Uhkarohkein veto ja muita tapahtui viikolla juttuja

Viime viikolle osui vain kaksi vapaapäivää, jotka olivat tiistai ja keskiviikko. Keskiviikon olin bookannut täyteen ohjelmaa. Oli tapaaminen Keittömaailmassa sisustussuunnittelu asiakkaani ja keittiöliikkeen edustajan kanssa. Hammaslääkärille oli varattu aika ja lapset piti hakea koulusta ja viedä harrastuksiin sekä illaksi oli vielä sovittu kokous pursiseurallemme. 

Pursiseuralla näytti vielä hieman ankealta, kun vettä satoi vaakatasossa, tuuli vei tukan ja oli sysipimeää, mutta jos haluat kesällä olla mukana tämän näköisessä touhussa, niin kannattaa varata kalenteriin lauantai 22.8. Silloin ESF (me) järjestämme perinteisen (lue toisen kerran) ESF Lady Sail Race tapahtuman. Viime vuotisen palautteen perusteella osallistujat olivat todella tyytyväisiä. Paikkoja on rajallinen määrä ja ilmoittautuminen aukeaa lähiaikoina ESF:n kotisivuilla. 

Toisen vapaapäiväni halusin pyhittää rauhoittumiselle ja rentoutumiselle. Söin aamiaista sängyssä (teen sen aika usein vapaapäivisin, jos on aikaa) ja roikuin netissä ja luin lehtiä. 

Kävin lenkillä ja tein hyvää ruokaa. Leikin kodinhengetärtä ja leivoin jopa pullaa. En edes muista milloin olisin leiponut pullaa viimeksi. Nyt olin nähnyt lehdessä niin herkullisen näköisen ohjeen, että pakkohan sitä oli kokeilla. Illalla olin tyttäreni kanssa seuraamassa hänen ratsastustuntiaan, joka tällä kertaa oli yksityistunti. Siitä innostuneena ilmoittauduin itsekin viikon ratsastuskurssille, joka on kesällä. Eläinrakkaana nautin aina kovasti tallilla käynnistä ja päätin, että nautinnollisia asioita pitää lisätä elämään. 

Maanantai ja työpäivä, joka muodostui klo 10.00-23.15 kestäväksi, tuntui ja näytti tältä. 

Minulla on työpäiviä, jotka ovat päivystystä. Soiton tultua on yksi tunti aikaa siirtyä lentokentän crewbaseen. Minulle jää tästä tunnista aikaa hypätä autoon n. 10 min. Loppuaika menee ajomatkaani, auton pysäköintiin ja baseen siirtymiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että saan olla aika palomieslähtövalmiudessa päivystykseni aikana. Suurempiin leipomis -tai muihin projekteihin ei voi oikein ryhtyä. 

Tällä kerralla halusin niin kovasti mennä tennistunnilleni, että lähdin uhkarohkeana tennistunnilleni päivystyksen aikana. Puhelin tennishousujen taskuun ja uniformun kaikki osat mukaan. Tunnille mennessäni ilmoitin valmentajalleni, että puhelimeni soidessa lähden saman tien, että älä ihmettele. Ei kuulemma ihmettele, tuttu homma. Ja onneksi ei soinut. Tennistunnilta hyppy pikasuihkun kautta uniformuun olisi kyllä onnistunut, mutta olisihan se vähän hoppua ollut ja tuskin olisi hiki ehtinyt laskea. Toisaalta oli aika voittaja fiilis, kun sai hyödynnettyä ajan urheiluun. 

Koittihan sekin aamu, että pystyin (ei satanut) istumaan kuistilla juomassa aamukahvin ennen työvuoroani. Eräs oli siitä kovin iloinen! 

Pihasta löytyi viime syksynä istuttamiani sipuleita. Osasta oli jo nämä versot syöty. Epäilen syyllisiksi metsäkauriita. Miksi ne olivat syöneet vain joitakin lajeja, mutta ei kaikkia? Osaako joku kertoa, onko joitakin lajeja, joista ne eivät pidä? 

Iltarutiineihini kuuluu teen juonti. Teen sen joka ilta ennen nukkumaanmenoa, vaikka tulisin  iltavuorosta. Kokeilussa on tämä uusi tee ja teepannu. Hyvältä vaikuttavat. Elämän pieniä iloja. 

Pitkän työputken loppuvaiheella monesti aamuisin on sellainen olo, kuin olisi kankkunen. 

Pikaista apua kehittelin taas aamuisin kahvin lisäksi erilaisista smoothie- juomista ja tietysti hamusin d-vitaaminipurkilla. 

Viikon sitaatiksi valikoitui miehistötoimistomme seinältä pongattu työkaverini sinne jättämä lappu. 

Energiaa uuteen viikkoonne!