Parasta tällä viikolla

Lomaviikkomme parhaita hetkiä olivat: 

Maisemat. Kirkkaansinisellä taivalla päivittäin paistava aurinko, valkoisena hohtavat vuoret ja kaunis Chamonixin kylä. (Okay olisin ollut valmis vaihtamaan muutaman aurinkoisen päivän lumisadepäiviin, jos olisin päässyt hiihtämään koskematonta puuterilunta). 

Laskettelu, happimyrkytys ja korkeanpaikan leiri. Aamusta iltaan. Hiihdimme aamu kymmenestä ilta neljään tai viiteen. Oli ihana tunne saapua päivän päätteeksi asunnolle jalat aivan väsyneeksi hiihdettyinä, auringon lämmittäessä poskilla ja keuhkot täynnä raikasta alppi-ilmaa. Korkeuseroa tulee helposti yhdessä rinteessä noin 1500 metriä. (Vertailuna esim. Ruka 200m suurin korkeusero.) Hirveän montaa rinnettä ei päivässä jaksa / ehdi hiihdellä. Chamonixin kylä sijaitsee 1042 metriä meren pinnan yläpuolella. Laskettelu tapahtuu yleensä noin 2000m -3800 metrin korkeudessa. Ylempänä liikuttaessa huomaa hengästyvänsä normaalia helpommin.  

Neljäntenä päivänä alkoi jo hieman naurattamaan, kun huomasin, että en ole koko lomalla käyttänyt mitään muita vaatteita, kuin hiihtovaatteita, pyjamaa ja uimapukua. Uimapukuakin vain käydäkseni alakerran saunaosastolla.  

Kun on kuskannut lapsia vauvasta lähtien alpeilla lähes vuosittain, alkaa vähitellen nauttimaan työnsä tuloksista. Tällä matkalla pystyimme hiihtämään yhdessä mm. Verbierin Tortin ski routen, puhumattakaan mustista rinteistä. 

Ruoka ja viini. Ranskassa kun oltiin ei tarvinnut miettiä mistä saisi hyvää ruokaa ja juomaa. 

Poikani kävi aamulla alakerran leipomossa hakemassa tuoreita pain au chocolateja ja croissanteja. 

Lounasravintolat ja niiden herkut ja aurinkoiset terassit ja maisemat. 

Ranskalaiset osaavat nauttia elämästään ja on täysin luonnollista, että esim. koirat saavat oleilla ravintolassa. Tämäkin ihana kaveri on tuttuni jo vuosien takaa. Hän kuuluu ravintola Refuge de Lognanin henkilökuntaan. 

Torstai iltana osa meistä oli jo sen verran akklimatisoitunut, että jaksoimme raahautua lähimpään ravintolaan illalla syömään. 

Syötyäni kunnon pihvin olin jälleen täysin valmis yöunille. 

After ski juoma ja auringonlaskun ihailu

After ski kelkkarata

Saimme monena päivänä hyvät naurut laskettuamme tällä vuoristoradan tapaisella kelkalla hiihtopäivän päätteeksi. 

Kylän tunnelma

Maisemat matkalla Verbieriin. Teimme päiväretken Verbierin puolelle Sveitsiin. Maisemat olivat matkalla huikeat. Takaisin ajelimme näitä serpentiini vuoristoteitä pimeällä ja rikkoutuneen autonrenkaan vuoksi vararenkaalla. Tämä lisäsi juuri sopivasti jännitystä paluumatkalle. Alpeillahan autoissa on kesärenkaat ja tiet ovat yöisin hieman liukkaita. Pudotus tieltä alas on useita satoja metrejä ja kaiteitakaan ei kaikissa paikoissa ole. 

Varsin onnistunut matka jälleen kerran. Hymyillen katselen kuvat läpi. Monta mukavaa muistoa rikkaampana ja kuntokin selvästi kohentuneena. 

Kivaa alkavaa viikkoa! 

Älä unohda päivä

Saavuimme Ranskan alpeille tällä kertaa ystävänpäivänä. Päivää on vietetty Ranskassa 1300-luvulta lähtien. Kuka uskaltaakaan väittää, että ranskalaiset eivät ole romanttisia niin käyköön paikan päällä Valentinuksen päivänä. Miehet kulkivat kaduilla ruusukimput kainalossa, rakastavaiset ajelivat hevoskärryillä, kadun kulmassa pariskunta suuteli toisiaan, herkkukaupat pursuivat sydämen muotoisia suklaarasioita ja macaronsien koristeeksikin oli putoillut taivaalta pieniä sydämiä. 

Vanhan uskomuksen mukaan linnut valitsevat kumppaninsa juuri kyseisenä päivänä. Saatoin uskoa sen, kun kuuntelin lintujen viserrystä, niin mairealta se kuulosti. 

Ranskan Chamonix on ollut sydäntäni lähellä oleva paikka aina siitä asti, kun ensimmäisen kerran opastalvenani lähes 25 vuotta sitten kylään saavuin. 

