin märkää alaleuan alueelta. Kuurit jatkuu ja hän määräsi viikon sairaslomaa. 


Menin tietysti töihin ennen lääkärille menoa ja siinä sitten kivuissani kompuroidessani takaisin autolle mietin, että täytynee lähteä takaisin töihin. 



Sain kuitenkin jonkin sortin järkevyyskohtauksen ja tajusin ajella kotiin. Nukuin muutamia tunteja ja herättyäni mietin, että jokin vamma tämäkin on ihmisessä, kun ei osaa hyvällä omallatunnolla edes sairastaa. Toisaalta on tietysti kiva huomata, että viihdyn työssäni ja menen sinne mielelläni.


Onko tässä koko hommassa ollut mitään hyvää? No on siinä mielessä, että mikäli henkiin jään osaan jälleen arvostaa sitä, että olen terve. Olen laittanut asioita tärkeysjärjestykseen. Olen myös katsellut ympärilleni ja todennut, että kaikenlainen epätäydellisyys mikä arjessa monesti vallitsee on oikeastaan kaikesta huolimatta täydellistä. Elämä on keskenräistä ja hyvä niin. Valokuvien ei tarvitse olla täydellisiä, kodin ei tarvitse olla tiptop, yöpöydällä ei tarvitse olla tuoreita kukkia joka päivä. Meidän ei tarvitse jaksaa kaikkea. Olkoon kodikasta ja elämännäköistä, olkoon epäselviä kuvia, jos niissä on rakkaita ihmisiä ja hyvä tunnelma, olkoon peitot sohvalla nukutunnäköisiä. Ollaan armollisia itsellemme ja muille.  Sallitaan itsemme ja muiden elää, ei pingoteta turhaan.


Olen  arvostanut suuresti läheisteni pieniäkin eleitä vointini hyväksi. Tänään tyttäreni teki minulle mm. smoothien. He ovat rakkaita. 


Joskus kun asiat ovat ihan nurinpäin siinä voi huomata, että oikeastaan kaikki on juuri oikein. Jos ja kun henkiin jään olen taas entistä vahvempi ihminen. Silloin voin todeta, että tästäkin selvittiin.

Hyviä vointeja teille!   

9 kommenttia:

  1. Olet kyllä urhea ja positiivinen ihminen!! Toivon pikaista, pikaista toipumista sinulle!
    T.Inkeri

    VastaaPoista
  2. Voi ei! Toivottavasti voit jo paremmin ja tulet pian kuntoon!
    Terveys, siitä yritän muistaa ihan joka päivä olla kiitollinen.
    Onneksi sinulla on siellä rakkaita hoivaamassa sinua ja helpottamassa oloasi ♥
    Kolmanneksi viimeinen kuva kosketti minua ihan erityisesti, ihana, lämmin tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kolmas kuva oli juuri sellainen, että nämä kaksi kömpivät viereeni ja oli vain pakko kaivella puhelimen kamera yöpöydältä esiin. Itse aivan lopen uupuneena ja hammasta särkien ja nämä kaksi ihanaa kainalossa.

      Poista
  3. Auts, kuullostaa tosi ikävältä, tsemppiä hirmuisesti. Ihan vähän osaan samaistua, sillä vähän samankailtainen tilanne oli pari vuotta sitten. Lääkäri paikkasi hampaan joka olisi ollut vailla juurihoitoa. Uskon kuitenkin, ettei minun kipu ollut mitään sinuun verrattuna. Toivottavasti saat sen pian kuntoon. Sanovat, että mikä ei tapa, se vahvistaa, joten pian olet taas vahvempi =D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nämä hammashommat ovat ikäviä, vaikka en sinällään hammaslääkäripelkoa onneksi tunne.

      Poista
  4. Tuo on aina vaikeaa sairastaa, minullakin usein on huono omatunto siitä. Nyt pitäisi hammaslääkäriin mennä, ja veikkaan että juurihoito edessä. Hieman jännittää, mutta minkäs teet. Kiitos jakamisesta. Toivottavasti toivuit helpolla. https://www.puijonlaaksonlaakarikeskus.fi/hammaslaakari

    VastaaPoista
  5. Ikävän kuulosta! Onneksi se on nyt ohi. Minulle ei koskaan ole juurihoitoa tehty. Olen siis siltä päässyt onneksi välttymään. Jotain ongelmaa tuolla hammaskalustossa kuitenkin on, vihloo nimittäin todella paljon. Hammaslääkäriin on siis mentävä.

    VastaaPoista
  6. Minä parhaani mukaan yritän olla lukematta kauhutarinoita netistä. Niiden avulla stressaantuu herkempikin. Minulle on aika tulossa hammaslääkäriin, toivon, ettei juurihoitoa tarvitse tehdä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Kovaa vihlontaa ja kipua on ollut, joten saa nähdä. https://halham.fi/#palvelut

    VastaaPoista