Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Askelta lähempänä taivasta -paratiisiko?

Palaan ajatuksissani vielä viime viikon alppimatkaamme. Nämä ovat maisemia, jonne palaan mielessäni aina halutessani rentoutua tai kohtaan jännittävän / epämiellyttävän  tilanteen (esim. hammaslääkärin tuolissa). Suljen silmäni ja siiirrän ajatukseni silloin näihin maisemiin. Uskon, että meillä jokaisella on jokin sielunmaisema, minne pakenemme.  Minulla se on tämä tai tämä on yksi niistä.


Millainen se normipäivä sitten tässä paratiisissa on? 

Heräsimme aamulla ja arvioimme nopeasti onko yöllä satanut lunta. Arvioinnissa saattoi käyttää apuna esim. huoneemme kattoikkunaa. Sillä, jos alpeilla on satanut yöllä lunta on hiihtämään kiire, mikäli haluaa pöllytellä koskemattomilla reiteillä omat jälkensä lumeen. 

Aamiaisen jälkeen oli aika pukea monot jalkaan ja suunnata huipulle. Chamonixissa hiihdellään noin 2000 metrin- 3500 metrin korkeudessa. Oma suosikkini on Grand Montetsin jäätikköalue ja Brevant (silloin kun haluaa tosissaan paistatella päivää).
Hiihdettyä korkeuseroa kertyy helposti päivässä noin 4000-5000 metriä. 
Kotimaan rinteitä mitenkään väheksymättä, on näiden korkeuserojen saavuttamiseksi hiihdettävä muutamia Rukan rinteitä (vrt. Rukan suurin korkeusero 201metriä). Täällä se tarkoittaa kolmea- neljää pidempää laskua päivän aikana. Kyse on siis varsin eri lajista.  
 


Muutaman tunnin laskettelun jälkeen reidet huutavat lisäenergiaa. Silloin on aika nauttia ranskalainen lounas ja kuinkas muuten kuin aurinkoisella terassilla. 

 
Lounaan jälkeen voi jatkaa taas reissijumppaa täällä korkeanpaikan leirillä. 
 

Vuorilla vietetyn hyvän hiihtopäivän jälkeen on aika laskeutua takaisin kylään. Chamonix on viehättävä pikkukaupunki. 




 
Kunhan kierros kaupungilla on suoritettu, hetki hotellilla huokaistu ja suihkussa käyty on aika suunnata illalliselle. 
Tänä vuonna löysimme kylästä kaksi meille uutta ravintolaa. 

Ensimmäinen oli La Télécabine. 
Nautin täällä ehkä parhaan creme bruleen, mitä olen ikinä Ranskassa saanut. Muutenkin ruoka ja palvelu olivat erinomaisia.  

Hääpäivänämme menimme ystäväni Paulan suosituksesta ravintola Le Cap Horniin
Miljöö oli todella viehättävä ja ravintola oli aivan tupaten täynnä, vaikka se varsin iso onkin. 
Palvelu ja ruoka ovat myös tässä ravintolassa ensiluokkaista. 


Ja mikä on parasta näissä ranskalaisissa ravintoloissa, niin koirathan ovat enemmän kuin tervetulleita ravintolaan. Oli ihana seurata miten useamman pöydän pöytäliinan helmat vain heiluivat ja hännät heilahtelivat liinan alla. Onnistuinpa näkemään jonkun onnellisen kuononkin omistajan reidellä ellen jopa pöydän reunalla.   



Tällaisen normipäivän jälkeen ei tarvitse sängyssä lampaita laskea. 
 
Kyllä se vaan niin on, että nämä luonnonkauniit maisemat, hyvä seura, raitis ulkoilma, herkulliset ruuat ja juomat sekä itselle mielekäs urheilu tekevät ihmiselle todella hyvää. 

Ihanaa aurinkoista viikonloppua!  






 

10 kommenttia:

  1. Oi, miten ihania kuvia ja mahtavia maisemia. Kyllä noihin kelpaa palata!
    Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on, että joka vuosi viimeistään näihin aikoihin tulee pakottava tarve palata tuonne. Aurinkoa viikkoosi!

      Poista
  2. Huikean näköistä! Teillä on tainnut olla aika ihana loma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alppilomat eivät petä ;-) Kivaa viikkoa!

      Poista
  3. Mahtavia kuvia ja mahtavia fiiliksiä. Täydellistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se kieltämättä aika täydellistä oli. Kivaa alkanutta viikkoa!

      Poista
  4. Upea postaus ja ihana matka teillä oli! Kiitos näistä tunnelmista ja ihanaa pääsiäisviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja aurinkoista pääsiäisviikkoa myös Sinulle!

      Poista
  5. Ooh mitä maisemia... rakastan Alppimaisemia ja voisin varmasti vain istua tuijottamassa lumihuippuisia Alppeja ties kuinka pitkään... Saati päästä laskettelemaan noissa maisemissa! Ollaan kerran oltu Söldenissa ja sydän jäi kyllä heti sinne. Juuri luvattiin tyttärille, että vielä joskus meillä on varaa lähteä Alpeille laskettelemaan hiihtolomalla. Vaan hitsit mua on alkanut viime vuosina hirvittää kaikki korkeat paikat eli en varmaan selviäisi enää gondoleista saati tuolihisseistä.. Levilläkin pelkäsin jokaikinen kerta kun tuolihissiin istahdin - ja se sentään menee hyvin matalalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuoria voisi todellakin vain tuijotella lumoutuneena! Hassu juttu tuo kustannuspuoli, me olemme monesti laskeskelleet, että Suomen Lappi on niin kallis niin asumisen kuin ruokailunkin suhteen, että samaan hintaan matkaa alpeille. Lennot maksavat suunnilleen saman ja hissiliputkin. Tosin samaan rahaan saa alpeilla enemmän hiihdettävää. Olemme siis todenneet, että meillä ei ole varaa matkailla Suomen Lapissa ;-) Et sinä siellä hissejä pelkäisi, koska se on aivan eri asia ;-)

      Poista