Mieheni kanssa olemme käyneet tässä kylässä pian 20 vuotta muutamaa talvea lukuun ottamatta joka vuosi. Olemme kokeneet yhden keskenmenon ko. paikassa raskausviikolla kolmetoista. Dramaattisen lumimyrskyssä tehdyn sairaalareissun jälkeen paikasta on tullut  itselleni entistäkin läheisempi ja tärkeämpi. Chamonixista on muodostunut meille jo talvikotimme, eräänlainen "kesämökin" korvike. 

Mikä olisi siis ollut parempi paikka viettää ystävänpäivää rakastakin rakkaamman perheeni kanssa kuin juuri tämä sympaattinen pieni alppikylä Mont Blancin syleilyssä!  

Tyttäreni kanssa piti hakea muutama maailman maukkain macarons Côté Macaronsista. 

(Huomautuksena pakko mainita, että kyseessä on täysin totaalisen eri tuote, kuin se höttö, jota täällä Suomessa macarons nimellä markkinoidaan). Tämä on sellainen mehukas täytteinen ja rapeapintainen täydellisen suussasulava ihanuus. Tällä kertaa meillä makuina vanilja ja tryffeli. Nam.  

Kävellessämme lomakotiimme päässäni soi Edith Piaf ja Mon Dieu! 

Hymyilen.

Pieni asia, iso ilo

Posti toi meille kirjeen, josta kuoriutui ihana suklaarasia! Olenko myöntänyt jo aiemmin täällä, että olen suklaa addikti. En syö suklaata kilokaupalla, mutta rakastan kauniisti paketoituja suklaakonvehteja. Sellaisia pieniä suussasulavia kauniita yksilöitä. 

Paketin mukana tuli kortti, jossa toivoteltiin makeaa ystävänpäivää! Makea päivähän siitä varmasti tulee, mutta suklaat on kyllä jo syöty. Arvostin lahjaa suuresti. Nam. 

On hienoa saada lahjoja jouluna ja syntymäpäivänä, mutta vielä hauskempi niitä on saada silloin, kun niitä ei varsinaisesti osaa odottaa. Ystävänpäivä on mitä mainioin päivä yllättää ihmisiä postiivisesti juuri tällä tavalla. Täytyy myöntää, että itse en muistanut etukäteen päivää kyllä lainkaan tai ainakaan en saanut itseäni tässä suhteessa liikkeelle. 

Kiitän siis lahjan lähettäjää tätä kautta ja toivotan teille kaikille

Happy Valentine´s day! 

Tapahtui viikolla

Viikko oli niin täynnä ohjelmaa, että en muista milloin olisin elänyt näin hektistä viikkoa. 
Rauhallisista aamukahvituokioista ei ollut tietoakaan, puhumattakaan riittävistä yöunista, luovista ajatushetkistä tai urheiluun varatusta ajasta. Blogeja en ole ehtinyt lukea saatika kirjoittaa. Yllättävän kuluttavaa on myös se, että kotona on jatkuvasti kaksi vierasta aamusta iltaan ja päivästä toiseen. Tuntuu, että kotona ollessakaan ei pysty lataamaan akkuja samalla tavalla kuin normaalisti. Olet ihmisten tarkkailun alaisena aamusta iltaan. Huolehdit siitä, että muilla ihmisillä on kaikki hyvin aina heräämisestäsi siihen saakka, kun illalla sammutat valot sängyssäsi. 

Tällä viikolla minulla on ollut vain kaksi vapaapäivää; torstaina ja tänään. 

Työpäivät ovat olleet pitkiä ja lumisateen takia työläitä. Onneksi lentojen välissä on ehtinyt piipahtamaan hakemaan terminaalista kahvia ja Joe&Juicen pojat ovat olleet yhtä iloisia kuin aina. 

Yhtenä työpäivänä kertasimme turvakoulutustamme. Teemana tänä vuonna oli survival. 

Tulipahan myös soviteltua savuhuput päähän ja kerrattua ensiapua ja palosammuttimia yms. 

Torstain vapaani meni huonekaluliikkeessä pitäessä asiakkaani ja arkkitehdin kanssa palaveria. Iltapäivän vietin eräässä toisessa sisustussuunnittelu palaverissa, jossa kehittelimme yhtä uutta tuotetta. Saa nähdä seuraako siitä mitään. Kahden palaverin välissä ehdin onneksi syödä lounasta rakkaan ystäväni kanssa. Laitoimme kuntoon työasioitamme. Nappasin matkalla mukaani kimpun tulppaaneja kotiin. Illalla menin tennisvalmennustunnillemme. Valmentajaltamme saimme kehuja, kun pelimme kuulemma alkoi näyttämään jo tennikseltä. Hikisenä, mutta onnellisena palasin kotiin saunaan ja valmistin iltapalaa vieraillemme. 

Viikkoon on sisältynyt paljon myös odottelua. Odottelu on liittynyt lähinnä mieheni työkuvioihin, hieman myös omiini. Malttamattomana ihmisenä odottelu on minulle aivan sietämätöntä. Ensi viikolla saamme toivottavasti moniin kysymyksiimme vastauksia ja odottelu näiltä osin päättyy.  

