Entä jos?

Oletteko koskaan kävelleet sumuisessa ja tihkusateisessa Helsingissä lokakuussa? Kävin tänään Helsingin keskustassa ystäväni kanssa lounaalla ja illalla pääsin tennisvalmennus tunnilleni! Molemmat asiat olivat todella kivoja, mutta kävellessäni Pohjoisrannassa mietin jälleen mahdollisuutta pakata perhe veneeseen ja seilata hieman aurinkoisempaan ja valoisampaan paikkaan. Kävelin ilman suurempaa aikataulua omissa ajatuksissani ja törmäsin muutamaan tuttuun, joita en ollut nähnyt aikoihin. Kävelin ilman suunnitelmaa määränpäästä. Kävelin sinne mikä hyvältä tuntui. Tuollaisen kävelyn päätteeksi löydän yleensä itseni aina meren rannalta. Niin kävi myös tänään. Ajatelkaa miltä tuntuisi purjehtia tuosta rannasta pois, ilman aikataulua, ilman suunnitelmia määränpäästä. Meri luo aina ihanan vapaudentunteen! 

Entä jos luopuisi kaikesta materiasta, kaikista velvotteista, stressistä, aikatauluista ja ottaisi mukaan vain elintärkeät asiat, kuten perheen?

Venekin on vielä vesillä....