Perjantaina työpäiväni jälkeen lähdin hakemaan näitä kahta nuorta naista Helsingin keskustasta. Ilma oli kaunis, saimme ihailla Helsinkiä auringossa. Kävimme yhdessä ostamassa ranskattarellemme tuliaisia. Kassista löytyi hänen toivomuksestaan Fazerin suklaata ja I love Finland t-paita. Fazerin myymälässä Kluuvikadulla on todella hyvä valikoima tuliaiseksi sopivia suklaapakkauksia. 

Vaihto-oppilaamme pitivät kovasti Suomesta. Se oli heistä hyvin eksoottista. Heistä oli hauskaa juosta saunasta talon ympäri ja tehdä lumienkeleitä. Huippuhetkiä olivat myös leiri Kisakalliossa ja kiipeilyilta Salmisaaressa. 

Eilisen työpäiväni jälkeen jäin kentälle saattamaan vaihto-oppilastamme koneeseen. Halatessani häntä hyvästiksi tuli minullakin aivan kyynel silmään, niin herttainen nuori neiti hän oli. Toisaalta oli ihana palata kotiin, joka oli jälleen vain oman perheemme käytössä. 

Illalla menimme mieheni kanssa tenniskaverini tupaantuliaisiin. Kotiin palattuamme totesimme, että oli oikein hauskaa, vaikka lähteminen raskaan viikon päätteeksi tuntui työläältä. 

Tänään on viikon toinen vapaapäiväni. Päätin viettää tällaisen rauhallisen aamun täällä sängyssä. Sylissä läppäri ja kädessä kahvikuppi. Kissa ja lapset ovat kaikki käyneet täällä vuorotellen halailemassa. Nuorimman tyttären kanssa on käyty syvällisiä keskusteluja luovuttamisesta ja siitä, miten toisinaan vastoinkäymisissä pitää ottaa härkää sarvista ja taistella. Nyt lähden valmistelemaan lounasta ja käyn lenkillä. Ihana ystäväpariskuntamme on kutsunut meidät kanssaan syömään tänä iltana yhteen lemppariravintolaamme. Tuskin maltan odottaa!  

Rentouttavaa sunnuntaita! 

Yksi toivomus juuri nyt

Meillä on asunut nyt kaksi vaihto-oppilasta pian viikon. Monacolainen poika, joka on 11v. ja ranskalainen tyttö, joka on 15v. Molemmat aivan ihania tyyppejä, mutta silti on aika raskasta, kun oman kodin valtaa kaksi täysin vierasta ihmistä. Työpäivän jälkeen tai sitä ennen pitää yrittää huomioida heidän tarpeitaan ja huolehtia, että heillä ei ole nälkä tai jano. Vaihto-oppilas ohjelma on osa lastemme koulun opetusta. Omat lapsemme menevät vuorostaan näiden lasten perheisiin viikoksi vaihtoon keväällä. He käyvät samalla tavalla siellä myös paikallista koulua. Meillä on aiempina vuosina ollut kolme ranskalaista vaihto-oppilasta. Kokemusta näistä vaihdoista on jo jonkin verran. Tulossa näitä on meidän osallemme vielä kaksi.   

On hyvin avartavaa huomata kulttuurieroja. Oli esimerkiksi hieman hämmentävää huomata ensimmäisenä päivänä, että 11v. ei osaa itse pukea sormikkaita käteensä ilman apua. Ymmärsin vasta jälkeen päin, että hänen täysin uudet sormikkaansa olivat hänen elämänsä ensimmäiset ja niiden pukeminen sujui suunnilleen yhtä hyvin kuin suomalaisen kaksivuotiaan lapsen eli useita sormia joutui samaan hanskan sormenreikään. Mieheni tosin epäili, että voi se johtua siitäkin, että pojalla saattaa olla kotona palvelusväkeä hanskoja pukemassa. Herättävää on ollut myös se, että ranskalaiset lapset syövät meidän silmin katseltuna aika epäterveellisesti mm. keksejä iltapalaksi. Eräs huomio jonka olen tehnyt jo aiempien vaihto-oppilaidemme kanssa on se, että ranskalaiset vanhemmat ovat hyvin vähän yhteydessä lapsiinsa vaihdon aikana, jos ylipäätään lainkaan. Merkille olemme myös panneet lasten hyvät käytöstavat. Aamulla tervehditään "bonjour Madame" ja pöydästä noustessa kehutaan ruokaa hyväksi. Koululla lapset ovat ihmetelleet, että koulun suomalaisia opettajia saa kutsua etunimellä. Lumi on ollut lapsille eksoottinen elementti. Olemme joutuneet esimerkiksi opettamaan, että lunta ei ole terveellistä syödä ja näyttäneet mitä tarkoittaa lumityöt. Molemmat heille ennestään täysin vieraita asioita.  

Nyt täytyy mennä valmistelemaan päivällistä ja yrittää päästä ajoissa sänkyyn, sillä huomenna minulla on herätys klo 04.40 ja tiedossa lähes 12h työpäivä. 

Niin se yksi toivomus juuri nyt : olisi ihana, jos olisi aikaa pitkästyä. 

Kivaa iltaa kaikille täältä hektisestä kansainvälisestä suurperheestä!